Ei tässä näin pitänyt käydä. Tässä vaiheessa meidän piti jo porskuttaa uudessa uljaassa normaalissa ja korona­kriisin hiipua taka-alalle.

Tänään piti julkaista raportti, jonka tulokset olisivat jo lähtökohtaisesti vanhentunutta tietoa eivätkä kiinnostaisi enää kuin historiana. Tai ainakin näin vähän ounastelimme jossain vaiheessa kollegani kanssa.

Toisin kävi. Tilastokeskus julkaisi tänään korona-ajan työoloista raportin, joka on edelleen valitettavan ajankohtainen. Se perustuu viimekeväiseen verkko­tiedonkeruuseen sekä joukkoon sitä seuranneita laadullisia haastatteluja.

Selvää on, että koronakriisin taloudelliset, sosiaaliset ja kansan­terveydelliset vaikutukset ovat olleet yhteis­kunnassa paikoin hyvinkin rankkoja. Vaikutukset palkan­saajien työoloihin ovat kuitenkin moninaisia.

Pienelle osalle palkansaajia koronakriisi on tuonut työhön lähinnä vain tervetulleita muutoksia (14 %). Hieman useammalle se on merkinnyt pääosin käännettä huonompaan (20 %). Ja iso liuta toteaa, ettei mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin (41 %).

Lisäksi on joukko palkansaajia, joiden työssä koronakriisi ei ole näkynyt juuri millään lailla (16 %). Noin joka kymmenes (9 %) on kokenut muutoksia, mutta pitää niitä suhteellisen neutraaleina osaamatta ottaa kantaa siihen, ovatko ne olleet myönteisiä vai kielteisiä.

Koronakriisin vaikutusten kokeminen vaihtelee selvästi sukupuolen ja sen mukaan, tekivätkö vastaajat keväällä 2021 etätyötä vai lähityötä (kuvio 1). Naiset näyttävät kokeneen miehiä useammin koronakriisin seuraukset työhönsä kielteisinä. Pääosin myönteisiä vaikutuksia kokeneiden osuus oli sama molemmilla sukupuolilla.

Kuvio 1. Koronakriisin vaikutusten laatu omassa työssä sukupuolen mukaan, osuus palkansaajista %

Miehistä toisaalta useampi kuin naisista oli välttynyt vaikutuksilta kokonaan; erityisen yleistä tämä oli miehillä lähityössä, kuten teollisuuden ja rakentamisen toimialoilla.

Kun myönteiset vaikutukset näyttävät keskittyvän etätyöhön, lähityötä tekevillä naisilla lähinnä kielteisiä vaikutuksia kokeneiden osuus on ryhmistä suurin.

Lähityötä tekevien naisten kielteisiä kokemuksia leimaa vahvasti koulutuksen ja sosiaali- ja terveyden­hoitoalan työ: yli puolet viime keväänä lähityötä tehneistä naisista työskenteli näillä toimialoilla. Noin kolmannes toimi palvelualoilla, vajaa viidennes muilla toimialoilla, kuten teollisuudessa.

”Muilla toimialoilla” työskennelleistä naisista noin kolmannes ei ollut kokenut korona­kriisistä juuri minkäänlaisia seurauksia työssään, kun sote-alalla ja koulutuksessa vain hyvin harva oli niiltä kokonaan säästynyt.

Etätöitä ennenkin tehneillä paljon myönteisiä kokemuksia

Millaiset muutokset omassa työssä koronakriisin ensimmäisenä vuotena näyttäisivät sitten olevan yhteydessä siihen, että kriisistä on koettu olevan myönteisiä vaikutuksia omassa työssä?

Lähinnä myönteisiä vaikutuksia kokeneiden osuus nousi erityisen suureksi (24 %) jo ennen pandemian puhkeamista etätyötä tehneillä palkansaajilla, jotka olivat lisänneet etätyön tekoa maaliskuun 2020 jälkeen. Osuus oli lähes yhtä suuri (21 %) niillä, jotka olivat siirtyneet etätyöhön ensimmäistä kertaa vasta keväällä 2020. Etätyötä keväällä 2021 tehneillä äideillä, joiden nuorin lapsi oli 7–11-vuotias, osuus nousi lähes kolmannekseen: on ollut mukavaa olla iltapäivisin kotona ottamassa pieni koululainen vastaan.

Kaikille työpaikoille koronakriisi ei suinkaan näytä merkinneen talous­tilanteen heikkenemistä, vaan päinvastoin. Sellaisilla yrityksillä on mennyt hyvin, joiden tuottamien – esimerkiksi remontointiin, sisustamiseen tai hygieniaan liittyvien – tuotteiden ja palveluiden kysyntä on korona-aikana kasvanut.

Niistä palkansaajista, joiden työpaikan taloudellinen tilanne oli korona-aikana kohentunut, 20 prosenttia oli kokenut koronan vaikutukset työssään lähinnä positiivisina.

