Pari viikkoa ennen joulua tuumasin toimittajakollegalleni, että kartoittaisin koronan vaikutuksia tarkastelleiden juttujemme antia menneeltä vuodelta ja poimisin joitakin huomioita. 

Pandemiatilanne oli jo tuolloin huolestuttava, vaan enpä osannut aavistaa omikronin vyöryvän sellaisen hyökyaallon lailla kuin mitä aivan viime viikkoina ja päivinä olemme todistaneet ja monissa suomalaiskodeissa jo kokeneet. 

Tieto&trendit-sivustolla ilmestyi viime vuonna asiasanoituksen perusteella noin kolmisenkymmentä juttua – asiantuntija-artikkelia tai ajankohtaisblogia – jotka jollakin tapaa tarkastelivat korona-ajan yhteiskunnallisia vaikutuksia. Mitä näkökulmia ja ilmiöitä nousi esiin, mitä jäi tarkastelun ulkopuolelle ja mikä kiinnitti erityisesti huomiota? 

Käsittelimme koronan heijastumista muun muassa kansantalouteen, työllisyyteen ja työoloihin, julkisyhteisöjen rahoitusvaroihin ja velkoihin, asuntomarkkinoihin ja -rakentamiseen sekä mediankäyttöön, vihapuheeseen ja nettihäirintään.

Viime aikoina puhuttanut inflaatiokehitys nostettiin esiin viimeksi joulun alla.

Väestötilastoista on tarkasteltu lisääntyneitä muuttoja kuntien välillä ja lapsiperheiden muuttoa. Rikollisuudesta esillä oli vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta, joka vähentyi ensimmäisenä koronavuonna.

Kerroimme myös kevytyrittäjyyden lisääntymisestä ensimmäisenä koronavuonna sekä yritysten toimintojen uudelleen järjestelyistä – koronan vaikutus niihin arvioitiin toistaiseksi varsin vähäiseksi.

Koronakriisissä toimialoittaiset erot ovat olleet huomattavia; pureuduimme niihin etenkin työllisyysvaikutusten kannalta. Eri alojen ja eri kokoisten yritysten pärjäämistä pandemian kourissa ei sen sijaan käsitelty vielä tarkemmin. Poikkeuksena korona-ajan valopilkuksi osoittautuneen informaatio- ja viestintäalan tarkastelu.

Tuoreista talous- ja yritystilastoista riittääkin aineksia analyysiin jatkossa, samoin kuin väestö-, koulutus- ja tulonjakotilastoista – pandemian vaikutuksia energia- ja ympäristötilastoihin unohtamatta.

Mikä sitten käsitellyissä aiheissa pisti erityisesti silmään?

Pandemian kauaskantoisia vaikutuksia pohdittaessa näyttää selvältä, että suomalainen työelämä on muuttunut pysyvästi. Enimmillään noin puolet suomalaisista palkansaajista on tehnyt etätyötä – eli käytännössä kaikki työtehtäviensä puolesta etätyöhön kyenneet.

Etätyö onkin noussut eri näkökulmista esiin usean asiantuntijan kirjoituksissa. Ilmiön jatkuvuudesta kertoo, että pandemian aikana etätyötä ensimmäistä kertaa kokeilleista lähes 80 prosenttia haluisi jatkaa etätyötä tekemistä pandemian jälkeen.

Koronakriisin vaikutukset työelämään -tiedonkeruun tulokset ovat Hanna Sutelan mielestä hyvin yksiselitteisiä: etätyö on lyönyt itsensä voimallisesti läpi ja ollut eurooppalaisessakin vertailussa laajaa. Sen ovat mahdollistaneet muun muassa toimivat tietoliikenneyhteydet ja tietotyöhön painottuva elinkeinorakenteemme.

