Ikääntyneiden työllisyysasteet ovat nousseet 2000-luvulla voimakkaasti. Kun vuonna 2003 vain 42,3 prosenttia (naiset 41,0 %, miehet 43,5 %) 55–64-vuotiaista oli työllisiä, vuonna 2019 ikäryhmän työllisyysaste ylsi 66,8 prosenttiin (naiset 68,6 %, miehet 64,8 %).

Parantamisen varaa toki edelleen on. Keinoja pohditaan ankarasti. Keskeiseksi puheenaiheeksi on noussut eläkeputkijärjestelmän ongelmallisuus, sen kun ajatellaan kannustavan työnantajia ikääntyneiden irtisanomisiin.

Eläkeputkeen oikeutetun työntekijän irtisanominen voi ollakin työnantajan mielestä pienin paha, jos henkilöstöä on pakko syystä tai toisesta vähentää.

Eläkeputken olemassaolo voi kuitenkin olla kätevää myös silloin, jos ikääntyneen työntekijän pelätään tulevan kalliiksi mahdollisen tulevan työkyvyttömyytensä tai laskevan työtehonsa vuoksi, jos hänet koetaan tulpaksi nuorempien urakehitykselle tai hän ei enää sovi firman nuorekkaaseen imagoon.  

Miten yleistä yli 50-vuotiaiden palkansaajien mielestä sitten on, että heistä pyritään työpaikalla eroon?

Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimus näyttää, että asenteet työelämässä toimivia ikääntyneitä kohtaan ovat 2000-luvulla muuttuneet kaiken kaikkiaan myönteisemmiksi ja yli 50-vuotiaisiin kohdistuva ikäsyrjintä työpaikoilla on vähentynyt.

Itse asiassa vuonna 2018 yli 50-vuotiaat palkansaajat kokivat joutuneensa työpaikallaan ikänsä vuoksi syrjinnän kohteeksi jopa harvemmin (3 %) kuin alle 30-vuotiaat (5 %). Vielä 1990-luvun lopulla tilanne oli pikemminkin päinvastainen ja osuudet suurempia.

Yhä useampi yli 50-vuotias myös kokee, että työpaikalla edistetään ikääntyneiden työssä pysymistä ainakin jossain määrin. Kun vuonna 2003 reilu viidennes (22 %) oli tätä mieltä, vuonna 2018 vastaava osuus oli lähes kolmannes (32 %). (Kuvio 1)

Ikääntyneiden työssä pysymisen edistäminen oli vuonna 2018 yleisempää kuntasektorilla (36 %) kuin yksityissektorilla (30 %) tai valtiolla (25 %). Toimialoittaiset erot eivät ole suuria lukuun ottamatta informaation ja viestinnän toimialaa sekä rahoitus, vakuutus- ja kiinteistöalan toimintaa. Niillä ikääntyneiden kannustaminen työssä jatkamiseen oli selvästi harvinaisempaa kuin keskimäärin.   

Myönteisestä kehityksestä huolimatta useampi kuin joka kymmenes (naiset 12 %, miehet 13 %) yli 50-vuotias palkansaaja koki vuonna 2018, että työpaikalla pyritään ikääntyneistä palkansaajista pikemminkin eroon kuin edistetään heidän työssä pysymistään.

Mielenkiintoista on, että vastaajan sukupuoli, koulutustausta tai sosioekonominen asema ei juuri erotellut vastauksia. Kokemus oli kuitenkin yleisempi yksityissektorilla (15 %) kuin valtion (10 %) tai kuntasektorin (8 %) palkansaajilla.

Informaation ja viestinnän toimialalla sekä rahoitus, vakuutus- ja kiinteistöalan toiminnan alalla toimivat yli 50-vuotiaat palkansaajat olivat muita selvästi yleisemmin sitä mitä, että heidän työpaikallaan haluttiin eroon ikääntyneistä. Matalimmiksi vastaavat osuudet jäivät terveys- ja sosiaalipalveluiden, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan sekä maa- ja metsätalouden toimialoilla.

Kokemus ikääntyneiden ulos savustamisesta näytti olevan erityisen vahvasti yhteydessä työpaikan henkilöstömäärän muutoksiin edellisten kolmen vuoden aikana. Työpaikoilla, joilla henkilöstöä oli vähennetty, peräti 23 prosenttia yli 50-vuotiaista oli sitä mieltä, että ikääntyneistä pyritään eroon. Niillä työpaikoilla, joilla tämän henkilöstön vähentämisen koettiin liittyvän ainakin osittain digitalisaatioon tai robotisaatioon, näin ajatteli joka toinen.

Sen sijaan työpaikoilla, joilla henkilöstön määrä oli pysynyt samana tai lisääntynyt, vain noin joka kymmenes koki, että työpaikalla pyrittiin ikääntyneistä eroon.

Työpaikan asenteilla on luonnollisesti merkitystä ikääntyneiden omiin jatkohaluihin. Vajaa neljännes (23 %) niistä yli 50-vuotiaista palkansaajista, jotka kokevat työnantajansa haluavan ikääntyneistä eroon, voisi itse harkita jatkavansa töissä vielä alimman vanhuuseläkeiän jälkeen.

Sen sijaan niistä palkansaajista, jotka eivät vastaavaa painostusta koe, lähes kolmannes (31 %) harkitsee lykkäävänsä eläkkeelle jäämistään yli tuon alarajan.

Kirjoittaja on erikoistutkija Tilasto­keskuksen tieto- ja tilastopalveluissa.