Suomessa nuoret naiset lähtevät lapsuudenkodistaan selvästi nuoria miehiä aikaisemmin, eikä sukupuolten välinen ero ole viime vuosina juuri pienentynyt. Nuorten miesten omilleen muuttamista viivästyttää osaltaan varusmies- tai siviilipalvelus. Nuoret naiset voivat sen sijaan jatkaa opintojaan heti koulun päätyttyä ja sen myötä muuttaa pois lapsuuden kodista (Nikander & Pietiläinen 2015; Nikander 2009). 

Toki nuorten asumisratkaisuihin vaikuttavat myös asuntotarjonta ja asumiskustannusten kohtuullisuus sekä opiskelu- tai työpaikan saaminen, mihin koronapandemiakin osaltaan vaikuttaa. Nuorten toiveissa on muuttaa kotoa jo 18-vuotiaana, mutta kaikilla toive ei toteudu, sillä keskimäärin kotoa muutetaan 21,8-vuotiaana.

Vuoden 2019 lopussa 17-vuotiasta tytöistä ja pojista vielä noin 90 prosenttia oli perheessään lapsen asemassa (kuvio 1). Sen sijaan 18-vuotiailla tilanne on jo toinen ja ero sukupuolten välillä tulee esiin. Lapsen asemassa oli 18-vuotiaista naisista 75 prosenttia, mutta miehistä selvästi useampi, 84 prosenttia. (Perheet 2019.)

Viime vuosina muutos on ollut vähäistä, mutta kymmenen vuoden takaiseen verrattuna muutosta on tapahtunut. Vuonna 1999 kaksi kolmesta 20-vuotiaasta miehestä oli perheessään lapsen asemassa ja naisistakin 40 prosenttia. Vuonna 2019 miehistä joka toinen ja naisista noin joka kolmas 20-vuotias oli lapsen asemassa. (Kuvio 1.) 

Nuoret naiset myös perheellistyvät nuoria miehiä aiemmin, vaikkakin perheellistyminen tapahtuu Suomessa melko myöhään moniin EU-maihin verrattuna. Myös yksin asuminen on meillä melko yleistä.

Ruotsissa kotoa muutetaan nuorimpana – Montenegrossa vanhimpana

Vuonna 2019 EU-maiden nuoret muuttivat Eurostatin mukaan keskimäärin 25,9-vuotiaina pois vanhempien luota. Nuorten muuttoa omilleen eri EU-maissa selittävät niin kulttuuriin kuin uskontoonkin liittyvät tekijät, mutta myös erilaiset asumistukijärjestelmät, opiskelu ja työllisyystilanne.

EU-maiden eroja voidaan tarkastella jakamalla Eurooppa neljään alueeseen: Pohjoismaihin, läntiseen, eteläiseen ja itäiseen Eurooppaan (Okkonen, 2018; Iacovou 2011).

Pohjoismaissa nuoret muuttavat kotoa melko varhain, perheellistyvät melko myöhään ja yksinasuminen on tyypillistä.

Ruotsissa nuoret naiset ja miehet muuttavat pois vanhempiensa luota jo noin 18-vuotiaana, mikä on selvästi aiemmin kuin muualla Euroopassa mutta myös aiemmin kuin muissa Pohjoismaissa (kuvio 2).

Sen sijaan läntisen Euroopan maissa, kuten Saksassa, nuoret muuttavat lapsuudenkodista myöhemmin kuin Pohjoismaissa mutta eurooppalaisittain silti melko aikaisin ­– vuonna 2019 keskimäärin 23,7-vuotiaina.

Läntisen Euroopan maissa yksinasuminen ei ole yhtä yleistä kuin Pohjoismaissa, mutta perheellistyminen tapahtuu varhemmin. Luxemburg on poikkeus läntisen Euroopan maiden joukossa; siellä muutetaan EU-28-maista toiseksi nuorimpana pois kotoa.

Eteläisessä Euroopassa, kuten Italiassa, nuoret muuttavat omilleen ja perustavat perheen verraten myöhään, noin kolmikymppisenä. Varsinkin miehille on tyypillistä asua vanhempien luona pitkään.

Vuonna 2019 italialaisnuoret muuttivat lapsuudenkodistaan keskimäärin 30 vuoden iässä, ja miehet olivat keskimäärin kaksi vuotta vanhempia kuin naiset kotoa muuttaessaan. Sukupuolten välinen ero on Italiassa jotakuinkin samaa luokkaa kuin Suomessa.

Toisessa ääripäässä on piskuinen, 621 873 asukkaan Montenegro, missä vanhempien luota muutetaan keskimäärin vasta 33-vuotiaana. Ero sukupuolten välillä on Montenegrossa melko suuri: naiset muuttavat kotoa keskimäärin 31-vuotiaina ja miehet neljä vuotta vanhempina, keskimäärin 35,4-vuotiaina.

Montenegrossa nuorten tilanteeseen vaikuttanee myös maan korkea työttömyys, joka oli vuonna 2019 15,2 prosenttia. Itäisen Euroopan maissa tyypillistä on myös sukupolvien yhteiselo eli asuminen yhdessä puolison ja vanhempien − yleensä miehen − kanssa (Okkonen, 2018).

