Helmikuu 2020 jää työmarkkinoiden historiaan viimeisenä ”normaalina” kuukautena pitkään aikaan, näin uskallan sanoa.

Kaksijakoisen maaliskuunkaan tiedot eivät vielä anna koko kuvaa korona­kriisin kärjistymisestä, koska se tapahtui vasta kuun jälki­puoliskolla.

Esimerkiksi ilmoitukset yt-neuvotteluista alkoivat yleistyä nopeasti maaliskuun puolivälin jälkeen. Pian myös pika­lomautuksia alkoi tulla voimaan. Työvoima­tutkimuksen tiedot ovat koko kuukauden keskiarvo, luonnollisestikin myös lomautusten osalta.

Alle kolmen kuukauden määräajalle lomautetut ovat aina työllisiä. Tällaiset lomautukset eivät siis vaikuta työllisten määrään.

TEM:n työnvälitystilastot puolestaan kertovat kokoaikaisesti lomautettujen määrän työttömistä työnhakijoista.

Töistä poissaolo ei vaikuta työlliseksi määrittymiseen, ennen kuin kolme kuukautta on kulunut. Toistaiseksi lomautetuista tulee kuitenkin määritelmän mukaan välittömästi ei-työllisiä. Oman sairauden kohdalla ei ole aika­limiittiä ollenkaan.

Toisin sanoen sairastumiset tai karanteenit eivät vaikuta käytännössä työllisten määrään, kun kyseessä on työsuhde tai yrittäjyys.

Yrittäjästä, jolla ei ole töitä tai töitä on normaalia vähemmän, tulee alityöllinen, samoin määräajaksi lomautetusta palkan­­saajasta.

Sairas- ja muiden poissaolojen määrä näkyy kuitenkin vähentyneinä tehtyinä työtunteina ja täten kansan­talouden tilin­pidon luvuissa, kun ne aikanaan julkaistaan.

Keikkatyötä tekevien kohdalla tilanne on eri: jos uutta työkeikkaa ei voi ottaa seuraavalle viikolle sairauden tai muun syyn vuoksi, henkilö jää heti työllisyyden ulko­­puolelle.

Tämäntapaista työtä tekevistä ei ole saatavilla nopeaa tilasto­tietoa. 

Kotona työskentely on työajan käyttöä siinä missä työ­paikallakin tehty työ. Työn paikka ei näin ollen vaikuta työllisyys­lukuihin. Kotona tehty työ ei ole aina etätyötä eikä toisin päin, mutta näillä käsitteillä on vahva korrelaatio. 

Helmikuussa enemmistö työllisistä ei ollut työskennellyt kotona viimeisen neljän viikon aikana (kuvio 1). Moni ei luonnollisesti voikaan työskennellä kotona, mutta jää nähtäväksi, kuinka paljon osuus muuttuu maalis- ja huhti­kuussa.

Kuvio 1: Kotona työtä tehneiden osuus työllisistä helmikuussa 2020, %

Jos kotona ei ole jostain syystä mahdollista työskennellä niin paljon kuin työpaikalla, tämän pitäisi näkyä alentuneina työtunteina. 

Työllisyydesta työttömyyteen siirtymä on välitön, mikäli henkilö alkaa työn päättymisen jälkeen etsiä työtä. Työvoima­tutkimuksessa työn etsinnäksi ei lasketa pelkkää ilmoittautumista työttömäksi työnhakijaksi. Henkilön on käytettävä jotain aktiivista työnhaku­keinoa, jotta voi määrittyä työttömäksi työvoima­tutkimuksessa. 

Irtisanomiset näkyvät siis työllisyyden alenemisena nopeasti, joko kasvavana työttömyytenä tai siirtymänä työvoiman ulkopuolisiin.

Työmarkkinatiedot ensimmäiseltä vuosi­neljännekseltä ja maaliskuulta julkaistaan 23.4. Samaan aikaan pyrimme mahdollisuuksien mukaan kertomaan lukujen taustoja ja tietoja esimerkiksi ali­työllisyydestä ja lomautuksista.

Kirjoittaja työskentelee työvoima­­­tutkimuksen yliaktuaarina Tilasto­­­keskuksen työvoima­­­tilastossa.