Kaksi vuotta koronakriisin puhkeamisen jälkeen työllisyysaste on Suomessa korkeampi kuin koskaan. Kriisin vaikutukset kokonaistyöllisyyteen vuonna 2020 jäivät lopulta suhteellisen vähäisiksi ja lyhytkestoisiksi. 

Vaikka työllisyys on palannut pandemiaa edeltävälle kasvu-uralle, kaikissa väestöryhmissä tilanne ei ole täysin toipunut. Nähtävissä on myös muutosta työllisten rakenteessa ja työllisyyden laadussa verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. 

Naisten työllisyysaste ylitti tämän vuoden alussa – pari vuotta koronakriisin alkushokin jälkeen – miesten työllisyysasteen. Tämä tuli jonkinlaisena yllätyksenä, sillä näin ei ole ollut koskaan aiemmin. Ja näin siis huolimatta siitä, että koronakriisin työllisyysvaikutukset osuivat ensin ja rajummin naisten työllisyyteen keväällä 2020. 

Työllisyyden toipuminen on ollut naisilla nopeampaa kuin miehillä: ensin ero sukupuolten työllisyysasteissa kapeni vuoden 2021 aikana ja kääntyi lopulta päinvastaiseksi vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä. 

Tuolloin 15–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli 72,7 ja miesten 71,9 prosenttia. Tilanne on kansainvälisestikin ajatellen hyvin poikkeuksellinen.

Työllisyyden kasvu näkyy erityisesti perheellistymisikäisillä 25–34-ja 35–44-vuotiailla naisilla. Perinteisesti yli 10 prosenttiyksikön ero naisten ja miesten työllisyysasteen välillä aleni noin 5 prosenttiin 25–34-vuotiailla vuonna 2021, ja vuoden 2022 alussa se oli enää kaksi prosenttiyksikköä. 

Muissa ikäryhmissä naisten työllisyysaste on ollut korkeampi kuin miesten jo ennen koronapandemiaa – sekin eurooppalaisessa vertailussa varsin epätavanomaista. 

Perheellistymisikäisten ero sukupuolten työllisyysasteissa on liittynyt perhevapaiden epätasaiseen jakautumiseen vanhempien kesken. Vuonna 2021 työvoiman ulkopuolella olevien, omaa kotitaloutta hoitavien naisten määrä ja osuus ikäluokan väestöstä kuitenkin pieneni. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että syntyvyys oli vuosina 2019 ja 2020 ennätyksellisen alhainen: aiempaa harvemmalla naisella on ylipäänsä ollut vanhempainvapaaseen tai kotihoidontukeen oikeuttavia pieniä lapsia vuonna 2021. 

Toisaalta tilastot myös kertovat, että vuonna 2021 kotihoidontukea saavien naisten määrä ei vain pienentynyt vaan myös käyttäjien osuus tukeen oikeutetuista äideistä pieneni. 

Sukupuolten välisen eron kaventuminen ei kerro vain myönteisestä kehityksestä

Sukupuolten välisen työllisyysasteiden eron kaventuminen ja jopa päinvastaiseksi kääntyminen ei ole pelkästään myönteistä kehitystä. Taustalla vaikuttaa se, että samalla kun naisten työllisyys on useimmissa ikäryhmissä kasvanut, 25–54-vuotiaiden miesten työllisyys oli vuonna 2021 ja edelleen vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä matalampi kuin ennen koronapandemiaa. 

Miesten kokonaistyöllisyys on toki kohentunut vuodesta 2019. Kehitys on kuitenkin lähinnä sen ansiota, että yli 55-vuotiaiden miesten työllisyys on jatkanut kasvuaan läpi koronakriisin. Myös alle 25-vuotiaiden miesten työllisyysaste oli palautunut vuoden 2019 lukemiin jo vuonna 2021. (Kuvio 1.)

