Työmarkkinaneuvottelut pyörivät parhaillaan täysillä. Yksi kierroksen keskeisimmistä väännöistä käydään kuntasektorin hoitajien palkoista.
Näissä palkkaneuvotteluissa esiintyneen näkemyksen perusteella hoitoalan työntekijät ovat vaihtaneet tai ovat vaihtamassa sankoin joukoin työtehtäviä. Tälle paljon mediahuomiota saaneelle näkemykselle ei kuitenkaan löydy viitteitä Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja tutkintorekisterin vuosien 2010–2018 tiedoista.
Mikäli verrataan vuoden 2010 tilannetta vuoteen 2018, huomataan että 5,3* prosenttia AMK-tasoisen sairaanhoitajatutkinnon suorittaneista palkansaajista oli kouluttanut uudelle alalle. Vastaavasti opistoasteen sairaanhoitotutkinnon suorittaneista uudelle alalle kouluttautuneita oli 5,2 prosenttia.
Näin ollen vuonna 2010 palkansaajina julkisella tai yksityisellä sektorilla työskennelleistä sairaanhoitajan koulutuksen saaneista oli vuoteen 2018 mennessä kouluttautunut uudelle alalle 2 880 henkilöä 54 758 henkilöstä.
Uudelle alalle kouluttautumisella tarkoitetaan sairaanhoitajien tapauksessa minkä tahansa uuden tutkinnon suorittamista, joka ei lukeudu terveyden- ja hyvinvoinnin piiriin.
Muun AMK-tutkinnon kuin sairaanhoitajan suorittaneilla henkilöillä vastaava vaihtoprosentti oli 10,5. Esimerkiksi tutkinnon Sosionomi (AMK) suorittaneista henkilöistä, jotka olivat vuonna 2010 palkansaajia, 12,9 prosentilla oli uusi tutkinto vuonna 2018.
Lähihoitajan ammattitutkinnon suorittaneilla kouluttautumisprosentti uudelle alalle oli 6,2. Lähihoitajien uudelleenkouluttautumisen todennäköisyys oli siis pienempi kuin ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneilla vuonna 2010 työskennelleillä palkansaajilla (9,3 %).
Uudelleenkouluttautuneiden osuuksia tarkasteltaessa on hyvä huomata, mikäli niitä pitää mittarina alan veto- tai työntövoimalle, että vuorotöitä tekevillä palkansaajilla, kuten hoitajilla, uudelleenkouluttautuminen on todennäköisesti haastavampaa kuin säännöllistä päivätyötä tekevillä.
*Kuvion tietoja on päivitetty 31.3. Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus
Yksi syy sairaanhoitajien verrattain vähäiseen uudelleenkouluttautumiseen lienee se, että sairaanhoitajina työskentelevien palkansaajien työttömyys on vähäistä. Työssäkäyntitilaston mukaan ajanjaksolla 2010–2017 sairaanhoitajan ammatissa työskennelleistä palkansaajista työttömänä seuraavana vuonna oli keskimäärin 1,3 prosenttia.
Asiantuntijoiden ammattiryhmässä, joihin sairaanhoitajan lukeutuvat, vastaava lukema (ilman sairaanhoitajia) oli 2,9 prosenttia.
Myös lähihoitajien ammatissa työttömyystodennäköisyys (2,7 %) oli pienempi kuin verrokkiryhmässä palvelu- ja myyntityöntekijät (4,2 %).
Kaikista suurin työttömyystodennäköisyys oli rakennustyöntekijöillä, joista keskimäärin 10,5 prosenttia joutui seuraavana vuonna työttömäksi ajanjaksolla 2010–2017.
Keskeinen kysymys on, vaihtavatko hoitotyötä tekevät ammattia ja alaa useammin kuin muut ammattiryhmät. Valitettavasti tähän kysymykseen vastaaminen on käytettävissä olevien aineistojen ja luokitusten perusteella mutkikasta.
Esimerkkinä voidaan ajatella tilannetta, jossa kauppatieteiden maisteri haluaa vaihtaa työpaikkaa. On mahdollista, että tämä valtion virkahenkilö löytää uuden työpaikan rahoitusalalta. Tällöin virallisessa ammattiluokituksessa hänen ammattinsa sekä toimialansa muuttuu.
Tämän analogian voi yleistää myös erilaisia suorittavia töitä tekevään palkansaajaan.
Hoitajien osalta työpaikanvaihdokset eivät välttämättä näy tilastoissa yhtä lailla ammatin- ja alanvaihdoksina, sillä koulutustausta ohjaa heitä vahvasti tiettyihin työtehtäviin. Tämän johdosta ei ole mielekästä vertailla hoitajien alanvaihtoprosentteja kaikkiin palkansaajiin, vaan muihin ammattiryhmiin, joihin päädytään niin ikään täsmäkoulutuksella.
