”Viralliset tilastot ovat väline, jolla peilata yhteiskuntaa, mutta myös väline niille, jotka voivat manipuloida tätä peiliä”, kirjoittaa Reimund Mink teoksessaan Official Statistics – A Plaything of Politics? (Springer 2022).

Kirjassa on varoittavia esimerkkejä Neuvostoliitosta natsi-Saksaan tilastojen joutumisesta politiikan kaluksi. Mutta lähempääkin löytyy varoittavia tarinoita, joiden jälkikaiut kuuluvat yhä.

Andreas V. Georgiou oli työskennellyt yli 20 vuotta Kansainvälisen valuutta­rahaston palveluksessa Washingtonissa, kun sai kutsun synnyin­maahansa vuonna 2010. Apupakettien varaan velka­kriisissään romahtanut Kreikka pyysi johtamaan uutta tilastolaitosta.

Vanha laitos oli osallistunut maan tapaan, talous­tilanteen kaunisteluun. Lukuja vääristelemällä – siinä kansain­välisiltä pankkiiri­liikkeiltä apua saaden – Kreikka oli keplotellut itsensä mukaan euroon. Budjettivajeet ylittivät vuosittain roimasti yhteis­valuutan kriteerit. (Vaje kävi ensimmäisen kerran kolmen prosentin EMU-kriteerin alapuolella vuonna 2016.)

IMF:ssä Andreas V. Georgiou oli johtanut julkisen talouden tilastointi­osastoa, kollegat neuvoivat jättämään kutsun sikseen. Georgiou päätti kuitenkin lähteä. Olihan Kreikka nyt päättänyt perustaa historiansa ensimmäisen itsenäisen tilasto­laitoksen, Elstatin, joka olisi hallituksesta riippumaton ja raportoisi vain parlamentille.

IMF-kollegojen mukaan ”läpeensä rehellinen ja itsepäinen” tilastomies tarttui työhön. Georgiou raportoi vuoden 2009 budjetti­vajeeksi lopulta 15,4 prosenttia BKT:sta pääministerin aiemmin raportoiman 3,7 prosentin sijaan.

Siitä alkoi ”helvetin­moinen kyyti”, Reimund Mink toteaa. (Mink on tilastomies Euroopan Keskuspankista ja kirja enimmäkseen kuivakkaa luettavaa.)     

Georgiousta tehtiin pian Kreikassa syypää maan kurimukseen, ja vihollisia oli oikealla ja vasemmalla. Häntä syytettiin saksalaisten, EU:n ja IMF:n kätyriksi. Yhteistyö ei sujunut kollegojen kanssa, jotka vanhoina aikoina olivat luovalla kirjanpidolla tuottaneet hallituksen tarkoituksiin sopivia lukuja. Tilastolaitoksen johtokunta vaati äänestystä uusista talous­luvuista.

”Numeroista ei äänestetä. Ne ovat joko oikeita tai vääriä,” Georgiou vastasi.

Mutta syytettyjen penkille ei haastettu niitä, jotka petkuttivat sekä muita EU-kansalaisia että kreikkalaisia manipuloiduilla tilasto­luvuilla. Syntipukki tehtiin viimeinkin totta puhuneesta viestin­tuojasta. Tilanteen kummasteleminen toi Georgioulle kunnianloukkaus­syytteen ja 10 000 euron sakot. 

Katulyhtyyn hirttämis­vaatimuksiakin tuli, mutta Georgiou sentään selvisi vain vuosia jatkuneilla oikeus­jutuilla. Vanhan tilastolaitoksen kollegojen todistuksen pohjalta syyttäjä vaati elinkautistakin ”Berliinin sätkynukelle”.

Tämän ”tragikomedian” myötä Georgiou oppi, että tilastojen teko ei Kreikassa ole datan käsittelyä vaan ”taistelulaji”, kuten hän totesi Financial Times -lehdelle.

Vuonna 2015 Andreas V. Georgiou painostettiin eroamaan viiden vuoden kauden jälkeen. Hän palasi Yhdysvaltoihin, jossa on luennoinut tilastojen etiikasta. Hän kertoo opiskelijoille Stalinin teloituttamasta tilastoijasta; väestö­laskennan tulokset kertoivat väen vähenemisestä diktaattorin kaavaileman kasvun sijaan. Georgiou ei ollut kuullut tarinaa ennen kuin otti vastaan paikan tilasto­laitoksessa.

”En tiennyt, kuinka vaarallinen homma voi olla”.

Totuuden kertominen voi olla, oli se sitten tilastollisessa muodossa tai jossakin muussa. Tänään, Euroopan tilastopäivänä, on paikallaan kunnioittaa myös tämän rintaman sankareita.

Tilastokeskus juhlistaa tilastopäivää Helsingin keskustakirjasto Oodissa tarjoilemalla tietoa, oivalluksia ja taskutilastoja.

Kirjoittaja on Tieto&trendit-sivuston toimittaja. Kiitokset kirjan vinkkaamisesta eläköityneelle kollegalleni Petteri Baerille, joka on kirjassa myös esillä Kazakstanin 2009 väestölaskentaa käsittelevässä osiossa. YK:n Euroopan komission UNECEn edustajana Petteri raportoi Kazakstanin tilasto­järjestelmän tilasta ja oikeuden­käynnistä maan tilastolaitosta uudistanutta pääjohtaja Anar Meshimbayevaa vastaan.