Äkillisesti roihahtaneessa pandemiatilanteessa huomio kiinnittyy erityisesti hoito- ja muuta asiakastyötä tekevien kokemaan epävarmuuteen ja huoleen. Kokemuksia pandemian vaikutuksista työoloihin kartoitettiin kevään 2021 tilanteessa: näkemykset ovat vaihdelleet selvästi sukupuolen ja sen mukaan, tekeekö etä- vai lähityötä. 

Pandemia on asettanut palkansaajat hyvin erilaiseen asemaan. Toiset ovat kukoistaneet etätyössä, toiset kuormittuneet lähityössä – ollen altistumis­vaarassa, epävarmuudessa ja jatkuvien muutosten äärellä. Lähityötä tekevien naisten kielteisiä kokemuksia yhdistää vahvasti koulutusalan ja sosiaali- ja terveyden­hoitoalan työ. 

Toisaalta kohta kaksi vuotta kestäneessä etätyössä – monille tutuksi tulleessa Teams-putkessa – kaivataan sosiaalisia suhteita ja työyhteisöä.

Omassa etäarjessani päivät toistavat helposti toisiaan, jos niitä ei tietoisesti tuunaa ja tauota.

Ylipäänsä koronan sukupuolittuneet ja ikäryhmittäiset vaikutukset tulivat esiin. Ensimmäisen koronavuoden työllisyysvaikutukset osuivat hyvin eri lailla paitsi naisiin ja miehiin myös eri ikäisiin. Kivuliaimmin rajoitukset koettelivat naisvaltaisia palvelualoja ja nuoria.

Nuoret miehet jäivät useammin työttömiksi, nuoret naiset jatkoivat opiskeluaan. Opiskelijat ovat olleet koronakriisissä merkittävä työvoimapuskuri; töiden loppuessa on keskitytty opiskeluun tulevaisuutta varten. – Nuorille koronasta muodostuva sukupolvikokemus jääkin mietityttämään, etenkin kun pandemialle ei näy loppua. 

Monille nuorille merkityksellinen havainto on se, että pandemia synnytti pääkaupunkiseudulle vuokralaisen markkinat. Asiantuntijamme kertoivat ilmiöön vaikuttaneista jo pandemiaa edeltäneistä pidempi­aikaisista trendeistä: vuokralla asuminen yleistyi 2010-luvulla, ja vuokra-asuntojen tarjonta kasvoi reippaasti.

Asuntokauppa puolestaan reagoi koronarajoituksiin hiljentyen ensimmäisenä keväänä, mutta palautui jo kesäkuussa 2020 ennalleen ja on sen jälkeen jatkunut vilkkaana. Etätyön myötä kiinnostus väljempään omakotitaloasumiseen ja rivitalokoteihin on kasvanut.

Viimeinen poiminta osuu ikäihmisten digiloikkaan. Median käyttö ja merkitys ovat pandemian myötä kasvaneet. Samalla yhä useampi seniorikansalainen on innostunut käyttämään some-palveluita, lukemaan verkkouutisia ja seuraamaan nettitelevisiota. 

*

Toivoa nykytilanteeseen luovat kolmansien rokotusten eteneminen ja omikronille tyypilliset flunssamaiset oireet ­– niistä itselläkin, monen muun tapaan, kokemuksia joulusairastuvassa.

Samalla huoli terveydenhuollon kantokyvystä ja henkilöstön jaksamisesta äärirajoilla on todellinen. Terveydenhuollon ja riskiryhmien suojelemiseksi akuutti tilanne vaatii kaikilta erityistä vastuullisuutta.

Tilastot täydentyvät ja tiedonkeruut kokoavat pandemiakokemuksesta uutta tietoa. Monet koronapandemian pidempiaikaiset tai pysyvät yhteiskunnalliset vaikutukset selviävät kuitenkin vasta viiveellä – vuosien tai vasta vuosikymmenien kuluttua.

Kirjoittaja työskentelee Tieto&trendit-sivuston toimittajana.

Koronan vaikutuksesta talouteen ja eri toimialoihin on koottu tietoa Tilastokeskuksen talouden tilannekuva -katsaukseen.