Kuinka meillä suomalaisilla ja Suomella oikein menee, kun maailmalla kuohuu? Millaisten muutosten keskellä elämme ja miltä tulevaisuutemme näyttää nyt, kun itsenäisyytemme 109. vuosi on pyörähtänyt käyntiin?

Kysymyksiin pureutuu Gaudeamuksen Tiedekulmapokkari-sarjassa syksyllä julkaistu artikkelikokoelma Mitä kuuluu, Suomi? (2025). Sarjan kahdeksas pokkari luotaa 13 tutkijan voimin eri näkökulmista yhteiskuntamme tilaa ja näkymiä pintaa syvemmältä.

Alojensa eturivin asiantuntijat avaavat tuoreinta tutkimustietoa ajankohtaisista aiheista: mm. väestökehityksen suunnasta, taloutemme ja demokratiamme tilasta, alueiden muutoksesta sekä Suomen asemasta ja identiteetistä maailmanjärjestyksen murroksessa.

Käsittelyssä ovat myös koulu, kansanterveys, uskonto, media ja rikollisuus sekä ulkopolitiikka ja suomalaisuuden moninaisuus 2020-luvulla.

Helsingin yliopiston Tiedekulman vastaava tuottaja Toni Rönni toteaa saatesanoissa: ”Monimutkaisen maailman ja sumuisen tulevaisuuden voi kohdata monella tavalla. Yksi tapa on ottaa tutkimus ja tutkijat oppaaksi.” – Siispä hyppään kyytiin.

On lohdullista lukea, ettei Suomen tilanne näytä kaikin tavoin synkältä tai yhteiskunnalliset kehityskulut väistämättömiltä. Esimerkiksi moniulotteisissa ja laaja-alaisissa hyvinvoinnin vertailuissa pärjäämme hyvin.

”Keskivertoruotsalaisella menee monessa mielessä huonommin kuin keskivertosuomalaisella”, kirjoittaa Tilastokeskuksessakin aikanaan työskennellyt Ilja Kavonius analyysissään ja vinkkaakin mallin hakemista pikemminkin Alankomaista ja Tanskasta – ne kun pärjäävät Kavoniuksen käyttämällä laaja-alaisella mittaristolla paremmin.

Kavonius arvioi, että vastaavassa tarkastelussa Suomella ei menisi jatkossakaan erityisen huonosti verrattuna muuhun maailmaan.

Väestötieteen ja väestön terveyden instituutin tutkijatohtori Julia Hellstrand avaa Suomen väestö nyt ja huomenna tekstissään mielenkiintoisia simulaatiotutkimuksia. Ne osoittavat koulutusinvestointien auttavan sopeutumaan väestöhaasteisiin.

”Eläkemenot suhteessa palkkasummaan kasvavat pitkällä aikavälillä kaikissa skenaarioissa. Koulutuspanostusten avulla menojen kasvua voidaan kuitenkin hillitä – erityisesti, jos eläkkeitä ei täysimääräisesti indeksoida palkkakehitykseen”, Hellstrand toteaa.

Tilastokeskuksen laatimien väestöennusteiden – jotka kertovat, miltä tulevaisuus näyttää nykyisen tilanteen säilyessä ennallaan – rinnalle kaivataan Hellstrandin mukaan epävarmuuden ja mahdolliset vaihtelut tulevassa kehityksessä huomioivia ennusteita. ”Yhteistyössä Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen kanssa olemme kehittäneet lähestymistavan, jossa syntyvyysennusteita laajennetaan vaihtoehtoisilla, stokastisuutta (satunnaisuutta) sisältävillä syntyvyysskenaarioilla”.

Mitä sitten kuuluu Suomen Nato-ajan ulkopolitiikkaan ja valtiolliseen identiteettimme helmikuun 2022 jälkeen?

Tutkija Johanna Vuorelma korostaa Suomen kansainvälisen viiteryhmän merkitystä erottamattomana osana ulkopoliittista keskustelua. ”Pohjoismaista viiteryhmää pidetään edelleen Suomen valtiollisen identiteetin jatkuvuuden ja eheyden takaajana.”

Professori Teivo Teivainen puolestaan pohtii ulkopolitiikan tasapainoilua arvojen ja olosuhteiden välillä – uussuomettumisen sijaan turvallisuuspoliittisen jouston käsitteellä.

”Turvallisuuspoliittinen joustaminen voi olla perusteltua – tilannekohtaisesti, harkitusti ja avoimesti”, