Olen Tilastokeskuksen pääjohtajana saanut aitiopaikalta seurata tilasto­viranomaisten tekemää työtä sekä kotimaassa että globaalisti. Kansainväliset tehtävät YK:n Euroopan talous­komissiossa ja EU:n tilasto­komissiossa ovat tarjonneet mahdollisuuden kehittää kansainvälistä tilastointia yhdessä muiden kanssa.

Osallistuminen kansainväliseen toimintaan on avartanut näkemyksiäni, paitsi globaalista tilanteesta, myös siitä mikä on Suomen asema erilaisten tilasto­toimijoiden joukossa.

Pohjoismaisten tilastotoimijoiden verkosto on luonnollisesti ollut meille tärkeä. Meillä on samankaltaiset yhteiskunnat, joissa esimerkiksi rekisterit muodostavat tärkeän pohjan tilastoinnille.

On meillä toki paljon muutakin yhteistä, kuten karaistuminen pohjoisen luonnon olosuhteisiin. Meillä oli pohjoismaisten kollegoiden kanssa tapana käydä kansainvälisten kokousten yhteydessä aamu-uinnilla, jos siihen tarjoutui tilaisuus. Se, että syksyisessä kelissä pulahdettiin kylmään meriveteen, oli eteläisempien kollegoiden mielestä melkoisen rohkea idea. Kaikki tämä oli kuitenkin omiaan lujittamaan sidettä pohjoismaisen tilastoperheen välillä.

Kansainvälisen tilastoyhteisön johdossa olen halunnut katsoa eteenpäin ja huomioida ympäröivän yhteiskunnan tarpeet sekä yhteistyö­mahdollisuudet muiden kanssa. Oma roolini Euroopan tilasto­konferenssin johdossa on ollut keskusteleva. Koen, että yksi suurimmista saavutuksistani on ollut juuri se, että toiminta tilasto­kokouksissa on muuttunut vuoro­vaikutteisemmaksi ja osallistuvammaksi.

Osallistuminen kansainväliseen työskentelyyn hyödyttää kaikkia osapuolia. Suomi on tuonut yhteiseen pöytään tilastoalan asiantuntemusta monelta alalta, ja samalla suomalaisten oma osaaminen on kasvanut yhteistyössä muiden kanssa.

Tilastotoimen modernisointi ja uusien menetelmien kehittäminen on käynnissä globaalisti monessa eri paikassa, ja yhteistyössä jokainen antaa osaamistaan ja saa jotain uutta. Yhdessä kehittäminen tuo samalla säästöjä kaikille.

Ja tietysti kansainvälisessä yhteistyössä sovitut menettelyt ja käytetyt tilasto­menetelmät luovat kehikon, joka mahdollistaa eri maiden välisten lukujen vertailun.

Kehittyneiden maiden rooli on toimia vetovastuussa tilastoinnin kehittämisestä ja tukea kehittyviä maita omassa tilastotyössään.

Hyvästä tietopohjasta on hyötyä myös globaalisti. Tässä on tärkeää ymmärtää kansallista kontekstia – ne tavat ja toimintamallit, jotka sopivat meille, eivät välttämättä sovi sellaisenaan kaikille. On vaikea tehdä esimerkiksi rekisteri­pohjaista väestölaskentaa, jos syntyneitä ei merkitä mihinkään. Tällaisissa asioissa konkretisoitui se, miten erilaisista lähtökohdista tilastointia erilaisissa yhteiskunnissa tehdään.

Jos voisin vaikuttaa yhteen asiaan kansainvälisellä tasolla, toivoisin että tilasto­viranomaisilla olisi kaikkialla riittävä ammatillinen itsenäisyys ja asema luotettavan tiedon tuottajana yhteiskunnassa.

Tilastot ovat demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä, niitä tulee arvostaa ja niiden tekemistä resursoida riittävästi. Arvostus näkyy siinä, että tilastoja käytetään yhteiskunnassa laajasti päätöksenteon pohjana.

Marjo Bruunin ensimmäinen perintöblogi julkaistiin eilen.