Koronakriisi rokotti ennen kaikkea matalasti koulutettujen ja työntekijöiden työpaikkoja vuonna 2020. Sellaisilla koronasta kärsineillä toimialoilla kuin majoitus- ja ravitsemisala, kuljetus ja varastointi sekä taiteet, viihde ja virkistys työllisyys ei ollut toipunut pandemiaa edeltävälle tasolle vielä vuoden 2022 alussakaan. Myös rakentamisen toimialalla työllisyys laski vuonna 2021. 

Korkea-asteen koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden työllisyys ei sen sijaan korona-ajasta kärsinyt, pikemminkin päinvastoin. 

Vuonna 2021 palkansaajissa painottuikin koronakriisiä edeltävää aikaa enemmän ylempien toimihenkilöiden ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus. Korkeintaan perusasteen suorittaneiden ja työntekijöiden osuus on vastaavasti pienentynyt. Tämä suuntaus on ollut käynnissä toki jo pitkään, mutta koronakriisi näyttäisi vauhdittaneen sitä. 

Työelämän osaamistarpeet nyt ja jatkossa 

Jää nähtäväksi, kuinka pysyviksi pandemian aiheuttamat muutokset muun muassa kulutuskäyttäytymisessä muodostuvat. Etätyön normalisoituminen esimerkiksi tarkoittaa työpaikkaruokailun ja työmatkaliikenteen vähenemistä, mikä heijastunee alojen työllisyyteen. 

Toisaalta vielä ei tiedetä, missä määrin etenkin naisilla korona-aikana lisääntyneet työt asiantuntija-ammateissa ovat olleet vain kriisin välittömään hoitamiseen liittyviä määräaikaisia tehtäviä ja missä määrin niiden kautta luodaan pysyvämpää työtä.   

Koronakriisi vauhditti digiloikkaa, kun poikkeusoloissa työtä ja palveluja siirrettiin enenevästi digitaalisiksi. Monet näistä muutoksista jäänevät pysyviksi. Nyt painavat päälle myös Ukrainan sodan vaikutukset ja vihreään siirtymään liittyvät uudet osaamishaasteet. 

Kaikki nämä tekijät vaikuttavat siihen, millaiselle osaamiselle työelämässä on kysyntää nyt ja jatkossa, ja miten tämä puolestaan heijastuu edelleen naisten ja miesten työmarkkinatilanteeseen. Naiset ovat koulutetumpia ja työskentelevät harvemmin työntekijäasemassa kuin miehet. 

Esimerkiksi digivälineitä työssään käyttävien nais- ja miespalkansaajien osuuksissa ei ollut eroa vuonna 2018 ja itsensä taidoiltaan vähintäänkin digiosaajaksi nimeävien osuuskin oli sukupuolilla samaa tasoa. Etäyhteyksillä toimiminen asettaa kuitenkin uudenlaisia haasteita esimerkiksi vuorovaikutus-, tunne- ja yhteistyötaidoille, joita on tavattu pitää naisille tyypillisempinä taitoina kuin miehille. 

Mahtaako koronakriisi siis vauhdittaa myös työn femininisoitumista? Ilmiöstä puhutaan paljon työelämän tutkimuksessa. Sitä on kuvattu työn ”kotityömäistymiseksi" ja vaatimukseksi siitä, että työntekijä laittaa työssään koko persoonansa likoon – myös muissa kuin perinteisesti naisille tyypillisissä töissä. 

Vähintäänkin tässä vaiheessa olisi joka tapauksessa jo syytä kiinnittää huomiota siihen työmarkkinoidemme epäsuhtaan – ja sen syihin – josta niin vähän puhutaan: miesten työllisyysaste on Suomessa vain juuri ja juuri EU-keskitasoa, vaikka naisten työllisyysasteessa olemme EU:n kärkijoukossa.  

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Tilasto­keskuksen yhteiskunta­tilastoissa.

Koronakriisin vaikutukset työelämään -tiedonkeruu liittyi valtioneuvoston selvitys- ja tutkimus­toiminnan rahoittamaan hankkeeseen Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon, jonka loppuraportti on julkaistu tänään.