”Onneksi elinaika on pidentynyt, ja meistä on nyt yli 70-vuotiaina elossa vielä yli 70 prosenttia”, kirjoittaa Tilasto­keskuksesta eläköitynyt väestö­asiantuntija Pekka Myrskylä. Hän peilaa suurten ikäluokkien vaiheita myöhempiin ikäryhmiin ja omaan elämäänsä.  


Toinen maailmansota päättyi Suomen osalta syksyllä 1944. Sotilaat kotiutettiin syksyllä, Alkot avattiin joulukuun alussa. Sisällis­sodan aikoihin syntyneille ikäluokille sodat olivat moni­vuotinen koko elämän kestävä rasite.  97 000 menetti henkensä ja monin­kertainen määrä haavoittui.

Vuonna 1917 Vanjärven kartanon Kistolan torpassa syntynyt isäni oli vapautunut puolitoista vuotta kestäneestä ase­velvollisuudesta syyskuussa 1939. Hän oli ammatiltaan autoilija ja ehti juuri ostaa uuden Nash-merkkisen amerikkalaisen auton ajakseen pirssiä, kuten siihen aikaan sanottiin. Marraskuussa isä kutsuttiin takaisin armeijaan, ja myös uusi auto lähti – korkeiden upseerien käyttöön.

Isä laski, että hänellä oli armeijan harmaat päällä melkein yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta. Sodasta vapautuessaan hän oli 27-vuotias.

Sodan aikana oli löytynyt lääkintä­lottana toiminut äitini. Häitä vietettiin välirauhan aikana, ja vanhin veljeni syntyi tammikuussa 1943, seuraava marraskuussa 1944. Minä sitten kesäkuussa 1946.

Suuret ikäluokat alkoivat syntyä elokuussa 1945 – noin yhdeksän kuukautta miesten siviiliin pääsystä. Syntyneiden määrä lähes kolminkertaistui muutamassa kuukaudessa. Elokuun lopulla päivässä syntyi jopa 500 lasta, kuukausitasolla ylitettiin 12 000 lapsen määrä (taulukko 1). Se oli aika paljon 3,7-miljoonaiselta kansalta. Nyt 5,5-miljoonainen synnyttää hädin tuskin 4 000 lasta kuukaudessa.

Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastot


Sodassa olleille oli kertynyt monen vuoden ”rakkausvelka”, jota nyt kuitattiin hyvin nopeasti – siitä syntyivät suuret ikäluokat. Niiksi katsotaan usein 1945–1949 syntyneet, mutta suuria ovat myös 1950–1952 ikäluokat ja siitä eteenkin päin. Myös välirauhan aikana vuonna 1941 syntyneitä oli 90 000.


Heti syntymän jälkeen alkoivat vaikeudet. Vuonna 1945 syntyneiden lapsikuolleisuus oli 6,3 prosenttia; suurista ikäluokista jokainen menetti noin 6 000 vauvaa jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Aika monella meistä on vauvana kuollut sisarus. Antibiootit eivät olleet vielä yleisessä käytössä.

Eikä se tulevaisuuskaan niin valoisalta näyttänyt: miesten elinajanodote oli 58 vuotta ja naisten 66 vuotta. Tuon kuolleisuuden mukaan miehistä noin puolet olisi kuollut 2000-luvun alussa ja naisista vuoden 2010 seutuvilla. Onneksi elinaika on pidentynyt, ja meistä on nyt yli 70-vuotiaina elossa (ja Suomessa asumassa) vielä yli 70 prosenttia.


Seuraavaksi suuria ikäluokkia vei naapuri. Ruotsiin muuttaminen rokotti jokaista niistä noin 10 000 hengellä. Itä- ja Pohjois-Suomesta nuoria miehiä ja naisia muutti 1960-luvun lopulla massoittain Ruotsiin, kun suuret ikäluokat aikuistuivat ja jättivät vanhempiensa raivaamat kotitilat. Ne, joita ei Ruotsi kiinnostanut, suuntasivat Helsinkiin, Vantaalle ja Espooseen.

Kaksi kolmannesta jäi kouluttamatta

Meidän lapsuudessamme ei vielä ollut minkäänlaista päivähoitoa ainakaan maaseudulla. Mummot ja vanhemmat sisarukset katsoivat perään. Juurikkaan harvennus, heinätyöt ja lehmien ajo laitumelle alkoivat samaan aikaan kuin koulukin.


Ahtautta oli kaikkialla. Oppikoulussa meidän luokallamme oli 44 oppilasta. Kaupunkilais­serkkuni kävivät koulua kahdessa vuorossa. Olikohan luokkakoko yksi syy siihen, että luokalle jääminen oli aika yleistä.