Myönteisiä kokemuksia on kertynyt tavallista enemmän (28 %) myös niille palkan­saajille, joiden työpaikalla ei ollut niin sanotusti jääty tuleen makaamaan, vaan poikkeus­oloihin oli reagoitu proaktiivisesti uusia tuotteita tai palveluita kehittämällä. Varsin moni näistä palkansaajista oli myös itse osallistunut tähän kehitystyöhön.

Lisäksi laadullisissa haastatteluissa tuli useamman kerran esiin se, kuinka kriisi on vaikuttanut myönteisesti lähityössä työpaikan yhteisöllisyyteen, nostattanut eräänlaista talvisodan henkeä. Turhat nurinat ovat jääneet, kun on puhallettu yhteen hiileen.

Muina myönteisinä piirteinä korona-ajasta nousevat esiin muun muassa sairastelun väheneminen, yöunien pidentyminen ja arjen rauhoittuminen.

Kielteisiä kokemuksia asiakas­työstä, altistumis­vaarasta, epä­varmuudesta…

Mihin sitten näyttäisi yhdistyvän se, että koronakriisistä on koettu pääosin kielteisiä vaikutuksia omassa työssä?

Selvää on, että korona-aikana lomautuksia, irtisanomisia ja työttömyyttä kerran tai useamman kerran kokeneille palkansaajille on jäänyt päällimmäisenä mieleen lähinnä kielteisiä kokemuksia (32 %) korona-ajan vaikutuksista työhön. Myös heille, jotka ovat korona-aikana vaihtaneet tehtäviä, muutos näyttää olleen usein vastentahtoinen, sillä joukosta 31 prosenttia kertoo kielteisistä vaikutuksista.

Mitä suurempi osa työajasta kuluu asiakastyössä, sitä kielteisempiä kokemuksia koronakriisin vaikutuksesta työhön on kertynyt. Koko tai lähes koko työaikansa muiden ihmisten kuin työtovereiden kanssa tekemisissä olevista 30 prosenttia oli kokenut koronakriisistä pääosin kielteisiä vaikutuksia.

Kohonnut sairauksien tartuntavaara yhdistyy kielteisiin näkemyksiin. Jo ennen korona-aikaakin monin tavoin kuormittava – joskin usein myös palkitseva – asiakastyö on nyt tarkoittanut altistumis­riskin lisäksi hengitys­suojainten käyttöä, mikä on usein koettu fyysisestikin rankaksi, puhumattakaan siitä, miten esimerkiksi kommunikointi asiakkaiden kanssa on kärsinyt. Myös pelko siitä, että tartuttaa itse korona­viruksen asiakkaisiin, oli kuormittanut erityisesti riskiryhmien kanssa työskenteleviä haastateltavia.

Koronarajoitukset suoraan toiminnassaan kohdanneilla aloilla – majoitus- ja ravitsemus-, kulttuuri- ja sosiaalialalla – toimineet haastateltavat kertoivat väsymyksestä jatkuvaan epävarmuuteen. Ollaanko ensi viikolla auki vai ei, ja jos niin mihin saakka, riittääkö työtunteja?

Etätyötä tehneet haastateltavat taas toivat toistuvasti esiin työmäärän kasvun ja työn uudenlaisen kuormittavuuden, kun Teams-kokoukset seuraavat toisinaan tauottomana putkena, tiedonvälitys­kanavia on liikaa tai ohjeistus sekavaa ja jatkuvasti vaihtuvaa. Sosiaalisia suhteita kaivataan, jotkut kokevat kokonaan menettäneensä työyhteisön.

Tästä näkökulmasta ei ole ihme, että psyykkinen oirehtiminen kuten ärtyisyyden ja tarmottomuuden tunteet sekä henkinen väsymys työhön lähtiessä tai etätyöt aloitettaessa ovat yleistyneet vuoteen 2018 verrattuna niin etä- kuin lähityötä tehneillä.

Kuormitus vaihdellut kriisin vaiheissa

Laadullisissa haastatteluissa käy ilmi, että esimerkiksi työmäärä ja kuormitus sekä työtilanne ylipäänsä ovat merkittävästi vaihdelleet pandemian eri vaiheissa. Koronakriisin vaikutukset työelämään -verkkotiedonkeruun tulokset kuvaavat tilannetta keväällä 2021, kun poikkeusaikaa oli jatkunut vuoden ja yleisesti ajateltiin, että pahin oli jo takana päin.

Laadulliset haastattelut taas ajoittuvat viime kesään ja alkusyksyyn. Haastateltavien tuntemukset olivat paikoin ristiriitaisia vaihdellen toiveikkuudesta turhautumiseen siitä, loppuuko poikkeusaika ikinä. Osa odotti uutta normaalia ja sen tuomia muutoksia entiseen verrattuna – ennen kaikkea etätyön normalisoitumista hybridityöksi – innostuneena, toiset pikemminkin huolissaan.

Samalla kaikille tuntui olevan selvää, että suomalainen työelämä on koronakriisin myötä muuttunut pysyvästi.

Koronakriisin vaikutukset työelämään -tiedonkeruu liittyi valtioneuvoston selvitys- ja tutkimus­toiminnan rahoittamaan hankkeeseen Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon.

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Tilasto­keskuksen yhteiskunta­tilastoissa.