Viime maaliskuun lopulla ennakoin vuoden 2020 inflaatioksi 0,4–0,5 prosenttia. Tilanne oli niin haastava, että tutkimus­laitokset eivät uskaltaneet arvioida tulevaa inflaatiota ennen kesää. Brutto­kansantuotteen laskuksi arvioitiin kevään aikana 5–9 prosenttia koronakriisin kestosta riippuen.

Laskelmani perustuivat oletukselle, että raakaöljyn hinta laskee huhtikuussa 20 dollariin tynnyriltä. Arvioin, että hinta palautuisi lähes entiselle 65 dollarin tasolle loka-marraskuussa ja palvelu­­sektorin kysyntä ja tarjontatilanne normalisoituisi syksyn aikana. Kulutus­kysynnän laaja hiipuminen ja öljyn liikatarjonta laskisivat polttoaineiden, liikenteen, ravintola- ja majoitus­palvelujen sekä kulttuuri­palvelujen hintoja. Raakaöljyn hinnanromahdus ja palvelusektorin ongelmat hidastaisivat inflaatiota selvästi maailman­­laajuisesti ainakin kesän loppuun asti.

Kuluttajahintaindeksin mittaus­ongelmana oli, kuinka seurata matka-, kulttuuri-, majoitus- ja ravintola­palvelujen hintakehitystä, kun niitä ei ole tarjolla. Näillä oletuksilla ennakoin, että kevään ja alkukesän aikana tultaisiin näkemään muutama miinusmerkkinen ­kuukausi ja vuoden 2020 vuosi-inflaatioksi tulisi 0,4–0,5 prosenttia.

Laskelmien oletuksena ja toiveena oli, että toista korona-aaltoa ei tulisi tai sen vaikutus inflaatioon ja talouteen olisi kevään vaikutusta pienempi.

Toisena skenaariona oli, että kriisin pitkittyessä öljyn tynnyrihinta jäisi 30 dollarin tasolle koko loppuvuodeksi, palvelusektori hyytyisi entisestään ja lomautukset lisääntyisivät laajasti. Tässä vaihtoehdossa vuosi-inflaatioksi olisi tullut 0,2 prosenttia.

Mitä sitten tapahtui?

Vuoden 2019 lopulla tutkimuslaitokset ennustivat yhden prosentin nousua vuoden 2020 bruttokansantuotteelle sekä inflaatiolle. Talouskehityksen piti olla lähes edellisvuoden kaltaista. Tammi-helmikuussa inflaatio oli vielä hieman alle prosentissa, bkt hienoisessa laskussa jo neljännellä neljänneksellä 2019. Suhdanne­kuvaaja kääntyi laskuun helmikuussa 2020 ja lasku syveni maaliskuussa.

Koronan ensimmäisen aallon vaikein aika ajoittui toukokuun puoliväliin. Raakaöljyn hinta laski huhtikuussa todella 20 dollarin tasolle, mutta nousi jo kesäkuussa yli 40 dollariin ja pysyi vakaana marraskuun loppuun asti nousten hieman yli 50 dollariin joulukuussa.

Tammikuun puolivälissä 2021 hinta oli noussut jo 55 dollariin eli helmikuun 2020 tasolle. Tammikuussa 2020 95E-bensiini maksoi Suomessa 1,55 euroa litralta, toukokuussa 1,28 ja loppusyksyllä 1,45 euroa.

Kuviossa 1 on kuvattu kuluttajahinta­indeksin ja bkt:n vuosimuutos neljännes­vuosittain. Brutto­kansantuotteen volyymin kehitys näyttää melko klassiselta talouden V-mallilta vuoden 2020 osalta, kuten useat ekonomistit ennakoivat ja toivoivat. Kuluttajahinta­indeksin vuosimuutos neljännesvuosi­muodossa näyttää loivalta V-muodolta, vain toinen neljännes meni deflaation puolelle.

Bkt supistui ensimmäisellä neljänneksellä puolitoista prosenttia edellis­vuodesta, toisella neljänneksellä 6,2 prosenttia, kolmannella kolme ja viimeisellä 1,2 pikaestimaatin mukaan. Koko viime bruttokansantuotteen laskuksi tulee näin kolme prosenttia, kuluttajahintaindeksin vuosimuutokseksi 0,3 prosenttia.

Pelko vei kysynnän, miten kävi mittarin?

Suomi ja koko Eurooppa meni kiinni huhtikuussa. Tämä merkitsi ongelmia liikenne-, kulttuuri-, ravintola- ja majoitustoiminnalle. Kuluttajahintaindeksi laski neljännesvuosi­tasolla miinuksen puolelle toisella neljänneksellä.

Toisaalta kaupparuuan kulutus nousi etätöiden ja ravintoloiden sulkemisen myötä. Ravinnon osuus kulutuksesta nousi vuonna 2020 selvästi kuluttajahinta­indeksin 13 prosentti­osuudesta. Alkon myynti kasvoi 13 prosenttia tuontialkoholin vähenemisen ja ravintoloiden sulkemisten ja aukiolo­rajoitusten takia.