Usein sanotaan, että suurista ikäluokista aloitettiin suomalaisten kouluttaminen. Minun ikäluokastani pääsi aikanaan ylioppilaiksi 15 000 ja korkeakoulu­tutkinnon suoritti 11 prosenttia. Nykyisin noin puolet ikäluokasta valmistuu ylioppilaiksi.

Suurten ikäluokkien miehistä 42 ja naisista 43 prosenttia jäi peruskoulun – tai oikeammin kansakoulun – varaan. Miehistä 24 ja naisista 23 prosenttia suoritti korkeanasteen tutkinnon, kun koko opistoaste – siis kaikki merkonomit, sairaanhoitajat, insinöörit jne. on siirretty korkealle asteelle. (Taulukko 2)

Suurten ikäluokkien jälkeen tapahtui varsinainen koulumullistus. 40 vuotta suuria ikäluokkia myöhemmin syntyneistä miehistä enää 18 ja naisista 12 prosenttia jäi pelkän peruskoulun varaan. Osuus oli miehillä pudonnut alle puoleen ja naisilla miltei neljäsosaan.

Lähde: Tilastokeskus, Koulutusrakenne

Korkean asteen tutkinto on nyt 33 prosentilla miehistä ja 48 prosentilla naisista. Korkea-asteen osuus on naisilla kaksinkertaistunut, miehillä kasvanut kolmanneksella.

Suurten ikäluokkien miehiä koulutettiin vielä enemmän kuin naisia. Vasta niiden jälkeen alkoi siis naisten korkean­asteen koulutus yleistyä miehiä nopeammin. Naiset ohittivat miesten koulutustason muutama vuosikymmen sitten. Nuorten ikäluokkien kohdalla ero voi todellisuudessa olla vielä suurempikin, koska vuosina esimerkiksi vuosina 1985–1989 syntyneiden ikäluokassa on nyt lähes 20 prosenttia ulkomailta muuttanutta väestöä ja heidän koulutustietojaan on selvitetty hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Töitä paiskittiin

Huolimatta heikoksi jääneestä koulutuksesta, työtä tehtiin paljon. Kuvion 1 kohorttikohtainen tarkastelu näyttää, kuinka eri ikäluokat osallistuivat työelämään eri ikävaiheissa (käyriä voi tutkia erikseen Flourish-kuviosta). Ikäluokan syntymävuosi on merkitty kunkin käyrän kohdalle. Valitettavasti kohortti­kohtaisia tietoja on saatavissa vasta vuodesta 1987 alkaen. Silloin suuret ikäluokat olivat neljänkympin kahden puolen.

Kuvio 1. Eri vuosina syntyneiden työllisyysasteen kehitys iän mukaan 

                   

Lähde Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Kuviosta näkee, miten suurten ikäluokkien keskimääräinen työllisyysaste nousi parhaina vuosina lähes 90 prosenttiin. Nykyisin lähelle samaa pääsevät vain korkeakoulu­tutkinnon suorittaneet.

Sitten 1990-luvun lama leikkasi jokaisen kohortin työllisyysastetta noin 15 prosentti­yksikköä eli noin 75 prosentin tasolle. Ikäluokat olivat silloin noin 50-vuotiaita. Tästä romahduksesta ei mikään ikäluokka enää toipunut. Pysyttiin samalla työllisyyden tasolla, ja siitä alkoi nopea eläköityminen. 60 vuoden iässä alittui 50 prosentin työllisyys ja siitä muutamassa vuodessa eläkkeelle. Työttömyys­eläkkeet olivat runsaassa käytössä.

Kuvioon mukaan otetut nuoremmat ikäluokat eivät milloinkaan saavuttaneet suurten ikäluokkien ”huippu­työllisyystasoa”, noin 90 prosenttia. Nuorempien ikäluokkien työuran alku näytti lupaavalta, mutta työllisyyden korkein taso nousi juuri ja juuri yli 80 prosentin.

1990-luvun lamakausi romahdutti kaikkien kohorttien työssäkäyntiä lähes samalla noin 15 prosentti­yksiköllä. Pudotus koski myös nuorempia, mutta ne pystyivät vielä lähes toipumaan laman vaikutuksesta ja työllisyysasteet palasivat jopa 80 prosentin tasolle. Kohortti­tarkastelu paljastaa myös sen, että eläköityminen siirtyy hiljalleen myöhemmäksi.

Kuviosta ei näy se, kuinka suuret ikäluokat aloittivat työelämässä silloin kun opiskelu vielä oli aika harvinaista ja naisten työssäkäynti miehiä selvästi vähäisempää. Työhönhän voitiin mennä jo 15 vuoden iässä, kuten on ILO:n nykyinenkin määritelmä: työikäisiä ovat 15–64-vuotiaat. Nykyään työmarkkinoille tullaan pysyvämmin vasta yli 20-vuotiaina. 