Sukupuolten välinen ero nuorten kotoa muutossa näyttää noudattelevan jakoa pohjoisen ja läntisen Euroopan maihin, sekä toisaalta eteläisen ja itäisen Euroopan maihin. Pienimmät sukupuolten väliset erot ovat pohjoisen ja läntisen Euroopan maissa, kun taas itäisessä ja eteläisessä Euroopassa erot ovat suuremmat.

Pienimmät erot sukupuolten välillä ovat Luxemburgissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa, joissa eroa ei ole juuri ollenkaan. Suomessa nuorten kotoa muutossa ilmenevä sukupuolten välinen ero on eurooppalaisessa kontekstissa verraten pieni. Suurin ero sukupuolten välillä on puolestaan Pohjois-Makedoniassa, missä eroa on lähes kahdeksan vuotta: naiset muuttavat keskimäärin 28-vuotiaina, miehet 35,6-vuotiaina.

Miten korona-aika vaikuttaa nuorten itsenäistymiseen? 

Eurooppalaisittain tarkasteltuna suomalaisnuoret muuttavat omilleen pohjoismaiseen tyyliin melko varhain eikä suurta muutosta ole viime vuosina tapahtunut.

Vuonna 2019 elettiin vielä koronaa edeltävää aikaa, eikä kyseisen vuoden tilastojen perusteella voida vielä sanoa mitään korona-ajan vaikutuksesta kotoa muuttoon. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten korona-aika tulee näkymään vuoden 2020 ja tulevienkin vuosien tilastoissa.  

Korona-ajan voisi olettaa vaikuttavan ainakin välillisesti nuorten itsenäistymiseen ja vanhempien luota pois muuttamiseen. Toisille ehkä opiskelupaikan saaminen on nyt erityisen helppoa, jos pääsee suoraan ”papereilla” opiskelemaan, mutta ei kaikille. Osalle opiskelupaikan saaminen voi olla kiven takana eikä työtäkään välttämättä löydy helposti, joten vanhempien luota poismuuttokaan ei liene itsestään selvää.

Korona-aika voi toki olla kovin haasteellista myös nuorten henkisen hyvinvoinnin kannalta, varsinkin sosiaalisen elämän rajoituttua lähinnä perhepiiriin. Lastensuojeluliiton keskusliiton selvityksessä (3/2020) tuotiinkin esiin tarve kiinnittää huomiota niihin nuoriin, joilla kodin tukea ei ole tarjolla tai se ei ole riittävää.

Nuorten kokemuksia korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden ajalta selvittäneen Nuorisobarometrin perusteella jo tiedetään, että vanhempien kanssa vietetty aika lisääntyi korona-aikana noin 40 prosentilla kotona asuvista nuorista: useammalla kuin joka kolmannella 15-19-vuotiaalla ja joka neljännellä 20-24-vuotiaalla.

Positiivisena voi pitää sitä, että nuoret kokivat korona-ajan yhdessäolon vanhempiensa kanssa myönteisenä. (Lahtinen & Salasuo 2020.) Tämä on varsin lohdullinen tulos, sillä aiemmissa tutkimuksissa nuorten on havaittu kohtaavan paineita itsenäistymisen polulla, vaikkakin viitteitä on myös nuorten positiivisesta suhtautumisesta tulevaisuuteen (Honkatukia et al. 2020).

Kirjiottaja työskentelee erikoistutkijana Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa. 

Lähteet: 

Custódio, I. (2020) Ensiaskel tulevaisuuteen. 16-vuotiaiden nuorten ajatuksia itsenäisestä asumisesta. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2020.

Eurostat (2020). https://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=yth_demo_030&lang=en [viitattu 15.2.2021].

Honkatukia, P., Kallio, J., Lähde, M. & Mölkänen, J. (2020) Omana itsenä osana yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. ALL-YOUTH-tutkimushanke & Punaisen ristin Nuorten turvatalo.

Iacovou, M. (2011) Leaving home: Independence, togetherness and income in Europe. Expert Paper No 2011/10. United Nations, Department of Economic and Social Affairs.

Lahtinen, J. & Salasuo, M. (2020) Näkökulma 64: ”Harrastusten keskeytyminen harmitti.” Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana: vapaa-aika ja harrastaminen. Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja. Nuorisotutkimusseura 24.11.2020.

Nikander, T. & Pietiläinen, M. (2015) Kaupunkialueet vetävät nuoria asumaan yksin. Tieto&trendit – Talous ja hyvinvointikatsaus 5/2015. Tilastokeskus.

Nikander, T. 2009. Nuoret muuttavat omilleen yhä nuorempina. Hyvinvointikatsaus 1/2009.

Okkonen, K-M. (2018) Euroopan vähäväkiset nuoret – Pohjolassa itsenäisiä ja pieni­tuloisia, etelässä enemmän toimeentulo­vaikeuksissa. Tieto&trendit 28.8.2018, Tilastokeskus.

Tilastokeskus, Perheet.