Suomalaisten pitkä perinne tiedon keräämisestä ja hyödyntämisestä antaa etulyönti­­aseman uusien yksilöllisten palvelujen ja reilun data­talouden kehittämiseen. Nyt meidän täytyy tehostaa näiden edellytysten hyödyntämistä.

Suomi on viime aikoina pärjännyt hyvin EU-maiden digitalisaatiota mittaavissa vertailuissa, kuten The Digital Economy and Society Index – DESI ja Digibarometri 2019. Vertailut osoittavat, että yksityinen ja julkinen sektori ovat pysyneet toistaiseksi kilpailu­­kykyisinä.

Olemme kuitenkin jäämässä takamatkalle siinä, miten digitalisaatio vaikuttaa talous­­kasvuumme. Erityisen huolestuttavana pidän sitä, että Suomessa digitalisaation vaikutukset laahaavat verrokki­­maiden perässä.

Kyvyttömyys hyödyntää koko digitalisaation potentiaalia heijastuu myös yritysten asenteissa. Sitran neljässä Euroopan maassa toteuttaman datatalouden yrityskyselyn mukaan suomalaiset yritykset eivät näe samoja mahdollisuuksia kuin eurooppalaiset vastineensa. Suomi pitää perää datan jakamisen hyödyntämisessä jo tänään, mutta myös arvioidessaan datan jakamista kilpailuetuna tulevaisuudessa.

Mitä siis pitäisi tehdä, että saisimme koko digitalisaation mahdollistaman potentiaalin käyttöömme?

Näkemykseni mukaan tämä vaatii nykyisen datan vapaata liikkumista edistävän EU-sääntelyn tehokasta käytäntöönpanoa, julkisen sektorin antamaa esimerkkiä datankäytöstä, kaupallisten eko­systeemien luomista, infrastruktuurin kehittämistä ja kuluttajien tietoisuuden lisäämistä omista dataan liittyvistä oikeuksistaan. 

Uskon, että nämä Sitran reilun datatalouden tiekartassa ehdotetut toimenpiteet toteuttamalla Suomi voi ottaa suunnannäyttäjän roolin eurooppalaisessa datataloudessa.

Data ja sen pohjalta tehtävät innovaatiot ja palvelu ovat keskiössä myös ratkaistessa aikamme isoja kysymyksiä kuten ilmaston­muutosta. Ilman digiloikkaa emme pysty ratkaisemaan ilmasto­kriisiä ja siirtymään kohti kierto­taloutta. Tästä syystä on hienoa, että digitalisaatio nousee Antti Rinteen hallitus­ohjelman läpi­leikkaavaksi teemaksi. 

Hallitusohjelman digitavoitteita joudutaan priorisoimaan, sillä resurssit eivät riitä kaikkeen. Onnistumisen kannalta keskeinen kysymys on se, miten ja kuka keskeiset prioriteetit määrittelee. Tarvitaan myös kykyä viedä muutosprosessit läpi.

Jotta uutta datapohjaista liiketoimintaa, innovaatioita ja palveluita syntyy, datan liikkuvuutta täytyy pystyä lisäämään nopeasti. Tähän oiva lääke olisi, että Suomi toimisi oma data -ajattelun toimeenpanon pioneerina ja antaisi kansalaisille mahdollisuuden luvittaa itsestään kertynyttä tietoa muiden palveluiden käyttöön. Uskon, että tämän toteuttaminen synnyttäisi laajasti yhteis­kunnallisia hyötyjä, kuten talouskasvua, kustannus­säästöjä, hyvinvointia ja yksilöiden aseman vahvistumista uusien innovaatioiden ja niiden pohjalta syntyvien palveluiden kautta.

Myös muun kuin yksilöön liittyvän datan saatavuutta täytyy pystyä parantamaan. Pelkkä datan avaaminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös satsauksia siihen, miten datasta tehdään mahdollisimman hyödynnettävää ja kehittäjä­ystävällistä. 

Kaikki datavarannot eivät myöskään ole saman arvoisia – datan avaamisessa täytyy priorisoida sitä dataa, jonka avaaminen tuottaa suurimman lisäarvon. Olisikin hyvä esimerkiksi yritysten ja julkisen sektorin yhteystyönä määritellä toimiala­kohtaisesti tärkeimmät tietolähteet, jotka tulee avata ja tehdä näihin toimivat standardi­muotoiset rajapinnat.

Suomella on nyt tarjolla loistava mahdollisuus näyttää esimerkkiä, miten dataa voidaan käyttää reilulla tavalla.

Erilaisten pilottihankkeiden kautta voidaan osoittaa, että vapaa datan liikkuvuus voi tuottaa kaikille uusia, reilusti dataa hyödyntäviä palveluja. Tällaisten kokemusten kasautuessa myös luottamus digitaalisia palveluita kohtaan vahvistuu. Tärkeintä tämän aikaan­saamisessa on se, että uudet palvelut tuotetaan vastuullisesti, läpinäkyvästi ja yhteisesti sovituin säännöin.

Rahkeita meillä siis on, mutta riittääkö rohkeus?

Antti Kivelä johtaa Sitran Uudistumiskyky-teemaa ja on Tilastokeskuksen neuvottelu­kunnan jäsen.