”Huomattava kirja” -otsikon alta se lähtee ajalle ominaisella uutiskärjellä: ”Viime jouluksi tuli muun kirjallisuuden muassa ulos kirja nimeltä Suomenmaan tilastollinen wuosikirja, tehnyt Tilastollinen toimisto, ensimmäinen wuosikerta”.

Uuden Suomettaren etusivun juttu on kesäkuulta 1879 ja jatkuu: ”Me jo tämän vuoden alusta vähäsen puhuimme tästä kirjasta, sulkien sitä yleisön huomioon ja suosioon…”

Tilastollinen toimisto oli toiminut vuodesta 1865 ja pyytänyt senaatilta lupaa julkaista muiden maiden tapaan vuosikirja. Näin saataisiin julkaistua nopeammin tietoa Suomen taloudellisesta tilasta kuin viisivuotiskertomuksissa.

Syy Uudelle Suomettarelle palata aiheeseen on ”hyvinkin ikävä asia”, vuosikirjan huono menekki. Lehti suosittaa sitä hankittavaksi kansankirjastoihin ja kiittelee, että ”erinomaisen hauskoja ja valaisevia tietoja” on alusta alkaen julkaistu suomen kielellä.

Vuoteen 1932 saakka tilastollisesta vuosikirjasta julkaistiin kahta rinnakkaista laitosta, toisessa kielinä suomi ja ranska, toisessa ruotsi ja ranska. Sortovuosien aikana 1903–1916 julkaistiin myös venäjänkielistä laitosta.

Vuodesta 1933 lähtien on ilmestynyt vain yksi kolmikielinen laitos. Kolmas kieli vaihdettiin ranskasta englantiin 1953.

Uusi Suometar omistaa loppupuolen artikkelistaan vuosikirjan sisällölle, erityisesti lapsia koskeville asioille, ”jotka ovat varsin ikävää laatua”. Lehti kiinnittää huomion ”arveluttavan suureen määrään aviottomia lapsia, joita Suomessa syntyy”. Se osoittaa, että ”siweelliset olot eivät suinkaan ole kiitettävällä kannalla.”

Kaupungeissa epäsiweellisyys on tunnetusti lehden mukaan suurempi kuin maaseudulla. ”Suomen kaupungeista surkean woiton” tässä suhteessa vei Hamina, jossa 22,22 % kaikista lapsista oli aviottomia. Koko maassa luku oli 6,89 %. Kirjoittaja nostaa esiin venäläisen varuskunnan yhtenä syynä Haminan ja Hämeenlinnan (18,18 %) tilaan.

Toisena epäkohtana nostetaan esiin lapsikuolleisuus. Lehti laskee vuosikirjan luvuista, että lähes puolet kaikista 1877 Suomessa kuolleista oli alle viisivuotiaita. ”Nämä numerot puhuvat enemmän kuin pitkät nuhdesaarnat.”

Muutos imeväiskuolleisuudessa onkin tuoreen vuoden 2024 vuosikirjan vaikuttavimpia kuvioita (kuvio 12.36 sivulla 278). Kun vielä 1800-luvun lopulla noin 150 lasta tuhannesta kuoli ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, nyt luku on alle kaksi, alhaisimpia maailmassa.

Vuoden 1925 vuosikirjasta alkaen on julkaistu yhteiskunnallisia ja taloudellisia tietoja maailman eri maista sisältävä ulkomaanosio.

Ja siinähän se on, mikä todella tekee tilastollisesta vuosikirjasta huomion arvoisen: mahdollisuus vertailla maiden, kaupunkien, väestöryhmien välillä. Ja mikä kenties tärkeintä: ajankohtien välillä. Numeroista muodostuu jatkokertomus, kun yhdenmukaisilla menetelmillä kerätyt ja lasketut tilastot muodostavat aikasarjan, joka kertoo vaikkapa Suomen elinkeinorakenteen rajun muutoksen maatalousmaasta palveluyhteiskunnaksi.

Toki kirjoissa näkyvät aikansa ohimenevätkin ilmiöt sodista kultakuumeisiin. Ensimmäinen vuosikirja kertoo Ivalonjoen kullanhuuhdonnan ehtymisestä 1870-luvun mittaan. Mukana on myös Summittainen katsahdus vaivaishoidon kulunkeihin sekä Talven yli elätettyjen elukkain luku. Mutta Waltiontulot (39 884 544 markkaa v. 1877) ja menot (36 589 472) ovat edelleen avainlukuja.

Tällä vuosituhannella painettu vuosikirja on esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa korvattu verkkosisällöillä. Meilläkin painettu kirja on pienentynyt vähän yli 400-sivuiseksi, kasvettuaan alun 56 sivusta paksuimmillaan lähes 800-sivuiseksi eepokseksi.

Tässä se vielä kuitenkin on, kertomassa taas lukuisia tarinoitaan meistä, yhteiskunnastamme ja ympäristöstämme – myös tuleville sukupolville.

Kuten toimittajakollega vuonna 1879 toteaa: ”Kirjassa olevat numerot puhuvat meille suoraa peittämätöntä totuutta. Ne tuovat meille koristelematta ilmi Suomen maan ja kansan puutteet.”

Mutta toiselta puolen: ”…nämät numerot myöskin todistavat, että täällä eteenpäinkin on menty, jos ei aina nopeinkaan askelin.”

Kirjoittaja on Tieto&trendit -verkkolehden erikoistoimittaja. Teksti on julkaistu myös Suomen tilastollisessa vuosikirjassa 2024, joka ilmestyi 3.12.2024.