Suomi on pärjännyt koronapandemiassa taloudellisesti katsoen varsin hyvin muuhun Eurooppaan verrattuna. Kuitenkin myös meillä koronakriisin alku ja sen aiheuttamat poikkeustoimet johtivat keväällä työllisyyden merkittävään heikkenemiseen. Vaikka tilanne alkoi syksyn tullen parantua, ollaan kaukana koronaa edeltäneestä tilanteesta.

Kyseessä ei ole suinkaan ensimmäinen iso työllisyyttä kurittanut kriisi viime vuosikymmenten aikana. Neuvostoliiton ja sinne suuntautuneen viennin romahdettua 1990-luvun alussa myös työllisten määrä putosi ennätyksellisesti lähes 450 000 henkilöllä vuodesta 1989 vuoteen 1994. Vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä työmarkkinoilta hävisi parissa vuodessa yli 80 000 työllistä. 

Tämän vuoden toisella vuosineljänneksellä huhti-kesäkuussa työllisten määrä oli noin 80 000 pienempi kuin vastaavana aikana vuonna 2019. Vuoden 2020 kolmas neljännes heinä-syyskuu näytti noin 50 000 työllisen vajausta edellisvuoden tilanteeseen verrattuna. Lokakuussa työllisiä oli 26 000 vähemmän kuin vuoden 2019 lokakuussa.

Talouden taantuma on perinteisesti heijastunut naisten ja miesten työmarkkinatilanteeseen eri tavalla. Miesten työllisyys on tyypillisesti heikennyt ensin nopeasti, mutta pahimman hellitettyä alkanut myös toipua suhteellisen nopeasti. 

Ero on johtunut pääosin nais- ja miestyöllisten erilaisesta toimialarakenteesta. Miehet työskentelevät naisia useammin suhdanteisiin nopeasti reagoivilla aloilla, kuten vientiteollisuudessa ja rakentamisen toimialalla. 

Naisten työllisyys on taas heikentynyt yleensä verkkaisemmin verrattuna miesten tilanteeseen. Se on vastaavasti alkanut kohentua myöhemmin kuin miesten työllisyys. Siinä vaiheessa, kun naisten työllisyysaste on ollut matalimmassa alhossaan, miesten työllisyys on tavannut olla jo matkalla ylöspäin. 

Naisvaltaisiin palvelualoihin ihmisten kulutuskäyttäytymisessä ja palvelujen kysynnässä tapahtuva muutos vaikuttaa hitaammin. Talouden hyytymistä seuraa tyypillisesti myös se, että naisvaltaisen julkisen sektorin resursseja leikataan, mutta tämäkään ei tapahdu välittömästi kriisin alussa.

Kuvio 1 näyttää naisten ja miesten työllisyysasteiden niin sanotun trendiluvun kehityksen vuoden 1989 tammikuusta aina lokakuuhun 2020. Siitä nähdään, että 1990-luvun lamassa ja vuonna 2008 iskeneessä finanssikriisissä kehityskulku on ollut sukupuolten osalta juuri edellä kuvatun kaltainen. 

Kuviossa näkyy kuitenkin myös se, kuinka poikkeuksellisesti koronakriisi on vaikuttanut naisten ja miesten työllisyyteen verrattuna aiempiin talouskriiseihin. Tällä kertaa naisten työllisyys on kärsinyt nopeammin ja ainakin toistaiseksi myös enemmän kuin miesten työllisyys. 

Vuoden 2020 toisella neljänneksellä työllisiä naisia oli 46 000 ja miehiä 33 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana aikana. Kolmannella neljänneksellä työllisiä naisia oli 29 000 ja miehiä 21 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lokakuussa 2020 naisten työllisyydestä uupui 35 000 henkilöä siinä missä työllisiä miehiä oli 9 000 enemmän edellisvuoden lokakuuhun verrattuna. 

Työmarkkinoiden jakautuminen sukupuolen mukaan heijastuu työllisyyslukuihin

Mistä nämä poikkeuksellinen kehitys sitten johtuu? 

Koronakriisin taltuttamiseksi tehdyt – sinänsä varmasti välttämättömät – poikkeustoimet iskivät eri toimialoihin kuin aiemmissa talouskriiseissä, joissa seuraukset liittyivät suoraan ulkoapäin tulevaan shokkiin. Yli puolet työllisyyden heikkenemisestä vuodesta 2008 vuoteen 2009 selittyi miesvaltaisen teollisuuden työpaikkojen vähenemisellä. Myös miesvaltaiset rakennusala ja tukkukauppa kärsivät tuolloin pahasti. 

Naisten työllisyys ei ylipäänsä kärsinyt koko finanssikriisiä seuranneen taantuman aikana samassa määrin kuin miesten työllisyys.

Mitä taas 1990-luvun lamaan tulee, sen alussa vuodesta 1989 vuoteen 1992 työpaikkoja hävisi eniten miesvaltaisten teollisuuden ja rakentamisen, joskin myös naisvaltaisen kaupan toimialoilta. Pitkittyessään lama ei kuitenkaan säästänyt muitakaan toimialoja – näin siis myös naisvaltaiset alat saivat osansa sen iskuista. Vuosien 1989–1994 välillä naisten työllisyys supistuikin lähes yhtä paljon kuin miesten työllisyys. 

Koronakriisin alussa, vuoden 2020 toisella neljänneksellä kevään poikkeustoimista sekä lukumäärällisesti että suhteellisesti eniten kärsineitä toimialoja olivat sen sijaan majoitus- ja ravitsemustoimiala, jolla työllisten määrä oli yli neljännes pienempi kuin edellisvuonna vastaavana aikana, sekä vähittäiskauppa, jossa eroa edellisvuoden työllisten määrään oli noin viidenneksen verran. Kyseiset alat ovat naisvaltaisia.  

Vaikka työpaikkoja on koronakriisin aikana hävinnyt myös muun muassa teollisuuden ja rakentamisen toimialoilta, muutos on ollut niillä sekä suhteellisesti että henkilömäärältään selvästi pienempi.

Koronapandemian etenemisestä tai kestosta ei, rokotteen valmistumisesta huolimatta, vielä tässä vaiheessa tiedetä. On liian aikaista sanoa, millaisia mahdollisia vaikutuksia sillä on pitkällä tähtäimellä muun muassa elinkeinorakenteeseen tai ihmisten kulutuskäyttäytymiseen ja sitä kautta työmarkkinoihin niin kansallisesti kuin globaalisti.

Varmaa kuitenkin on, että näitä vaikutuksia niin kriisin aikana kuin sen jälkeen on syytä tarkastella sukupuolen mukaan. Suomessa erityisen vahvasti sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla myös kriisin vaikutukset näkyvät eri tavoin naisten ja miesten työmarkkinatilanteessa ja työoloissa. 

Hanna Sutela on erikoistutkija Tilasto­keskuksen yhteiskuntatilastoissa.