Pyöräliikkeen myyjä arvelee, että heidän bisneksensä voisi olla yksi korona­kriisin voittajista. ”Kunhan vaan pysymme terveinä”, hän jatkaa ja kääntyy selittämään pettyneelle pikku­pojalle, miksi juuri valittu fillari ehditään saada luovutus­kuntoon vasta viikon päästä.

Toivotaan kumpaakin, terveenä pysymistä ja polku­pyörän voitto­kulkua. Malttamattomalle pojalle valmistuva kappale on yksi lajinsa miljardista edustajasta – lajin jonka runsastuminen ei ole ongelma vaan ratkaisu.

Näinä synkkinä aikoina onkin mukava löytää tilastoja, joiden mukaan joka päivä myydään lähes 50 000 polkupyörää – joka toinen sekunti maailmassa on tehty siis oiva ostos. Ihan niin kova kuhina ei käy lautta­saarelaisessa liikkeessä, mutta Helsingin muuhun hiljaisuuteen suhteutettuna myyjän toiveikkuus vaikuttaa perustellulta.

Lisää hyvää sanomaa voi lukea Juho Kevan Tieto&trendit-artikkelista, joka kertoo työmatkapyöräilyn mahdollisuudesta. Suomalaisten työmatkat ovat kyllä pidentyneet viime vuosina, mutta edelleenkin joka toisella on alle seitsemän kilometriä töihin. Sillä matkalla kaupungissa pyörä päihittää auton nopeudessa. Ja paljossa muussakin.

Ensimmäisen patentoi saksalainen vapaa­herra pari sataa vuotta sitten ja nimesi sen itsensä mukaan draisiiniksi. Sitä vain potkittiin eteenpäin, vielä puuttuivat polkimet jotka patentoitiin 50 vuotta myöhemmin.

Kyse oli siis oikeastaan potku­pyörästä, johon on – kumma kyllä – älytty vasta viime aikoina palata pikku­lasten harjoittelu­välineenä. Itse opettelin apupyörien avulla ja, kun ne irrotettiin, kaarsin pihasta Laajasuon­tielle aivo­tärähdyksen arvoisesti. Potku­pyörällä tasapaino­taidot omaksuneena olisin kenties hallinnut kaarroksen.

Jo potkupyörä on siis hieno oivallus, mutta huolimatta varhaisesta taka­iskustani pidän nimenomaan polku­pyörää ihmisen suurena innovaationa.  

Melkein kaikilla hienoillakin keksinnöillä on pimeä puolensa. Penisilliinin voi väittää aiheuttaneen väestö­räjähdystä. Auto on monen muun haitta­vaikutuksen lisäksi aiheuttanut juuri sitä työ­matkojen pidentymistäkin.

Kontin keksiminen alensi rahti­kustannuksia, mikä vauhditti globalisaatiota, josta tuli paljon hyötyjä, mutta viimeistään nyt alkavat vitsauksetkin olla ilmeisiä.

Lauttasaaren fillarimyyjän kanssa tuumimme, että onneksi Suomessa sentään vielä tehdään polku­pyöriä. Myyjä muistutti kuitenkin, että Jopossakin on sata osaa joista suurin osa tulee… oikein arvattu mistä.

Toki pyörälläkin sattuu onnettomuuksia, eikä kaikista selvitä pienellä sairaala­reissulla kuten minä viisi­vuotiaana. Mutta voitto­puolisesti pyöräily ehkäisee vitsauksia – yli­painoisuudesta ilmaston­muutokseen.

Malja siis fillarille, kypärä päähän ja kohti kevättä!

Kirjoittaja on Tieto&trendit-sivuston toimittaja.