Tietenkin asioilla on tilastolliset syynsä, taloudelliset perustansa, yhteiskunnalliset tilauksensa. Jotta jotain tapahtuisi, tarvitaan kuitenkin erkkejä.

Tieto&trendit-sivustolla julkaistiin viime vuonna lähemmäs sata blogikirjoitusta ja kuutisenkymmentä asiantuntija-artikkelia. Miksi Suomen tilasto­viraston asiantuntijat ovat niin aktiivisia kirjoittajia, tilastotiedon avaajia suurelle yleisölle?

Kyllä, koronapandemia seurauksineen sai asiantuntijat kiitettävästi vastaamaan tiedon tarpeeseen. Juuret ovat kuitenkin syvemmällä.

Minun papereissani yksi tekijä on ylitse muiden. Siitä, että itsekin kirjoitan tälle sivustolle nyt, on kiittäminen tai syyttäminen Erkkiä.

Tapasin Erkki Pentinmäen työpaikka­haastattelussa vuoden 1989 lopulla, Berliinin muurin murtumisen aikoihin. Erkki uskoi, että tilastotiedolle olisi kysyntää muuallakin kuin arkistohyllyillä, ja tilattava aikakauslehti tuntui ajanmukaiselta tavalta lähestyä laajempaa yleisöä.

Erkin ajatus lehden nimeksi oli Euroaika. Eurooppaan suuntautumisen mahdollisuus oli alkanut innoittaa Erkin kaltaisia mieliä. Päädyttiin kuitenkin Tietoaikaan, jonka niminen asiakaslehti oli jo aiemmin perustettu.

Samaan aikaan toisaalla muuan Tim Berners-Lee kehitti World Wide Webin. Kello oli siis jo alkanut tikittää painetulle lehdelle.

Jotain formaattia oleellisempaa oli kuitenkin lähtenyt liikkeelle Tilasto­keskuksessa, jossa Erkki puolestaan eteni pian jo perustamaan uusia palveluita ja julkaisuja nimikkeen International Business Statistics alle. Erkin ideana oli kutsua tilasto­asiantuntijoita kirjoittajiksi julkaisuihin, joiden teemat vastasivat 1990-luvun tietotarpeisiin (Eurooppa-raportti, Suomen lähialueet, Kuntapuntari).

Kenties Erkki oli nähnyt liikaa amerikkalaisia lehtimies­elokuvia ja halusi oman versionsa. Niinpä päädyin reportterina mukaan uraauurtaville matkoille, joilla Erkki loi suhteita entisen Neuvostoliiton tilastolaitoksiin Arkangelista Vilnaan.

Petroskoihin ehdimme vielä Neuvostoliiton päivinä keväällä 1991. Kontupohjan dickensiläisen paperitehtaan pihalta äkkäsimme puhkiruostuneen kuormurin, josta puuttui moottori ja etupyörät sojottivat eri suuntiin. Laitoimme sen lehden kanteen kuvastamaan neuvostotalouden tilaa.

Pietarin kaupungintalolla pyörimme niihin aikoihin, kun siellä oli töissä muuan Putin-niminen apulais­kaupunginjohtaja. Erkki oli ohimennen napannut mukaan pari näytettä edustamastamme lehdestä. Hän otti yhden, kannessa oli kartta Karjalan luovutetuista alueista; tuli kiire tunkea näyte takaisin kassin uumeniin…

Noita ja muita kommelluksia muistelimme monet kerrat myöhemmin, vaikka fokus aina olikin tämän päivän ja huomisen kiinnostavissa asioissa.   

Varmaan Tilastokeskuksen asiantuntemus olisi löytänyt tiensä julkiseen keskusteluun ilman Erkkiäkin. Ehkä Sirkka olisi laittanut asioita tapahtumaan. Ja olihan muitakin kanavia ja mahdollisuuksia.

