Tanskan tilastovirasto teki joitain vuosia sitten videon, missä päähenkilö luki ja kuunteli uutisia ilman tilastotietoja. Lehti oli reikiä täynnä ja uutisankkureiden lauseet pätkittyjä, kun tilastotieto jäi lauseista aina uupumaan. Videolla Tanskan kollegat halusivat innostaa tiedonkeruisiin osuneita vastaamaan kyselyihinsä. Katsokaa, näin tärkeän jokapäiväisiä tilastot ovat ja tätä varten tarvitsemme vastauksianne! 

Tilastot ovat niin arkipäiväisiä, että niiden olemassaolon merkityksen huomaisi vasta, jos niitä ei olisi. Suomen kaltaista modernia ja monimutkaista yhteiskuntaa olisi mahdoton hallita ilman tilastoja.  

Valtaosalle meistä on selvää, että tarvitsemme tilastoja talouden seuraamiseen. Talouden tunnusluvut ovat päivittäin esillä ja vaikuttavat meidän kaikkien valintoihin: toimintaan työ- ja asuntomarkkinoilla, kulutuskäyttäytymiseen ja säästämiseen. 

Tilastojen käyttö poliittisessa päätöksenteossa, yhteiskunnan palveluiden suunnittelussa tai yritysten päätöksissä jää sen sijaan usein kadun tallaajalta piiloon. Yhtä kaikki tilastot ovat näissäkin keskeisessä asemassa. Vaikea keksiä vaikkapa uutta lainsäädäntöä, jonka valmistelussa ei hyödynnettäisi tilastotietoa. Tilastot ovat toimivan demokratian kulmakivi ja auttavat päätöksenteossa.   

Tilastot auttavat meitä myös hahmottamaan asioiden tilaa laajemmin kuin vain oman elinpiirimme osalta. Helposti miellämme oman ja lähipiirimme kokemuksen yleiseksi, vaikkei se sitä välttämättä olisikaan. 

Tilastoilla on kuitenkin vielä neljäskin rooli, joka helpommin unohtuu. Tilastot auttavat meitä kertomaan tarinaa itsestämme – yhteistä tarinaa siitä, keitä ja millaisia me suomalaiset olemme.  

Suomen kielen sana tilasto juontaa juurensa sanaan tila. Useissa muissa kielissä tilasto-sana viittaa valtio-sanaan kuten ruotsin kielen ”statistik” ja englannin kielen ”statistics”. Suomen kieleen niinkin kauan aikaa sitten kuin vuonna 1848 kehitetty sana viittaa muista kielistä poiketen kansakunnan tilan kuvaamiseen, siis Suomen ja suomalaisuuden kuvaamiseen.  

Kun puhutaan Suomesta ja suomalaisuudesta, usein tilastojen sijaan esiin nostetaan taide. Taide on keino kertoa yksityisten tarinoiden kautta yhteisestä kokemuksesta, samantapaisesta mielenmaisemasta ja luoda sitä kautta tarinaa suomalaisuudesta.  

Taiteen ohella tilastotkin kertovat tarinaa meistä. Esimerkiksi tarinan Suomen kohoamisesta koulutuksen huippumaaksi voi itseasiassa kuvata yhdellä tilastokuviolla. 

Toista isoa kertomusta eli Suomen muuttumista maatalousyhteiskunnasta ensin teollisuuteen nojaavaksi ja sitten palveluyhteiskunnaksi kuvaa hienosti kolme aikasarjakäppyrää työllisistä toimialoittain. 

Kolmatta suurta tarinaa Suomesta eli elintason nousua voi kuvata tilastoaikasarjalla asuinoloista – yhä vauraampi Suomi asuu koko ajan väljemmin. 

Tilastojen avulla voidaan käydä yhteiskunnallista keskustelua – reflektoida missä mennään ja mihin halutaan mennä – sekä nostaa huolestuttavia asioita kehittämistoimenpiteiden kohteeksi. Miten keskustelisimme nyt vaikkapa palkkojen ostovoimasta – eli inflaatiosta ja ansioiden kehityksestä – tai nuorten mielenterveysongelmista, jos mitään tilastotietoa ei olisi olemassa?   

Ilman tilastoja kuva yhteiskunnasta olisikin hatara ja sumuinen. Tilastot luovat kehyksen, jonka avulla voidaan hahmottaa monimutkaista kokonaisuutta. Ne ovat eräänlainen kojelauta, jonka avulla suunnistamme kohta tulevaisuutta. Se mihin halutaan päätyä, on demokraattisten instituutioiden, yhteiskunnallisen keskustelun ja meidän kaikkien ohjattavissa.   

Anna Pärnänen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.