Jotta kotitalouksien kulutusmenoja voisi seurata kansainvälisesti vertailukelpoisesti, tarvitaan luokitusta käyttötarkoituksen mukaan. Luokitus on nyt päivitetty, eivätkä kaikki muutokset valitettavasti ole suomalaisesta vinkkelistä parannuksia.

Kotitalouksien kulutusmenojen laadinnassa on jo pitkään käytetty yksityisen kulutuksen käyttötarkoituksenmukaisuusluokitusta (Classification of Individual Consumption According to Purpose, COICOP). Niin tehdään jatkossakin, mutta nyt kansantalouden tilinpidon puolella on otettu käyttöön päivitetty versio.

Kulutusmenojen aikasarjakorjaus tehtiin syksyllä 2024 ja luokitusmuutos nyt syksyllä 2025, eikä kulutusmenojen kokonaistaso muutu, vaikka luokitus muuttuu.

Jo 1920-luvulta asti kotitalouksien kulutusmenoja on haluttu seurata kansainvälisesti edes jossain määrin vertailukelpoisesti. Ensimmäiset versiot kulutusluokituksesta olivat varsin karkeita, mutta vuonna 1999 hyväksyttiin YK:n johdolla ensimmäistä kertaa hierarkkinen, 4-numerotasolle harmonisoitu kulutusmenoluokitus.

Tarkemman eli 5-numerotason sai laatia kansallisesti, ja Suomessa kävi alun perin niin, että kaikki neljä tätä luokitusta käyttävää tilastoa – kansantalouden tilinpito, kuluttajahintaindeksi, kulutustutkimus ja kansainvälinen hintavertailu – päätyivät hieman erilaiseen 5-numerotason luokitukseen, kukin oman tilastonsa kansainvälisen keskustelun tuloksena.

Vuonna 2016 EU:ssa muodostettiin 5-numerotasolle asti harmonisoitu luokitus, jota kutsutaan nimellä ECOICOP. Suomessakin siihen siirryttiin pikkuhiljaa, kansantalouden tilinpidossa vuoden 2019 aikasarjakorjauksen yhteydessä.

Vuosien kuluessa esiin nousi tarve kulutusluokituksen päivittämiselle – onhan nykyään tarjolla ihan uusia tavaroita ja palveluita, joille ei luokituksesta löytynyt helposti selvää paikkaa. Samalla nousi esiin ajatus luokituksen harmonisoinnista maailmanlaajuisesti 5-numerotasolle asti.

Luokitusta työstettiin useamman vuoden ajan, ja vaikka ruoka on ruokaa ja vaatteet vaatteita kaikkialla maailmassa, niin se, mitä on tarjolla ja mikä on tärkeää, vaihtelee kovasti. Kansainvälisen työstämisen yhteydessä tehtiin varsin paljon kompromisseja, ja Suomen kannalta tämä uusi versio ei ole mitenkään oleellisesti aiempaa parempi, paikoitellen pikemminkin päinvastoin.

Päivitetty luokitus julkaistiin vuonna 2018, sen nimeksi tuli COICOP2018. ECOICOP-luokitukseen verrattuna päivitetty luokitus on joiltain osin tarkempi, toisaalla taas karkeampi. Esimerkiksi aiemmin 5-numerotasolla luokituksessa oli erikseen erityyppisten eläinten lihat, mutta uudessa luokituksessa kaikki tuore liha menee samaan luokkaan riippumatta siitä, onko se naudan-, sian-, broilerin-, laaman-, kamelin- tai minkä tahansa muun eläimen lihaa.

Lisäksi EU-maissa viime vuosina selvästi yleistyneet kasviproteiinituotteet eivät vielä ole kaikkialla maailmassa kovin laajasti käytössä, joten niille ei saatu omia luokkia. Sen sijaan että kyse olisi käyttötarkoituksesta, kuten luokituksen nimi sanoo (according to purpose), niin varsinkin elintarvikkeiden osalta luokittelun päälähtökohta on raaka-aine (eli oikeastaan ”according to ingredient”). Soijanakki ei siis suinkaan tässä luokituksessa ole nakki, vaan se luokitellaan vihanneksiin.

Luokitukseen tuli monenlaisia muutoksia, ja 2-numerotason tiedoista osa muuttui aika vähän, kun taas suurempia muutoksia tulee luokkiin

• 07 Liikenne, johon siirtyvät postipalvelut aiemmasta luokasta 08

• 08 Informaatio ja viestintä (aiemmin: 08 Viestintä), josta poistuvat nuo postipalvelut, mutta johon siirtyvät kodinelektroniikka ja tietokoneet aiemmasta luokasta 09

• 09 Virkistys, urheilu ja kulttuuri (aiemmin 09 Kulttuuri ja vapaa-aika), josta poistuvat tietokoneet ja kodinelektroniikka.