Jonkun kuitenkin aina täytyy tunnistaa tarve, vastata tilaukseen, ottaa riski, laittaa likoon itsensä – ja toisiakin. Pikkuhiljaa alkuun toimittajavetoinen Tietoaika-lehti alkoi täyttyä ­asiantuntijoiden itsensä kirjoittamilla jutuilla. Toimittaja sai siirtyä luontevalle paikalleen taustalla, sparraajaksi ja editoijaksi.  

Eläköitymisjuhlissa esitimme Kaiken takana on Erkki -rapin – tietenkin, olihan Pentinmäki esitellyt tyylilajia jo 1990-luvun alussa Tilastokeskuksen 135-vuotis­juhlaristeilyllä. 2000-luvun alussa rap oli jo valtavirtaa, Erkin innostuksen kohde oli WAP, mahdollisuus saada matkapuhelimeen tuoreita tilastotietoja.

Tietenkään kaikki hankkeet eivät ottaneet tuulta, ja käytännön toteuttajat saivat tuskailla. Tuulentupiakin kuitenkin tarvitaan; joskus niiden päälle syntyy jotain muuta ja kestävää.   

Viime vuosina puhelimeni soi aika ajoin. Erkillä oli ajatus, jota hän halusi pallotella. Usein idea laajeni venäläiseen kirjallisuuteen ja sitä kautta eteenpäin. 

Erkkiin törmäsi myös futismatseissa (tässä kohtaa voin kertoa, että tuskin olin tilastotieteen peruskurssin kesken jättäneenä toimittajan­planttuna kovinkaan vahva työnhakija; haastattelussa kemiat kohtasivat, kun aloimme puhua jalkapallosta). Yhtä hyvin Erkkiin saattoi törmätä teatterissa.

Erkissä oli Murmanskin tilastoviraston johtajan Viktor Kotenkon peräänkuuluttamaa laajuutta. Kun muinoin istuimme Erkin kanssa venäläistä iltaa Kotenkon kotona, kävi parin lasillisen jälkeen ilmi että Viktor oli ollut sirkuspianisti.   

Mitähän minä olisin tehnyt, jos jostain sirkuspianistin uran tyyppisestä itsekin haaveilevana nuorukaisena olisin saanut kuulla, että vietän valtaosan työvuosistani Tilastokeskuksessa?

Kiitos Erkin, olen saanut olla mukana luomassa kirjoittamisen kulttuuria virastoon. Siinä on oppinut tarkastelemaan ilmiötä tilastojen valossa, mutta tullut myös tuntemaan ainutlaatuisia ihmisiä, persoonia jotka ovat paljon muuta kuin lukuja tilastoissa.

Viime viikolla tuli suruviesti. Erkki oli menehtynyt yllättäen sairaskohtaukseen 80-vuotiaana. Se ei ollut hänelle ikä eikä mikään, mutta toisaalta, kovin Erkille ominaista lähteä vauhdilla eikä päätyä hissuttelemaan hoivakotiin (olisi kyllä ollut hauska arvailla, kun jossain sellaisessa olisi alkanut tapahtua; lieneeköhän asialla taas…)  

Olen menettänyt ystävän, joka ainoana tiesi, mihin surrealistiseen kohtaukseen ”ei tule sata” virolaisella aksentilla viittasi. Ensimmäisellä reissullamme Neuvosto-Virossa tivasin eräältä tilastomies­paralta, miten kansantalouden eri lohkojen osuuksista voi tulla summaksi reippaasti yli sata prosenttia. Myöhemmin pohdiskelimme, mitä valheiden toisteleminen absurdin vallan alla tekee älykkäälle ihmiselle. 

Erkki oli ainutlaatuinen persoona, joka oli ilo ja kunnia tuntea. Pentinmäen perintö elää tällä palstalla tänäkin vuonna, kun Tilastokeskuksen asiantuntijat avaavat ilmiöitä ja trendejä lukujen valossa ja varjossa.  

Kirjoittaja on Tieto&trendit-sivuston toimittaja.