Henkeä kohti laskettu bruttokansantuote oli vuonna 2019 edelleen huippuvuotta 2008 alemmalla tasolla. Eurostatin alueellisen vertailun perusteella nähdään, että Suomen bkt henkeä kohden on finanssikriisin jälkeen kasvanut kovin hitaasti verrattuna muihin EU-maihin.

Bruttokansantuote henkeä kohden antaa vertailupohjan muihin maihin, vaikka siinä on myös puutteensa taloudellisen hyvinvoinnin kuvaajana. Esimerkiksi velkaantuneisuusasteen muutokset eivät näy pelkkää bruttokansantuotetta seuraamalla, mutta pyrin tässä tekstissä täydentämään talouden kokonaiskuvaa myös muilla tilinpidon tunnusluvuilla.

Bruttokansantuote voidaan laskea kolmesta suunnasta: kysyntäerien, arvonlisäyksen, tai tulojen kautta. Kysyntäerien kautta bruttokansantuote lasketaan kokonaiskysynnän (kulutus, vienti, investoinnit ja varastot) ja tuonnin erotuksena.

Kysyntäerien kautta nähdään, että suurimman kysyntäerän eli yksityisen kulutuksen volyymi on kasvanut 2010-luvulla 12 prosenttia eli keskimäärin 1,2 prosenttia vuodessa (Taulukko 1). 2010-luvulla bruttokansantuote kasvoi samaan tahtiin, keskimäärin 1,2 prosenttia vuodessa.

Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus

Yksityisen kulutuksen kasvu 2010-luvulla on perustunut palkansaajakorvausten kasvuun, maksettujen eläkkeiden kokonaistason jyrkkään nousuun ja kotitalouksien velkaantumiseen. 

Käypähintaiset palkat ovat vuonna 2019 nousseet 18 miljardia euroa vuoden 2010 tasosta, 24 prosenttia. Kotitalouksille maksetut eläkkeet ovat puolestaan nousseet 10 miljardia euroa, 51 prosenttia. Eläkkeiden voimakasta kasvua selittää sekä eläkeläisten määrän kasvu että keskimääräisen maksettavan eläkkeen kasvu.

Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut vuoden 2008 107 prosentista 129 prosenttiin vuonna 2019. Ruotsissa velkaantuminen on suurempaa, mutta säästämisastekin on Suomea korkeampi.

Myös investoinnit, erityisesti rakennusinvestoinnit ja kone ja laiteinvestoinnit, ovat kasvaneet muun talouden tahtiin.

Nettovienti eli viennin ja tuonnin erotus on heikentynyt tuonnin kasvettua vientiä nopeammin. Kansantalouden tilinpidon ja maksutaseen mukainen vienti pitää sisällään omistajuuteen perustuvan tavaroiden ja palveluiden kokonaisviennin.

Vuonna 2008 tavaroiden ja palveluiden nettovienti, vienti miinus tuonti, oli 8 miljardia ylijäämäinen. 2010-luvulla nettovienti oli tasapainossa. Samalla viennin rakenne on muuttunut: palveluviennin osuus kokonaisviennistä on kasvanut yli kolmannekseen.

Kun tarkastellaan bruttokansantuotetta toimialoittain arvonlisäyksen kautta laskettuna nähdään, että teollisuuden osuus arvonlisäyksestä on pienentynyt ja palveluiden osuus on kasvanut (Taulukko 2). Palveluiden osuus on kasvanut myös teollisuuden toimialojen sisällä.

Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus

Suomen osalta teollisuuden laskua jyrkensi sähkö- ja elektroniikkateollisuuden rakennemuutos, joka ajoittui osittain finanssikriisin jälkeiseen aikaan. Vastaavaa negatiivista shokkia ei tapahtunut muissa maissa. Tämä selittää myös Suomen nettoviennin romahdusta.

Palveluiden osuus on kasvanut myös muissa maissa. Ruotsissa palveluiden kasvu on ollut taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjolan selvityksen ”Teknologia, investoinnit, rakennemuutos ja tuottavuus – Suomi kansainvälisessä vertailussa” mukaan selvästi Suomea nopeampaa.

Ruotsin talouskasvun nopeuteen on vaikuttanut myös väkiluvun kasvu. Ruotsin väkiluku on kasvanut miljoonalla kymmenessä vuodessa. Henkeä kohti lasketulla bkt:lla mitaten Ruotsin talouskasvu on ollut maltillisempaa kuin mitä bkt:n volyymin kasvukäyrä osoittaa

Kansantalouden tilinpidon lukujen perusteella viime vuosien hidas kasvu juontuu nettoviennin vaikeuksista ja sähkö- ja elektroniikkateollisuuden kulta-aikojen päättymisestä. Kun 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kasvun veturina oli vienti, 2010-luvulla kasvua on ylläpitänyt kotimarkkinakysyntä. Yksityistä kulutusta ovat tukeneet maksettujen eläkkeiden kasvu ja alhainen korkotaso.

Tapio Kuusisto työskentelee kansantalouden tilinpidon parissa Tilastokeskuksessa.