Usein puhutaan ahneista ikäluokista, jotka junailivat itselleen hyvät eläkkeet, joita nuoremmat ikäluokat sitten maksavat. Oli se superkarttumakin vielä.

Kohorttitarkastelu paljastaa, että kyllä suuret ikäluokat paljon töitäkin tekivät.  Nyt ne ovat 73–77 vuoden iässä ja työurat kaukana takana.

Ja edessä hyvästien jättäminen

Aluksi meitä oli 521 275, joista 268 150 poikia, 235 125 tyttöjä.  Nyt meistä elää Suomessa 336 000 eli 65 prosenttia. Ulkomaille on siirtynyt ainakin 50 000; kolme neljäsosaa alkuperäisestä määrästä on siis vielä olemassa. Ulkomaille siirtyneiden elossa olosta tai muista vaiheista ei ole tietoja.

Loppusuoralla ollaan. Poistuminen on nopeaa: vuoteen 2031 mennessä poistuu 95 000 ja seuraavan kymmenen vuoden aikana 164 000. Vuonna 2050 meistä on jäljellä muutama satavuotias. (Kuvio 2)

Kuolleisuus ja sen kehitys tunnetaan monien vuosikymmenten ajalta, joten ennustetta voidaan pitää hyvin luotettavana. Ehkä tämän vuoden korona­kuolleisuus on sitä hieman vauhdittanut, ja uusia korona-aaltojakin voi tulla.

Eläköitymistahti ei kuitenkaan helpotu

Syntyvyys aleni hitaasti sotien jälkeen, yli 80 000 hengen ikäluokkia syntyi miltei 1960-luvun lopulle saakka. 1945-49 syntyneiden ikäluokkia (värillä eroteltuna kuviossa 3) seuraavat viisitoista ikäluokkaa ovatkin nyt samansuuruisia tai jopa suurempia kuin nuo varsinaiset suuret ikäluokat.

Vasta 1970-luvun alussa syntyvyys putosi hetkeksi lähelle nykyistä tasoa. Alenema näkyy viiden ikäluokan kuoppana. 1970-luvun lopussa syntyneet ja sitä myöhemmät ikäluokat ovat saaneet 1990-luvulla alkaneesta siirtolaisuus­voitosta vahvistusta, jopa yli 10 000 henkeä per ikäluokka.

1980-luvun ikäluokat ovat nyt jopa 18 prosenttia suurempia kuin syntymähetkellä. Kun siirtolaiset ovat enimmäkseen nuoria aikuisia, 2000-luvun ikäluokat vahvistuvat joka vuosi ja kasvavat noin 20 prosenttia alkuperäiskokoaan suuremmiksi.


Tästä syystä ikäluokkien koko on aina 1990-luvun alussa syntyneisiin saakka lähes sama kuin suurilla ikäluokilla. Nykyisiin alle 20-vuotiaisiin ikäluokkiin taas maahanmuutto tuo vielä runsaasti uutta väkeä, ainakin sen samat 10 000 ikäluokkaa kohti. Pidänkin todennäköisenä, että nykyisin syntyvät erittäin pienet ikäluokatkin voivat ylittää vielä 60 000 hengen rajan.

Entäpä sitten ne sodat käyneet isäni ja äitini. Heidän kontribuutionsa Suomen ikäluokkiin oli viisi poikaa ja yksi tyttö. Loppuun kulunut isä menehtyi lukuisiin sydän­veritulppiin 54-vuotiaana, nuorimman poikansa ollessa 8-vuotias. Äiti kesti 62-vuotiaaksi, kunnes syöpä vei. Lapsenlapsia kertyi kolmetoista. Isä ehti nähdä ensimmäisen, äiti muutaman.

Kumpikaan ei koskaan ehtinyt minkäänlaiselle eläkkeelle. Sotavuosien korvauksena tuli hehtaarin rintamamies­tontti ja palautettiin romuksi ajettu auto.

Sotareissulla molemmat olivat oppineet koviksi tupakoitsijoiksi, mikä varmaan vähensi heidän elinvuosiaan. Viinaa meillä ei käytetty. Tupakan­poltto periytyi myös meille lapsille ja on osaltaan syynä nuoren veljeni ja sen ainoan siskon varhaisiin menehtymisiin.

Minä olen saanut elää hyvän elämän, vaimokin on kestänyt matkassa. Molemmat teimme ”täyden” työuran. Saimme kaksi hienoa poikaa ja heiltä kuusi lastenlasta, nyt kaikkein tärkeimmät.

Rakkaan työnantajani, Tilastokeskuksen, mukaan elinaikaa on vielä jäljellä runsaat kymmenen vuotta, mutta voi sitä olla enemmänkin.

Kirjoittaja on Tilastokeskuksesta eläköitynyt väestö­tilastojen asiantuntija. Kiitokset Kaija Ruotsalaiselle avusta datojen täydentämisessä.