Tilastokeskus on saanut kansalliselta lapsistrategialta tehtäväksi suunnitella sivusto, joka kokoaisi kaikki lapsia koskevan tiedon indikaattorit samaan paikkaan. Tarve tällaiselle kaiken tiedon kokoavalle sivustolle syntyi lapsistrategian valmistelutyössä, kun tiedon käyttäjät nostivat esille, että lapsia koskeva tieto on hajallaan ja vaikeasti löydettävissä.

Lapsistrategian toimenpiteessä 24 Tilastokeskus pyrkii vastaavaan toiveisiin kokoamalla lapsia koskevan tiedon samaan paikkaan ja mahdollistamalla tietojen helpomman käytön.

Miten työ on edennyt ja missä nyt mennään?

Indikaattoreiden runsas määrä yllätti 

Indikaattorisivustotyön ensimmäinen tehtävä oli luoda kokonaiskuva eri tahojen tuottamista tunnusluvuista. Aluksi oli tärkeää listata, mitä jatkuvia indikaattoreita tehdään, kenen toimesta, millä tavoin ja miten usein. Tämä työ on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Kartoituksen avulla olemme saaneet kattavan kuvan, millaista tilastomuotoista tietoa Suomessa tuotetaan lapsiin liittyen.

Työtä aloittaessa arvelimme indikaattoreita olevan paljon, mutta silti yllätyimme mittareiden määrästä. Indikaattoreita kertyi kaiken kaikkiaan yli 2 300. Lapsia koskevaa tietoa kootaan niin koulunkäynnistä, terveydestä, vapaa-ajan vietosta, palveluiden käytöstä, sosiaalisista suhteista, osallisuudesta, turvallisuudesta kuin asumisesta ja elinoloista.

Kun lasten koko elämänpiiri otetaan huomioon, indikaattoreita väistämättä kertyy. Kollegani Johanna Lahtela kirjoittaa artikkelissaan lasten hyvinvoinnin mittaamisesta ja siihen liittyvistä haasteista. 

Kohti lapsitiedon tietovarantoa? 

Indikaattoreiden kokoamisen ohella olemme kuulleet sidosryhmiä tiedon katvealueista ja tietotarpeista. Työn edetessä on syntynyt selkeitä johtopäätöksiä lapsia koskevan tiedon tilasta. Nämä johtopäätökset voi tiivistää viiteen kohtaan:

1) Lapsia ja nuoria koskevaa tietoa on valtavasti, mutta tieto on hajallaan. Tämä oli jo työmme lähtökohta, mutta kuva vahvistui työn edetessä. Tiedon hajanaisuus johtaa tiedon heikkoon yhdisteltävyyteen. Kun yhtäällä on tietoa esimerkiksi lasten kokemasta yksinäisyydestä ja toisaalla on tietoa lasten taustasta, ei näitä tietoja voida käyttää yhdessä ja tuottaa tietoa lasten yksinäisyydestä taustatietojen mukaan.  

2) Vaikka tietoa on paljon, tietoa myös puuttuu mm. pienistä lapsista ja haavoittuvassa asemassa olevista lapsista (maahanmuuttajat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vammaiset lapset).

3) Tiedon tuottajia on hyvin monia, eikä kukaan koordinoi tuotantoa.  Koordinoinnin puute aiheuttaa tiedon päällekkäisyyttä ja tietoaukkoja. On eri tahojen tekemiä kyselytutkimuksia, joissa kerätään samoja tietoja. Samaan aikaan on tietotarpeita, joihin ei pystytä vastaamaan. Tiedontuottajat tekevät yhteistyötä rajatusti ja jossain tapauksissa kilpailevat samoista tietolähderesursseista.

4) Tiedon jatkuvuutta ei useinkaan ole taattu.

5) Tietoa jää paljon hyödyntämättä. Tällä tarkoitetaan erityisesti neuvoloissa ja kouluterveydenhoidossa kerättyä tietoa.

Lapsitiedon tuottamiseen ja tiedon käytettävyyteen tulisikin jatkossa panostaa. Indikaattorikartoituksen lopputuotoksena ehdotamme lapsitietokokonaisuuden kehittämistä laajassa yhteistyössä tiedon tuottajien kanssa.

Kehittäminen sisältäisi muun muassa hyödyntämättömän tiedon käytön mahdollisuuksien kartoittamista, survey-tiedon tuottamisen koordinointia ja yhteistyön tiivistämistä sekä ennen kaikkea yhteisen lapsitiedon tietovarannon luomista. Tietovaranto toimisi myös indikaattorisivuston pohjana. Aina tietovarantoa päivitettäessä myös indikaattorisivuston tiedot päivittyisivät.

Toive onkin, että jatkossa yhteen hiileen puhaltamalla ja eri tahojen osaamista hyödyntämällä saataisiin luotua nykyistä koherentimpi ja tiedon käyttäjiä paremmin palveleva kokonaisuus.

Anna Pärnänen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.