Tiesitkö, että yli puolessa Suomen maakunnista työllisyys ei laman jälkeen koskaan palautunut vuoden 1990 tasolle? Kaiken kaikkiaan toipuminen oli todella hidasta. Nopeimmin lamasta selvittiin Uudellamaalla, missä palautuminen kesti kahdeksan vuotta.

Alueen kykyä kestää kriisejä ja mukautua niihin, kutsutaan muutosjoustavuudeksi eli resilienssiksi. Jos haluaa esimerkin hyvästä kotimaisesta muutosjoustavuudesta, ei tarvitse lähteä Perämerta kauemmaksi kalaan. Viime vuosikymmenen alussa Oulussa ja sen lähialueilla koettiin kauhunhetkiä, kun Nokia teki alueella massiivisia irtisanomisia. Jälkeenpäin voidaan kuitenkin sanoa, että tämä shokki vahvisti ja elävöitti alueen taloutta. Joskus aluetalouden kannalta onkin terveellistä, että tehottomat rakenteet menevät uusiksi sen sijaan, että hampaita kiristäen takerrutaan vanhaan.

Koronakriisi poikkeaa aiemmista Suomea koetelleista talouskriiseistä. Tämä kriisi iskee hyvin spesifisti tietyille toimialoille, ja tästä syystä myös niille maantieteellisille alueille, joilla nämä toimialat ovat tärkeitä työllistäjiä.

Miten koronakriisi sitten on vaikuttanut maakuntien ja seutukuntien talouteen?

Yksi erinomainen mittari on Tilastokeskuksen henkilöstömääräestimaatti. Sen avulla voimme tarkastella, kuinka paljon henkilötyövuosia on menetetty eri alueilla koronakriisin aikana, eli maalis-syyskuussa. Vaikutukset näkyvät suoraan niiden ihmisten elämässä, jotka ovat joutuneet työttömiksi tai vähentämään työntekoa. Lisäksi henkilötyövuosien menetys vaikuttaa alueen elinvoimaisuuteen, kun ihmisillä ei ole entiseen tapaan rahaa käytettävissä.

Maakuntia vertailtaessa työnteko näyttää vähentyneen maalis-syyskuussa vähiten Pohjois-Pohjanmaalla, jossa henkilötyövuosia menetettiin keskimäärin vain 1,7 prosenttia. Toiseksi parhaiten tällä mittarilla kriisistä on selvinnyt Pohjanmaa 3,1 prosentin pudotuksella ja kolmanneksi parhaiten Keski-Pohjanmaan maakunta 3,4 prosentin supistumisella. (Kuvio 1.)

Henkilöstömääräestimaatilla päästään pureutumaan myös pienempiin alueellisiin yksiköihin eli seutukuntiin. Niistä parhaiten koronakriisiä on vastustanut Sydösterbottenin seutukunta, jossa henkilöstömäärä pieneni vain 0,2 prosenttia edellisvuodesta. Toiseksi parhaiten tällä mittarilla näyttää selvinneen Oulun seutukunta, jossa laskua on ollut 0,5 prosenttia. Kolmanneksi vähiten henkilöstömäärä supistui Pietarsaaren seutukunnassa, 1,3 prosenttia.

Henkilöstömäärän perusteella maakunnista näyttää kärsineen pahiten Päijät-Hämeen maakunta, jossa menetys henkilötyövuosissa on 6,3 prosenttia. Etelä-Karjalan maakunnassa henkilöstömäärä pieneni 5,7 prosenttia ja Kymenlaakson maakunnassa 5,4 prosenttia.

Seutukuntien vertailussa peränpitäjänä on Vakka-Suomen seutukunta. Siellä henkilöstömäärä on korona-aikana supistunut 9,9 prosenttia vuodentakaisesta. Seuraavina listan häntäpäässä ovat Tunturi-Lapin seutukunta ja Keski-Karjalan seutukunta, joissa molemmissa pudotusta on 8,9 prosenttia.

Koronatartuntojen määrän ja henkilöstömäärän pienenemisen välillä on havaittavissa vain heikko yhteys. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla henkilöstömäärän supistuminen on ollut maakuntien välisessä vertailussa vähäisintä, sen sijaan koronaviruksen ilmaantuvuus on ollut maakuntien keskiarvoa.

Mikä kirittää toipumista kriisistä?

Elokuussa 2020 henkilöstömäärä oli vielä kaikissa maakunnissa ja seutukunnissa edellisvuotta matalammalla tasolla. Syyskuussa jo noin puolella alueista henkilöstömäärä on kasvanut edellisvuoden vastaavaa ajankohtaa korkeammalle tasolle. Eniten olisin huolissani niistä alueista, joilla merkittävää toipumista ei vielä ole havaittavissa, kuten Imatran ja Vakka-Suomen seutukunnat. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että alueen elinvoimaa ylläpitäviä talouden tärkeitä rakenteita on hävinnyt pysyvästi.

Alueen resilienssiä on hyvin vaikea ennustaa, sillä siihen vaikuttaa monta eri asiaa. Lisäksi alue voi olla resilientti yhdenlaisille shokeille mutta kärsiä pahoin toisenlaisissa kriiseissä. Resilienssiä voivat parantaa mm. aktiivisen korkeakoulun sijaitseminen alueella sekä oikeanlainen toimialarakenne.

Maakuntien ja seutukuntien kehitystä muuttuvassa maailmassa voidaan verrata evoluutioon. Vapaat markkinat mukautuvat senhetkisiin olosuhteisiin samalla tavoin kuin eläinlajit sopeutuvat kulloinkin vallitseviin elinoloihin. Jos eläinlajin ympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia, voi olla, että juuri ne tekijät, jotka mahdollistivat sen menestymisen aiemmin, koituvat sen tuhoksi uudessa ympäristössä. Ihmisillä on kuitenkin yksi etu puolellaan – kyky arvioida nykytilannetta ja tulevaa.

On selvää, että kriisi voi muuttaa alueen taloudellisen toiminnan suunnan pitkäksikin aikaa, hyvässä tai pahassa. Nyt on tärkeiden päätösten aika, ja inhimilliset kyvyt tiedon hyödyntämisessä on syytä ottaa täysimääräisesti käyttöön. On ollut hienoa nähdä, että myös Tilastokeskuksen tietoja on jo käytetty aktiivisesti tässä alueiden tulevaisuuden kannalta elintärkeässä analysoinnissa.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Kumppani ja ekosysteemisuhteet -palvelualueella Asiakkuudet ja tietopalvelu -ryhmässä.