Samaan aikaan kun polttoaineiden hinnat romahtivat, niiden kysyntä laski autoilun vähetessä kymmenen prosenttia. Juna-, linja-auto-, taksi-, laiva- ja valmismatkojen kulutus romahti tarjonnan ja kysynnän loputtua. Myös kulttuuri­palvelujen kysyntä putosi liikuntapaikkojen, teatterien, museoiden ja uimahallien ollessa kiinni.

Ravintolaruuan, -alkoholin ja majoituspalvelujen kulutus romahti rajoitusten vuoksi. Kotimaan matkailun ja mökkivuokrauksen lisääntyminen piti näiden kulutusta pystyssä kesän ja joulun aikana.

Palvelujen kulutuksen väheneminen johtui rajoitusten lisäksi pelosta. Pääkaupunkiseudun matkailu kärsi kesällä muuta maata enemmän korkeiden tartuntalukujen takia. Korkeasaaren ja Linnanmäen reissut jäivät tekemättä.

Raakaöljyn ja polttoaineiden hintojen lasku selitti valtaosin inflaation tippumisen yhden prosentin tasolta miinusmerkkiseksi keväällä. Myös matkojen ja ravintola- sekä majoitus­palvelujen hinnat laskivat.

Aidon hintakehityksen seuranta on pandemia-aikana vaikeaa. Kuluttajahinta­indeksin painorakenne uusitaan vuosittain. Vuoden 2020 painot olivat vuoden 2018 kulutusrakenteen mukaiset hintapäivitettynä vuoden 2019 hintakehityksellä. Indeksi ei pysty reagoimaan voimakkaasti muuttuvaan kulutusrakenteeseen. Teoriassa matkustamisen ja majoitus­toiminnan pysähtyminen olisi pitänyt laskea näiden palvelujen painoja indeksissä, mutta nyt mentiin vanhoilla arvopainoilla.

Pitää muistaa, että kokonaiskulutuksen pieneneminen johtui pääosin säästämisen lisääntymisestä. Säästämisen lisäys muutti jo sinänsä kulutuksen rakennetta. Säästäminen kohdistui eri tavalla eri kulutuksen pääryhmiin. Tein muutamia karkeita laskelmia, joissa yritin hahmottaa painorakenteen muutosten vaikutuksia. Näissä laskelmissa vuoden 2020 virallinen 0,3 prosentin inflaatio olisi laskenut 0,2 prosenttiin. Kulutusrakenteen suurillakaan muutoksilla ei ole sittenkään kovin suurta merkitystä kokonais­inflaatiolle.

Tilanne oli talousteoreettisesti mielenkiintoinen. Normaalisti alenevaan kysyntään vastataan hintoja alentamalla ja tarjontaa vähentämällä. Nyt tämä ei onnistunut, koska hintojen alentaminen ei auta, jos palveluja ei ole tarjolla. Teatterilippujen hintojen alennus ei auta, jos katsojien määrää rajoitetaan tai ovet suljetaan kokonaan. Samoin hotellihuoneiden hintojen lasku ei tuo asiakkaita, kun pelko voittaa hintojen alennuksen hyödyn.

Toistaiseksi on selvitty velanotolla

Koronan ensimmäinen aalto ajoittui maaliskuun puolivälin ja juhannuksen väliin. Juhannuksesta syyskuun lopulle oli rauhallista aikaa ja talous lähti nousuun. Kuluttajien pelko rajoitti kuitenkin selvästi palvelujen kysyntää, vaikka pandemia­tilanne oli rauhallinen.

Toinen aalto alkoi lokakuun alussa ja oli pahimmillaan joulukuun alkupuoliskolla. Ilmeisesti ensimmäisestä aallosta oli opittu jotain, koska loppusyksyn vaikeakaan tilanne ei näkynyt juuri inflaatiossa tai bruttokansan­tuotteessa matkailu-, kulttuuri-, ravintola- ja majoitusalaa lukuun ottamatta.

Näillä näkymin korona vaikuttaa rokotuksista huolimatta talouteemme negatiivisesti pitkälle kevääseen. Viennin elpyminen edellyttää pandemian rauhoittumista maailman­laajuisesti.

Kaiken kaikkiaan Suomen talous on selvinnyt koronan ensimmäisestä ja toisesta aallosta toistaiseksi melko pienin vaurioin. Bkt on laskenut vain kolmisen prosenttia, inflaatio ei ole romahtanut ja työllisyys on pysynyt yllättävänkin korkealla tasolla. Tämä kaikki on saatu aikaan Euroopan keskuspankin massiivisin tukitoimin ja Suomen valtion 20 miljardin velanotolla.

Vuoden 2021 bruttokansantuotteen kasvuksi on arvioitu kolme prosenttia ja inflaatioksi reilu prosentti. Tämä edellyttää sitä, että talous lähtee nopeaan nousuun viimeistään kesän aikana ja patoutunut kulutuskysyntä purkautuu palvelusektorin kautta kulutuksen ja hintojen nousuna.

Kirjoittaja on Tilasto­­­keskuksesta eläköitynyt inflaatio­­­asian­tuntija.