Arkikielessä inflaatiolla tarkoitetaan kuluttaja­hintojen kahdentoista kuukauden prosentti­muutosta. Kuluttajahinta­indeksi mittaa tavaroiden ja palvelujen hinta­kehitystä kotitalouksien kannalta. Sen ulkopuolelle jäävät yritysten tuottamien hyödykkeiden, tuonti- ja vientihintojen- sekä omistus­asuntojen hintakehitys.

Myös liike-elämän käyttämien palveluiden hintakehitys jää inflaation ulkopuolelle. Laajasti ottaen inflaatio­käsitteeseen pitäisi ottaa mukaan kaikkien hintojen kehitys, myös asunnot ja tuottajahinnat.

Mitä kuluttajahintaindeksi sitten mittaa? Se mittaa keskimääräisen kotitalouden kohtaamaa hintakehitystä.

Keskimääräinen kotitalous asuu yhtä aikaa vuokra-asunnossa ja omistus­asunnossa, juo alkoholia ja polttaa tupakkaa. Kotitalous ajaa omalla autolla ja on samaan aikaan joukko­liikenteen käyttäjä. Tämänkaltaista keskimääräistä kotitaloutta tuskin löytyy.

Inflaatiomittarin pitää olla kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen. Tasaisen inflaation aikana ei ole kovin suurta merkitystä kotitalouden kulutus­rakenteella. Koska hintakehitys on tasaista, ei kulutuksen painojen erolla ole merkitystä.

Viimeisen parin vuoden aikana hintakehitys on ollut niin erilaista eri hyödykkeiden osalta, että nyt eroja kotitalouksien inflaatioiden välillä löytyy.

Otetaan esimerkiksi kaksi kotitaloutta. Ensimmäinen, maaseutu­talous asuu vanhassa sähkö- tai öljylämmitteisessä omakot­italossa pienellä paikkakunnalla. Autolla ajetaan paljon ja alkoholiin ja tupakkaan menee rahaa keskimääräisen kotitalouden verran. Ruokaan menee keskimääräistä enemmän rahaa. Kulttuuri­palvelujen käyttö on pientä ja ravintoloissa käydään harvemmin.

Toinen, kaupunkilaistalous asuu vuokralla, ei omista autoa vaan käyttää julkisia liikennepalveluja sekä polkupyörää. Tupakka ei kuulu ostoskoriin. Talous on kulttuuri-, ravintola- ja viestintä­palvelujen suurkuluttaja. Ruokakaupassa käydään harvakseen. Tämän talouden menoihin energian hintojen tai rakennus­kustannusten nousulla ole ollut juuri merkitystä.

Keskimääräinen kuluttajahintojen vuosimuutos eli inflaatio oli 3,5 prosenttia joulukuussa 2021. Esimerkkimme maaseutu­talouden inflaatio oli 4,8 prosenttia, kaupunkitalouden 1,5 prosenttia. (Kuvio 1)

Suuri ero selittyy pääosin neljällä tekijällä: energian, rakentamisen, vuokrien ja tupakan hintakehityksellä. Maaseutu­kotitalous käyttää paljon rahaa bensaan, polttoöljyyn ja sähköön. Omakotitaloon tehdään lisäksi jatkuvasti korjauksia. Tässä taloudessa poltetaan myös tupakkaa.

Kaupunkilaistalous asuu vuokralla ja käyttää muitakin tavaroita ja palveluja, joiden hinnat eivät ole juuri nousseet vuoden aikana. Ratkaisevaa on ollut vuokrien olematon vuosimuutos joulukuussa 2021. Pitää kuitenkin muistaa, että vuoden kuluttua näiden kotitalouksien inflaatio voi olla aivan eri näköinen.

Ihmisten mielikuvaan inflaatiosta vaikuttaa se, kuinka usein tavaroita ja palveluja ostetaan. Päivittäin ostettavat hyödykkeet muistetaan hyvin, ja inflaatio­mielikuva syntyy niistä. Harvoin ostettavien hyödykkeiden hintakehitys on vaikeampi hahmottaa.

Lisäksi laskevien hintojen mielikuva on hatara. Yleinen käsitys on, että mitkään hinnat eivät voi ” laskea”.

Vuodesta 2020 vuoteen 2021 viidesosa kulutuskorin hyödykkeiden hinnoista laski, saman verran nousivat yli kolme prosenttia ja loppujen 60 prosentin osalta hintojen nousu oli 0-3 prosentin välillä.  

Toisaalta, jos talouskohtainen inflaatiovertailu tehtäisiin teoreettisesti oikein, pitäisi kullakin kotitalous­tyypillä olla oma hyödykekori (Taulukko 1) ja hinnat pitäisi kerätä talouden todella käyttämistä liikkeistä.

TAULUKKO 1. KULUTTAJAHINTAINDEKSIN KULUTUSRAKENNE YHTEENSÄ SEKÄ KUVITTEELLISEN MAASEUTU- JA KAUPUNKILAISTALOUDEN KULUTUSKORIT

Lähde: Tilastokeskus & Ilkka Lehtinen. Kuluttajahinta­indeksin kulutusrakenne 2021 ja kirjoittajan esimerkkikotitalouksien kulutusrakenne.

Jokaiselle kotitaloustyypille on mahdotonta laskea omaa virallista inflaatiota. Niinpä kuluttajahinta­indeksissä on yksi yhteinen hyödykekori (yo. taulukon vasemman­puolinen sarake), ja hinnat kerätään samoista liikkeistä tai hinta-aineistosta.

Ilkka Lehtinen on Tilasto­­­keskuksesta eläköitynyt hinta-asian­tuntija.