Alla olevaan kuvioon on valittu ammatteja, joiden palkansaajat tulevat valtaosin vain muutamasta tutkinnosta. Poliisien, sairaanhoitajien ja suuhygienistien osalta uuteen ammattiin sekä uudelle toimialalle siirtyi keskimäärin alle prosentti palkansaajista vuodessa välillä 2010–2017.
Työssäkäyntitilasto sisältää vuositasolla noin 2,1 miljoonaa palkansaajaa, mutta ei esimerkiksi tietoa osa-aikaisuudesta tai siitä, onko työsuhde vakinainen ja määräaikainen.
Toisen tilastolähteen, palkkarakennetilaston perusteella sairaan- ja lähihoitajien työsuhteista noin 20 prosenttia on määräaikaisia. Tämä vastaa kuntasektorin keskiarvoa, mutta on yksityisen sektorin palkansaajien keskiarvoa suurempi.
Tämän blogin laskelmat on toistettu rajatummalle ikäjoukolle (30–45). Tulosten mukaan ikärakenteella ei ole erityistä vaikutusta tässä esitettyihin tuloksiin. Myöskään tarkastelujen rajaaminen julkiseen tai yksityiseen sektoriin ei muuta yleiskuvaa, joskin työsuhteet vaikuttavat hoitajien osalta julkisella sektorilla pysyvimmiltä.
Lisäksi tuloksia on tarkasteltu vuosikohtaisesti. Niiden perusteella esimerkiksi alanvaihtoprosenteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, vaikka pientä vuosikohtaista heiluntaa niihin sisältyykin.
Lopuksi on syytä muistaa, että menneiden vuosien tulokset eivät ole tae tulevasta. Mutta mikäli puheet hoitajien muita ammattiryhmiä merkittävämmästä joukkopaosta pitävät paikkansa, täytyisi nykymenoon tulla tuntuva muutos.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen yritystilastot-yksikössä palkkatilastojen parissa.
*Päivitys 31.3.2020. Tein tämän blogikirjoituksen sisältämiä tietoja koostaessani virheen. Vuoden 2010 jälkeen suoritetut alemman koulutusasteen tutkinnot koodautuivat väärin. Tämän vuoksi sairaanhoitajien sekä AMK-tutkinnon suorittaneiden palkansaajien uudelleenkouluttautumisen aste jäi todellista matalammaksi. Onneksi virhe ei vaikuta blogin perusviestiin: hoitoalan koulutuksen saaneet suorittavat verrokkiryhmiään harvemmin uusia tutkintoja. Tekstiin päivitetyt luvut erottuvat lihavoinnilla.
Koronapandemia on heijastunut kielteisesti monen alan työllisyyteen. Kokonaisuudessaan yrittäjien työllisyys on toipunut koronasta hyvin, mutta tietyillä toimialoilla työllisyystilanne on edelleen heikompi. Koronakriisi heijastui naisten yrittäjyyteen selvästi miesyrittäjiä enemmän.
Monelle yrittäjälle korona on tarkoittanut työn vähenemistä, lomautuksia tai irtisanomisia. Osa on voinut kuitenkin tehdä liiketoimintaansa muutoksia, joiden turvin selvitä korona-ajasta. Koronakriisin vaikutukset työelämään -kyselyssä selvitettiin pandemian vaikutuksia työhön. Millä tavoin yksinyrittäjät ja työnantajayrittäjät sopeutuivat korona-aikaan?
Suomessa on vajaat 20 000 seniorityöllistä, Ruotsissa yli kolminkertainen määrä. Tyypillisimmin iäkäs työllinen on miesyrittäjä osa-aikaisessa työssä.
Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.
Kesätöiden loppumisen jälkeen työllisyys kääntyi laskuun. Onko jo syytä huoleen?
Kun työvoimatutkimus uudistui alkuvuonna, työllisyysluvut muuttuivat takautuvasti. Lisäksi työmarkkinoita on ravistellut koronavitsaus. Kuinka lukuja pitäisi ymmärtää tässä monimutkaisessa tilanteessa? Sääntö on yksinkertainen: on katsottava niitä lukuja, joita on julkaistu vuoden 2021 maaliskuusta alkaen.
Säännöllisesti kotona työskennelleiden osuus nousi jo yli 50 prosenttiin valtiosektorilla, jossa työskenneltiin jo ennen koronaa selvästi eniten etänä.
Kriisin aikana nuorten naisten työllisyys on heikentynyt enemmän kuin miesten, mutta naisten voi katsoa investoivan tulevaisuuteen panostamalla opiskeluun.
