Pandemia heikensi ennestään vaatimatonta edistymistä kohti globaalia kestävää kehitystä, kertoo uusi YK:n kestävän kehityksen raportti. Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiselta kehitysuralta on pudottu rajusti. Nykytrendien mukaan vain 15 prosenttia Agenda 2030 tavoitteista tullaan saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä ja jopa lähes joka toinen tavoitteista jää saavuttamatta.

Mitä Suomelle kuuluu neljännesvuosisata EU:hun liittymisen jälkeen?
Suomen historian merkittävimpiä tapahtumia ja käännekohtia oli liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi vuoden 1995 alussa. Jäsenyydellä on ollut monia vaikutuksia suomalaisen yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämäämme. Mitä Suomessa on oikeastaan tapahtunut kuluneen neljännesvuosisadan aikana?
Maailmanlaajuisesti kehitystä ja edistymistä seurataan nykyisin YK:n kestävän kehityksen mittareilla (Sustainable Development Goals Indicators). Nämä YK-indikaattorit kuvaavat maan kehitystä ja edistymistä perinteistä bruttokansantuotemittaria laajemmin ja monipuolisemmin.
Monet YK:n globaaleista SDG-tavoitteista saavutettiin Suomessa jo 1970- ja 1980-luvuilla, joskin monissa tavoitteissa Suomella on yhä parantamisen varaa. Muutamien indikaattoreiden kohdalla kehitys on myös ottanut takapakkia.
Suomi pärjää huomattavan hyvin ja vuosi vuodelta paremmin erityisesti sosiaali- ja terveysasioissa. Muun muassa vastasyntyneiden kuolleisuus, työtapaturmat, tahallisten henkirikosten uhrien määrä teot ja tupakointi ovat vähentyneet vuosi vuodelta.
Myönteistä kehitystä on myös se, että ihmisten terveydelle erityisen haitallisten pienhiukkasten määrät kaupunkien hengitysilmassa ovat vähentyneet 30–40 prosenttia ja yhdyskuntajätteiden kierrätysaste on kasvanut kaksinkertaiseksi.
Kansainvälisesti Suomi ja muut pohjoismaat ovat myös tasa-arvon kärkimaita, vaikka meilläkin tasa-arvossa on vielä tehtävää. Suomalaisessa työelämässä tasa-arvo on kehittynyt hyvään suuntaan ja naisten osuus esimerkiksi yritysten johtotehtävissä olevista on kasvanut merkittävästi.
Aivan kaikessa ei kuitenkaan kehitys ole kulkenut pelkästään hyvään suuntaan. Vaikka Suomi on EU-jäsenyyden aikana vaurastunut, ei hyvinvointi edelleenkään jakaudu tasaisemmin. Köyhien osuus väestöstä on jopa hieman lisääntynyt.
Neljännesvuosisadan aikana yhteiskunta ja sen rakenne ovat muuttuneet paljon ja Suomi on nyt entistä leimallisemmin jälkiteollinen yhteiskunta. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteen arvonlisäyksestä on supistunut 24:stä 17 prosenttiin. Samalla teollisuuden osuus työllisistä on supistunut kolmanneksen.
Myös Suomen innovatiivisuutta mittaavat indikaattorit ovat huolestuttavia. Tutkimus- ja kehittämismenojen osuus bruttokansantuotteesta laski 2010-luvulla neljänneksen. Tutkijoiden määrä asukaslukuun suhteutettuna on pienentynyt kolmanneksella.
Ympäristökuormitusta on kuitenkin pyritty vähentämään. Energiantuotannon CO2-päästöt arvonlisäysyksikköä kohden ovat puolittuneet, ja uusiutuvan energian kulutus on melkein kaksinkertaistunut.
Kuitenkin edelleen Suomen haasteina ovat kestämättömät tuotanto- ja kulutustavat. Syntyvä ympäristörasitus, päästöt ja jätemäärät ovat absoluuttisesti yhä edelleen huomattavan suuria. Osasyinä ovat Suomen muihin maihin nähden poikkeuksellisen pohjoisesta sijainnista johtuva suuri lämmitysenergian käyttö sekä harvasta asutuksesta johtuvat pitkät välimatkat ja liikenteen päästöt.
Suomi on EU-vuosinaan kehittynyt merkittävästi terveyden, tasa-arvon, turvallisuuden ja elämänlaadun suhteen. Ympäristökuormituksen suhteen on yhä paljon tehtävää, ja huolestuttavaa on myös se, että innovaatioihin satsataan entistä vähemmän. Tilastokeskuksen Miten Suomella menee? -videon sanoma on kuitenkin, että Suomesta on neljännesvuosisadassa kehittynyt monin tavoin parempi paikka asua ja elää.
Kirjoittaja vastaa Tilastokeskuksessa Suomen kestävän kehityksen SDG-indikaattoreiden kokoamisesta.
Videon sisältö tekstinä löytyy Youtubesta videon yhteydestä
Lue samasta aiheesta:
Suomella on vaikeuksia saavuttaa kaikkia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä, vaikka olemme menestyneet hyvin indikaattorivertailuissa. Nyt tarvitaan yhteiskunnassa ja taloudessa järjestelmätason muutoksia. Tavoitteista etenkin ilmastonmuutos sekä maanpäällinen ja vedenalainen elämä vaativat toimia Suomessa.
Euroopan unionin uuden kestävän kehityksen seurantaraportin mukaan jäsenmaat ovat edistyneet merkittävästi työelämän parantamisessa, köyhyyden vähentämisessä ja tasa-arvon parantamisessa. Sen sijaan edistyminen ympäristöasioissa on ollut vaatimatonta.
Kaikki globaalit SDG-indikaattorit on saatu menetelmällisesti määriteltyä, ja niihin saadaan lähitulevaisuudessa dataa. Yksittäisten maiden kyvyssä tuottaa dataa on kuitenkin yhä merkittäviä puutteita. Kansainvälisen tilasto-osaamisen kasvattamiseen ja verkostoitumiseen onkin viime vuosina panostettu.
Bkt-mittarin perinteinen näkökulma edistymiseen ei riitä, kun pyrkimyksenä on vastata aikamme monimutkaisiin ja globaaleihin ongelmiin. YK:n suunnitelmissa onkin laajempi seuranta- ja tarkastelukehikko sekä enintään 10–20 uutta ohjausindikaattoria.
Ympäristönsuojelumenot kääntyivät kasvuun vuonna 2020. Menoja lisäsivät julkisen sektorin tekemät suojelutoimet. Menojen kasvu ei ole ympäristön kannalta aina pelkästään positiivinen asia, sillä taustalla voi olla myös negatiivista kehitystä.
Kulutamme kansainvälisesti verraten selvästi enemmän luonnonresurssejamme. Valtaosa kulutuksesta on soran ja hiekan käyttöä. Materiaali-intensiteetti – eli kotimainen materiaalien kulutus suhteutettuna bkt:hen – kasvoi vuonna 2020 hieman edellisvuodesta: tarvittiin 0,75 kiloa luonnonvaroja tuottamaan 1 euro arvonlisäystä. Materiaalitilinpito kuvaa kansantalouden ja luonnonympäristön välistä materiaalivirtaa.
Maailman pitäisi YK:n tavoitteen mukaan saavuttaa vuonna 2015 sovitut kestävän kehityksen 17 päätavoitetta ja 169 alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. OECD:n arvion mukaan sen jäsenmaat ovat vielä kaukana tavoitteiden saavuttamisesta. Ilman paljon nykyisiä voimakkaampia toimia jäävät kestävän kehityksen tavoitteet teollisuusmaissa saavuttamatta.