Hintaindekseillä mitataan kohteena olevan ilmiön hinnoissa tapahtuvaa muutosta, koska muutoksen suunta kiinnostaa. Onko muutos hetkellistä vai jatkuvaa, ovatko hinnat yhä nousemassa, kuinka pitkään kyseinen muutos on ollut samansuuntainen tai milloin nousu kääntyi laskuksi?

Tuotettua tietoa käytetään talouspolitiikassa päätösten teon tukena, arvioitaessa ostovoiman kehitystä tai suunniteltaessa tulonsiirtoja ja palkkojen korotuksia.

Tutkimuslaitokset ja finanssiala käyttävät tuotettuja indeksisarjoja tulevaisuuden hintakehityksen ennustamisessa.

Tätä kaikkea varten Tilastokeskus tuottaa useita hintaindeksejä.

Kuluttajanäkökulma on keskeinen kuluttajahintaindeksissä, jonka avulla arvioidaan kuluttajahyödykkeiden hinnoissa keskimäärin tapahtuvaa muutosta.

Vanhojen osakeasuntojen hintaindeksi puolestaan kuvaa vanhojen osakehuoneistojen velattomien neliöhintojen kehitystä.

Yritysten näkökulma hintoihin korostuu teollisuuden tuottajahintaindeksissä, joka mittaa yritysten tuottamien tuotteiden ja palveluiden hintakehitystä.

Maatalousyrittäjän näkökulma toteutuu maatalouden tuottajahintaindeksissä, jossa mitataan viljelijän maataloussektorin ulkopuolelle myymien maataloustuotteiden hintojen kehitystä.

Mutta miksi hintojen kehitys ilmoitetaan indeksipistelukuna eikä euroina?

Voisihan ajatella, että ainakin kuluttajalle eurot olisivat konkreettisempi mittari kuin indeksisarja.

Syy on selkeä.

Tavoitteena on mitata hintojen muutosta, ei hintatasoa. Tähän käyttötarkoitukseen indeksi sopii paremmin kuin eurot, koska indeksillä mitataan suhteellista muutosta tiettyyn vertailuajankohtaan nähden eikä sitä, mitä jokin maksaa.

Indeksi myös muodostetaan hyödykekorista, joka sisältää satoja kuluttajatuotteita sekä -palveluita. Näistä tuotteista ja palveluista ei pystyttäisi laskemaan yhtä yhteistä euromääräistä hintaa, koska niiden määrät ja yksiköt vaihtelevat.

Maidon mittayksikkö on litra, älypuhelimen kappale, sähkön kilowattitunti. Pisteluku sitä vastoin on mittayksiköstä riippumaton, jolloin eri mittayksiköissä olevien tuotteiden hintakehitystä voidaan verrata toisiinsa.

Euroihin kuitenkin palataan, kun kuluttajahintaindeksin mittaamaa hintakehitystä sovelletaan.

Kuluttajahintaindeksin muutosta voi käyttää esimerkiksi reaalitulojen muodostamisessa korjaamalla nimellistulot (esim. palkka euroina) kuluttajahintaindeksin hintakehityksellä.

Entä vähän väliä vastaan tuleva kysymys siitä, paljonko tämän päivä euro on takavuosien rahassa. Tai paljonko ensimmäisen kesätyön palkka olisi nykyeuroina?

Näihin kysymyksiin vastaavan rahanarvonmuuntimen takana on sielläkin hintaindeksi, elinkustannusindeksi eli kuluttajahintaindeksi. Se muuntaa helposti minkä tahansa vuoden rahamäärän jonkin toisen vuoden euroiksi.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen tieto- ja tilastopalveluissa.