Perustan vuosikirjoille loi Tilastollisen päätoimiston johtaja Karl Ferdinand Ignatius (1837–1909), lahjakas visiönääri, joka suunnitteli niin kyselylomakkeet kuin taulukotkin.

Ensimmäinen vuosikirja oli vaatimaton pieni kirjanen: Suomenmaan wuosikirjassa 1879 oli 50 taulukkoa ja 56 sivua. Siitä julkaistiin myös ruotsinkielinen rinnakkaisteos. Molemmissa julkaisuissa oli tiedot myös ranskaksi.  

Ensimmäinen vuosikirja ilmestyi siis vuosikymmeniä ennen kuin Suomi itsenäistyi. Alusta lähtien vuosikirjoissa on pyritty tilastotiedoin kertomaan Suomesta ja suomalaisista kootusti, ja niin, että luvut ovat vertailukelpoisia kyseiseen ilmiöön ja aikaan nähden.

Vuosikirjoissa tapahtuvista muutoksista, taulukoiden lisäyksistä, poistoista tai muutoksista on pidetty myös tarkkaa kirjanpitoa, jotta vertailtavuus säilyisi.

Vanhat vuosikirjat peilaavat sitä yhteiskuntaa, jolloin ne on laadittu. Sodat, maastamuutot, työttömyydet, inflaatiot, ikärakenteen muutokset yms. näkyvät vuosikirjojen tietosisällössä. Kieli kuvastaa aikaamme, sillä muutokset näkyvät käytetyistä sanoista tai termeistä.

Tässä pari esimerkkiä vuoden 1879 vuosikirjasta: Talwen yli elätettyjen elukkain luku w. 1877 tai Waiwaishoidon elättämät ja auttamat henget w. 1877.

Vuoden 1949 vuosikirjassa julkaistiin Suomen väkiluvun todennäköinen kehitys ikäryhmittäin vuoteen 2000 saakka vuonna 1949 tehdyn ennakkolaskelman mukaan (taulukko 31.).

Väestömäärän arveltiin vuonna 2000 olevan 4,9 miljoonaa, kun se toteutuessaan oli 5,2 miljoonaa. Alle kolmikymppisten määrä ennustettiin tuolloin suuremmaksi ja toisaalta vanhempien ikäryhmien määrä arvioitiin pienemmäksi.

Ensimmäisen kerran tutustuin Suomen tilastolliseen vuosikirjaan yliopiston kirjastossa 1980-luvun lopulla. Muistan keltakantisen opuksen, josta etsin tilastolukuja harjoitustyöhöni. Vuosikirjasta sai hyviä esimerkkejä niin tilastotaulukoiden kuin tilastokuvioiden laatimiseen, mutta suurimman vaikutuksen tekivät hienot teemakartat.

Vuosia myöhemmin pääsin itse tekemään vuosikirjan karttoja ja päivittämään taulukoita. Vuodesta 2015 lähtien vuosikirjasta vastaaminen on kuulunut työtehtäviini. Työ tehdään tiimissä, jonka jäsenet keräävät aineistot, tekevät tarkistukset ja saattavat julkaisun painokuntoon. Sisällöstä käydään säännöllisesti keskusteluja toimitustiimin ja tiedonantajien kesken, jotta julkaisu pysyisi ajassa.

Tilastokeskus on julkaisut vuosikirjoja 140 vuoden ajan, mutta vuosikirjaa ei voi pitää pelkästään Tilastokeskuksen julkaisuna. Suomen tilastollinen vuosikirja on Suomen koko tilastotoimen yhteinen, sillä mukana on lukuisia niin virallisen tilaston kuin muiden tilastontuottajien tilastoja.

140 vuoden aikana on tehty yhteensä 136 suomenkielistä, joista 4 yhdistelmäteosta, 53 ruotsinkielistä sekä 25 venäjänkielistä vuosikirjaa. Jos pelkästään suomenkielisten vuosikirjojen taulukot (ml. graafit ja kartat) lasketaan yhteen, niiden määrä on noin 51 500, mikä oikeastaan tarkoittaa yhtä taulukkoa jokaiselle päivälle 140 vuoden ajan.

Jos haluat tietää Suomen tilastollisista vuosikirjoista enemmän, niin löydät koko sarjan www.doria.fi -sivustolta. Uusin julkaisu löytyy Tilastokeskuksen pääsivulta, josta on linkki myös taulukkopalveluun.

Vuosikirjoihin voi tutustua myös konkreettisesti Tilastokeskuksen kirjaston Vuosikirja140-näyttelyssä 15.4.2020 asti. Sovithan tulostasi etukäteen puhelimitse 029 551 2220 tai sähköpostitse info@stat.fi.

Kirjoittaja työskentelee tietopalvelusuunnittelijana Tilastokeskuksen tietopalvelu -yksikössä ja vastaa vuosikirjan sisällöstä.

Lähteet:

Luther, Georg (1993): Suomen tilastotoimen historia vuoteen 1970

Suomenmaan tilastollinen wuosikirja 1879

Suomen tilastollinen vuosikirja 1949

Suomen tilastollinen vuosikirja 2019