Koronaviruksen yhä jyllätessä vietämme tänään maailman ylikulutuspäivää yli kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Covid-19-pandemiaan liittyneet rajoitukset ovat pienentäneet ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä. 

Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jolloin kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä yhden vuoden aikana. Ihmiskunta tarvitsisi tänä vuonna 1,6 maapalloa kattaakseen kulutuksensa, kertoo YK:n tilastotietoihin perustuva Global Footprint Networkin laskelma.

Poikkeusolojen vuoksi ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen ennakoidaan pienentyvän noin 9 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Etenkin hiilidioksidipäästöt ja puutuotteiden kulutus ovat vähentyneet. Hiilidioksidipäästöt ovat koronarajoitusten myötä vähentyneet mm. liikenteessä, teollisuudessa sekä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Suomen omaa ylikulutuspäivää sen sijaan vietettiin jo 5.4. eli yhtä aikaisin kuin ennenkin.

Muun muassa luonnon resurssien hupenemiseen ja kulutuksen kasvuun liittyviin globaaleihin ongelmiin pureutuu myös Elina Hiltusen kirjoittama teos ”Tulossa huomenna – miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme”.

Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Hiltunen tykittää reilun 300 sivun mitalla enimmäkseen karuja faktoja ja tiukkaa numerotietoa maailman tilasta ja näkymistä. Toki kirjasta löytää valon pilkahduksiakin.

Nimensä mukaisesti teos käsittelee isoja globaaleja trendejä – megatrendejä – ja sitä, miten ne vaikuttavat elämäämme tulevaisuudessa. Hiltunen pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Miten ja missä asumme tulevaisuudessa? Miten teemme työtä? Mitä syömme? Mihin sairastumme ja mihin kuolemme? Kuinka liikumme? Riittävätkö resurssit? Mikä uhkaa turvallisuuttamme? Miten ilmastonmuutos vaikuttaa elämäämme? Miten käy globalisaatiolle?

Tulevaisuudentutkijalle megatrendi on tärkeä työkalu – tulevaisuuden ennakoinnin perusta. Käsite juontaa amerikkalaisen futuristin John Naisbittin 1980-luvun alun hittikirjasta "Megatrends: Ten New Directions Transforming Our Lives”.

Hiltunen määrittelee megatrendin kirjassaan näin:

”Megatrendi on jo pidempään vallalla ollut suuren luokan trendi, joka vaikuttaa ympäri maapalloa. Megatrendien voidaan olettaa jatkuvan pidempään, vuosia ja vuosikymmeniäkin, ellei tapahdu jotain radikaalia ja yllättävää, joka kääntää megatrendin suunnan”.

Nopea, täysin yllättävä ja ennakoimaton tapahtuma – futuristin kielellä villi kortti – voi muuttaa tapahtumien kulkua. Koronaviruspandemia ei ole tällainen villi kortti taikka musta joutsen. Myös Hiltunen kirjoittaa pandemioiden muodostamista uhista nykymaailmassa, jossa ihmiset matkustavat aktiivisesti mantereelta toiselle.

Koronapandemia on merkki entistä haavoittuvammasta globaalista järjestelmästä. Levitessään nopeasti käytännössä kaikkiin maailman maihin covid-19-tautia aiheuttava uusi koronavirus toi valokeilaan globalisoituneen maailman haavoittuvuudet ja riittämättömän varustautumisen.

Megatrendeistä globalisaatio oli vaikeuksissa jo ennen koronakriisiä. Monisyistä ilmiötä ja geopolitiikan nousua valottaa kiinnostavasti myös uusin Ulkopolitiikka-lehti (2/2020) Globalisaation loppu -teemallaan. Toisaalta digitaalinen globalisaatio on matkustusrajoitusten maailmassa mahdollistanut etätyöt ja -opiskelun kokouksineen, myös poikkikansallisesti.

Koronarajoitusten vaikutukset ovat viime kuukausia näkyneet myös monissa Tilastokeskuksen julkaisemissa niin talouteen, työllisyyteen kuin globaaliin liikkumiseen liittyvissä tilastoissa (löydät ne kootusti täältä) – esimerkiksi heinäkuussa julkaistuissa kansainvälisen muuttoliikkeen ennakkoluvuissa. Maastamuuttojen määrä tammi–kesäkuussa on jäänyt alle 5 000 muuttoon edellisen kerran 1990-luvulla.  

Väestönmuutoksen ennakkotiedot kertovat myös suomalaisten muuttaneen huhti–kesäkuun aikana suurista kaupungeista maaseutumaisiin kuntiin. Kyseessä on poikkeuksellinen ilmiö, joka näyttäisi ainakin hetkellisesti heiluttavan kaupungistumisen megatrendiä.

Pandemian kokonaisvaikutukset eri megatrendeihin liittyviin ilmiöihin nähdään vasta pitkän ajan kuluttua. Näistä kertovat Tilastokeskuksen tuottamat tilastot kannattaa silti jo nyt laittaa seurantaan.

Ylikulutuksen väheneminen ihmisten terveyttä koettelevan ja eriarvoisuutta lisäävän kriisin seurauksena ei ole toivottavaa. Sitä vastoin on selvää, että ympäristön kannalta kestävät tulokset vaativat pikaisesti kokonaisvaltaisia ja johdonmukaisia politiikkatoimia. Vuoden 2020 ylikulutuslaskelmat antavat silti kannustavan viestin: nopeat muutokset ovat mahdollisia.

Fiktiolle pyhitetyn lomani lipsahduksena Hiltusen kirja muistutti, mihin kaikkeen voimme myös itse arkisilla valinnoillamme ja teoillamme vaikuttaa. Sama pätee koronapandemian taltuttamiseen.

Siispä Hiltusta lainaten: Toivoa on vielä.

Kirjoittaja on Tieto&trendit-sivuston toimittaja.