Lisäksi aiempi luokka 12 Muut tavarat ja palvelut jakaantuu luokiksi 12 Vakuutus- ja rahoituspalvelut sekä 13 Henkilökohtainen hygienia, sosiaaliturva ja muut tavarat ja palvelut.

Käyttäjän kannalta ehkä kaikkein haastavinta tässä luokitusmuutoksessa on se, että koodit pysyvät ihan samannäköisinä – niitä on 2-, 3-, 4- ja 5-numerotasoilla, ja koodissa on vain numeroita (ja niiden välissä pisteitä).

Aiempi koodi voi olla nimikkeeltään tai sisällöltään joko sama, samankaltainen tai ihan eri kuin aikaisemmin – tai voi olla, että samaa koodia ei enää ole, sillä osa vanhoista koodeista on poistunut, ja uusia koodeja on tullut mukaan. Koodeista on vaikea tunnistaa, kummastako luokitusversiosta on kysymys, joten se pitää tarkistaa erikseen – helpoiten eron huomaa ryhmästä 13, jota ei ole vanhassa versiossa, mutta uudessa on.

Esimerkiksi luokka 01.1.2.1 oli aiemmin ”naudan- ja vasikanliha”, ja uudessa luokitusversiossa se on ”elävät maaeläimet”. Monissa maissahan kaupasta tai torilta voi ostaa elävän kanan tai possun, ja teurastaa sen sitten itse, joten tällaisellekin tarvittiin luokka. Suomessa teurastaminen on luvanvaraista, joten meillä tuon luokan arvo on kotitalouksien kulutusmenoissa 0, mutta se on kuitenkin mukana, koska käytetään tätä kansainvälistä luokitusta.

Nimikkeiden osalta on myös paljon muutoksia. Osa uusista nimikkeitä on ihan selkeitä, osa taas hankalia ja kankeita. Mukaan on tullut termejä, jotka eivät kovin sujuvasti käänny suomeksi. Esimerkiksi kun mukaan tulivat ”elävät maaeläimet”, niin erotuksena niistä puhutaan ”teurastetuista eläimistä” eikä perinteisesti lihasta ja lihavalmisteista. Tavallinen (ei soija-) nakki löytyy jatkossa luokasta ”teurastettujen eläinten lihasta, sisäelimistä, verestä ja muista osista tehdyt valmisteet”, kun aiemmin luokan nimenä oli lyhyesti ”muut lihavalmisteet”.

Lisäksi erikseen listataan keitto- ja jauhobanaanit perunoiden kanssa, mikä ei ehkä suomalaisittain ole kovin tärkeä tieto. Toisaalta positiivista on se, että nyt tuoreilla marjoilla on oma luokkansa, vaikka pakastettuna ne menevätkin luokkaan ”hedelmät, jäädytetyt”, mikä on tuplasti hassua, kun ne lasketaan hedelmiksi eikä puhuta pakastamisesta vaan jäädyttämisestä. Lisäksi suomenkieliset termit ovat tainneet loppua, kun termi "palkokasvit” tarkoittaa kuivattuja palkokasveja ja termi "palkoviljat” taas tarkoittaa tuoreita palkokasveja.

Aivan kaikkia tarkimman tason luokkia ei otettu käyttöön kansantalouden tilinpidon laskelmissa, vaan joukossa on luokkia, joissa 5-numerotason tieto on sama kuin 4-numerotason tieto, vaikka näin ei ole virallisessa luokituksessa. Nämä luokat erottaa siitä, että kansantalouden tilinpidon taulukossa 5-numerotason koodissa viimeinen merkki on Y-kirjain.

Kansantalouden tilinpidon tiedot kotitalouksien kulutusmenoista on nyt julkaistu vuodesta 1995 alkaen tällä uudella luokituksella. Laskelmissa on käytetty sekä kulutustutkimuksen tietoja että EU-linkkitauluja uusien ja vanhojen luokkien väliltä. Toivotan kaikille käyttäjille pitkää pinnaa siihen, että löytää (edes suunnilleen) samat tiedot kuin aikaisemminkin – ja kaikenlaiset kysymykset niin luokkien sisällöistä kuin tasoistakin ovat erittäin tervetulleita!

Kirjoittaja on Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon asiantuntija.