Bruttokansantuote, kokonais­tuotannon arvo, on usein arvostelun kohteena. Se on käytetyin taloustilastojen yksittäinen luku, ja se soveltuu kansain­väliseen vertailuun. Näistä syistä sille yritetään sovittaa myös viittoja, joihin sitä ei ole tarkoitettu.

Bruttokansantuote kertoo, kuinka paljon taloudessa on tuotettu tavaroita ja palveluita. Sitä käytetään sekä talouden suhdanne­vaihteluiden että (raha)talouden laajuuden ja rakenteen kuvaamiseen.

Kansantuote­laskelmia voidaan kritisoida siitä, että tuotannoksi luetaan hyödykkeiden lisäksi myös haitakkeiden tuottaminen. Kansantuotetta lisää esimerkiksi saastuttava toiminta. Tällaista tuotannon yhteydessä tulevaa haitaketta kutsutaan myös negatiiviseksi ulkois­vaikutukseksi. Kansantalouden tilinpito ei ota kantaa siihen, onko jokin tuotanto hyödyllistä tai aiheuttaako se ulkois­vaikutuksia, koska se pyrkii taloudellisen aktiviteetin kuvaamiseen.

Luonnonvarojen käyttäminen lisää kansantuotetta, mutta saastuminen ja luontokato heikentävät hyvinvointiamme. Kansan­talouden tilinpidon ydinjärjestelmä ei kuitenkaan kuvaa näitä seikkoja.

Laskenta­kehikon laajentaminen huomioimaan luontoa ei ole helppoa. Monille luonnon tuottamille tuotteille ja palveluille ei ole markkinahintaa. Tällaisia ovat esimerkiksi viljely­kasvien pölyttäminen tai luonnonkalat. Voidaan puhua luontopääomasta, josta nämäkin hyödykkeet kumpuavat. Jos pölyttäjä­hyönteisille suotuisa ekosysteemi tuhoutuu, pölytyspalvelut vaarantuvat. Jos vesistö saastuu, kalakannat hupenevat.

Markkinahintaa ei ole myöskään negatiivisille ulkois­vaikutuksille, jotka tuhoavat ekosysteemejä tai saastuttavat vesistöjä. Tähän voidaan kuitenkin puuttua esimerkiksi verottamalla ympäristölle haitallista toimintaa.

Markkinahintainen bkt sisältää tuotteisiin kohdistuvat ympäristö­verot, kuten muutkin tuoteverot. Ympäristöveroa voidaan ajatella ympäristön kannalta kahdella tavalla. Ensinnäkin se pyrkii ohjaamaan käyttäytymistä vähemmän ympäristöä kuormittavaan suuntaan, esimerkiksi vähentämään tuotannosta aiheutuvia haitallisia päästöjä. Toisekseen sen avulla kerätään rahaa, jota voidaan käyttää ympäristön kannalta hyödyllisiin toimenpiteisiin. Toki verotuloja voidaan käyttää mihin tahansa kohteeseen, jos ne eivät ole korvamerkittyjä.

Vaikka vaihtoehtoisia mittareita bkt:lle on kehitetty ja kehitetään jatkossakin, myös kansan­talouden tilinpidon nykyiselle kehikolle on käyttö­tarkoituksena. Se tarjoaa kokonais­valtaisen tavan tarkastella taloutta ja on kansain­välisesti vertailu­kelpoinen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, mitä se kuvaa ja mitä se ei kuvaa. Myös muita mittareita ja tilastoja tarvitaan.

Ekosysteemitilinpito, jota Suomessakin valmistellaan, voi olla yksi vastaus luonnon ja talouden kytkentöjen esittämisessä. Siinä kuvataan ekosysteemejä, niiden muutoksia ja niiden tuottamia ekosysteemi­palveluja.

Ekosysteemitilinpitoon on tarkoitus ainakin joiltain osin sisällyttää myös arvotietoja, vaikka monessa tapauksessa arvottaminen voi olla hankalaa. Toisaalta, jos kaikissa hankalissa asioissa nostetaan kädet pystyyn, on vaikea saavuttaa mitään.

Vuonna 2008 perustetun, Stiglitz-Sen-Fitoussi-komiteana tunnetun ryhmän tehtävänä oli tarkastella bkt:n rajoitteita hyvinvoinnin kuvaajana sekä pohtia muita mahdollisia indikaattoreita. Vuonna 2009 julkaistussa raportissa komitea totesi, että nimenomaan kotitalouksien hyvinvoinnin kuvaamisen kannalta brutto­kansantuote ei ole hyvä mittari, vaan tarvitaan muita tietoja.

Vuonna 2021 julkaistussa luonnon ja talouden yhteyttä käsitelleessä Dasguptan raportissa puolestaan todettiin, että kansantalouden tilinpidon laskenta­kehikolla on paikkansa, mutta tarvittaisiin myös muita mittareita.

Riippumattoman, maailmanlaajuisen raportin tilasi Britannian valtiovarain­ministeriö. Raportissa kaivattiin luonnolle määritettyä hintaa, koska taloutemme ja hyvinvointimme on luonnosta riippuvainen. Yksi johtopäätös oli, että taloudellisen onnistumisen mittaristoa tulisi laajentaa siten, että onnistumisessa huomioitaisiin myös luonto. 

Kirjoittajat työskentelevät Tilastokeskuksessa, Tapio Kuusisto kansan­talouden tilinpidon ja Sami Hautakangas ympäristö­tilinpidossa.