Työelämän läpäissyt digitalisaatio on vauhdittanut etätyön yleistymistä viime vuosina. Koronakriisin aikaansaamaa etätyöbuumia ei silti kukaan olisi osannut ennustaa muutama kuukausi sitten.

Työ- ja elinolosuhteiden säätiö Eurofound julkaisi viime viikolla ennakkotietoja pikaisella aikataululla toteuttamastaan nettikyselystä, joka kartoitti covid-19-kriisin vaikutuksia eri maissa.

Kyselyyn pohjautuen myös meillä uutisoitiin, että etätöihin koronapandemian vuoksi siirtyneiden osuus oli Suomessa EU-maiden suurin. Suomessa lähes 60 prosenttia kyselyn vastaajista oli vastannut myöntävästi kysymykseen ”Oletko alkanut tehdä töitä kotoa käsin covid-19-tilanteen vuoksi?” (“Have you started to work from home as a result of the COVID-19 situation?”).

Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimuksessa 28 prosenttia palkansaajista kertoi tekevänsä etätyötä. Sen lisäksi 16 prosentilla työtehtävät olisivat sallineet etätyön teon, vaikka he eivät sitä syystä tai toisesta tehneetkään. Kolmisen prosenttia palkansaajista kertoi, ettei työnantaja sallinut etätyötä. 

Toisin sanoen vähän yli puolet (54 %) eli reilu miljoona palkansaajaa ei pitänyt etätyötä työtehtävissään mahdollisena vuonna 2018. Näin vastasi muun muassa suurin osa opettajista. 

Etätyö yleistyi nopeasti vuosina 2013–2018, kasvua oli 12 prosenttiyksikköä. Kasvu on varmasti jatkunut edelleen vuoden 2019 aikana. 

Kuluneena keväänä etätyöhön lienevät siirtyneet viimeisetkin niistä, joille se työtehtävien puolesta on ylipäänsä ollut mahdollista. Monelle myös mahdoton on nyt käynyt mahdolliseksi: esimerkiksi valtaosa opettajista siirtyi keväällä väliaikaisesti etätyöhön, vaikkei olisi vielä alkuvuodesta voinut sitä kuvitellakaan. 

Voineekin arvioida, että tänä keväänä noin puolet eli noin miljoona suomalaista palkansaajaa on tehnyt etätyötä. Etätyötä tekevien palkansaajien osuus olisi siis näin järkeillen lähes kaksinkertaistunut vuoden 2018 syksyyn verrattuna, alle 30 prosentista karkeasti arvioiden 50 prosenttiin. 

Eurofoundin kysymys kotona työskentelyn aloittamisesta on syntynyt ilmeisessä aikapaineessa. Kysymys on esitetty kaikille työllisille ja työttömille vastaajille, mikä tekee siitä monitulkintaisen tyyliin ”joko olet lakannut lyömästä vaimoasi”.  

Tuloksia, joiden mukaan 59 prosenttia suomalaisista on alkanut työskennellä kotona koronakriisin vuoksi, täytyneekin tulkita niin, että kyse ei ole vain ”alkamisesta”: kysymykseen ovat vastanneet myöntävästi myös ne, jotka tekivät etätyötä jo ennen koronapandemiaa. 

Lisäksi Eurofound toteaa itsekin, että netissä ja niin sanotulla lumipallomenetelmällä toteutetun tiedonkeruun tuloksiin sisältyy aika lailla epäluotettavuutta. 

Suomalaisten johtoasema kotona työskentelyn suhteen on joka tapauksessa mielenkiintoinen. Vertailun häntäpäähän sijoittuvissa Romaniassa, Kroatiassa, Kreikassa, Unkarissa ja Bulgariassa ainoastaan alle 30 prosenttia vastaajista kertoo siirtyneensä työskentelemään kotiin. 

Väistämättä tulee mieleen, että etätyön suosiota lisää meillä kansanluonne: omissa oloissa kököttäminen sopii suomalaisille hyvin. Euroopan maiden eroja kummastellessa on kuitenkin otettava huomioon myös maiden erilaiset elinkeino- ja työmarkkinarakenteet samoin kuin se, miten rajusti kriisi on vaikuttanut työllisyyteen. 

Itä- ja Etelä-Euroopan maissa huomattavasti suurempi osa työllisistä saa elantonsa alkutuotannosta tai palveluammateista kuin Suomessa. Kotona työskentelyn aloittamista koskeva kysymys voi olla ongelmallinen esimerkiksi maanviljelijöille. 

Monille palveluammateissa, erityisesti turismin parissa, työskenteleville etätyö ei ole mahdollista – jos nyt työtä ylipäänsä enää edes on. Huomattavan suuri osa vastaajista niissä maissa, jotka pitivät kyselyssä häntäpäätä etätyön suhteen, kertoi nimittäin samassa kyselyssä menettäneensä työnsä koronan vaikutuksesta. 

Osuudet olivat suurempia kuin Suomessa. On selvää, että etätyötä ei tehdä, jos työtä ei ole ollenkaan. 

Suomalaiset palkansaajat ovat kansainvälisesti verrattuna erittäin koulutettua väkeä: korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden naispalkansaajien osuus on meillä suurempi kuin missään muussa EU-maassa. 

Tällä on suora yhteys ammatti- ja toimialarakenteeseen. Niin sanottua tietotyötä tekevien määrä on meillä suuri, ja siinä etätyön mahdollisuudet hyvät. 

Nämä rakenteelliset erot samoin kuin tietoliikenneyhteyksien toimivuus ja digitaalisten välineiden yleisyys eri maissa vaikuttavat siihen, kuinka suurelle osalle työpaikkansa säilyttäneestä väestöstä etätyön tekeminen ylipäänsä on mahdollista. 

Mutta suomalaisten eristäytyvällä luonteellakin on rajansa. Viime aikoina on tuotu esiin, että sosiaalisten kontaktien kaipuu vaivaa yhä kipeämmin ja yhä useampaa meikäläistäkin etätyöläistä. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisiksi etätyökäytännöt koronakriisin jälkeisessä maailmassa vakiintuvat.  

Kirjoittaja on erikoistutkija Tilasto­keskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.