Palvelujen tuottajahintojen tilastointia on kehitetty runsaasti viime vuosina. Aiemmin palvelujen tuottajahintaindeksi kuvasi pelkästään liike-elämälle suunnattujen palveluiden (business-to-business, BtoB) hintakehitystä. Vuoden 2018 alusta lähtien käyttöön otettiin uusi perusvuosi (2015=100) ja samalla indeksin kuvauskohdetta laajennettiin kattamaan myös palvelut kotitalouksille (business-to-consumers, BtoC).

Perusvuosiuudistuksen yhteydessä indeksin laskennassa siirryttiin myös niin sanottuun vuosittaiseen ketjuindeksiin. Tämä mahdollistaa indeksin otoksen ja painojen päivittämisen vuosittain, kun aiemmin ne päivitettiin viiden vuoden välein. Viisi vuotta onkin auttamatta liian pitkä aika nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa.

Viimeisimpänä kehityskohteena on ollut palvelujen tuottajahintaindeksin toimialakattavuuden parantaminen ja saattaminen vuoden 2021 alusta voimaan astuneen Euroopan yritystilastojen (European business statistics, EBS) asetuksen vaatimalle tasolle.

Toimialakattavuuden parantamista on tehty Euroopan unionin rahoituksen turvin. Vuoden vaihteessa palvelujen tuottajahintaindeksin kattavuuteen lisättiinkin neljä uutta toimialaa. Nämä ovat (CPA 2015 -luokituksen mukaan):

• 59 Elokuvien, videoiden ja televisio-ohjelmien tuotantopalvelut, ääni- ja musiikkitallenteiden kustannuspalvelut
• 74 Muut ammatilliset, tieteelliset ja tekniset palvelut
• 79 Matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien palvelut, muut varauspalvelut ja niihin liittyvät palvelut
• 82 Hallinto-, toimisto- ja muut tukipalvelut liike-elämälle.

Tuottajahintaindeksien laskennassa käytettävät hintatiedot kerätään pääasiassa suoraan yrityksiltä. Kehittämisprojektit toimialakattavuuden parantamiseksi osuivat osittain keskelle koronapandemiaa. Vaikeasta tilanteesta huolimatta yritykset ovat vastanneet Tilastokeskuksen kyselyihin – ja indeksit on siis saatu tehtyä. Tästä kuuluukin iso kiitos yrityksille.

Kaiken tämän ulospäin näkyvän kehittämistyön lisäksi myös konepellin alla tapahtuu: indeksien laadinnassa käytettäviä järjestelmiä kehitetään jatkuvasti ja aineistojen käsittelyä automatisoidaan sekä tehostetaan. Myös uusia kattavampia aineistoja otetaan käyttöön aina kun mahdollista.  

Milloin palvelujen hintaindeksit sitten ovat valmiita? Tuskin koskaan.

Vaikka EBS-asetuksen vaatimat toimialat tuottajahintaindeksin osalta on nyt katettu, on edelleen toimialoja, joiden tuottajahintojen kehitystä ei toistaiseksi mitata. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa laitoshoito- ja sosiaalihuollon avopalvelut.

Myös olemassa olevan kattavuuden ylläpitäminen työllistää, kun yrityksiä ja palveluja lopetetaan – ja uusia syntyy tilalle. Uudenlaiset – etenkin digitalisaation mahdollistamat – palvelut ovat usein erittäin haastavia hintatilastoinnin näkökulmasta. Kaiken tämän lisäksi palvelujen hintatilastointi olisi tarpeen laajentaa kattamaan myös palvelujen vienti- ja tuontihinnat.

Kehittämistyötä siis riittää jatkossakin, eikä tilaston tekijän näkökulmasta tiedossa ole tylsiä päiviä.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina tuottajahintaindeksien parissa.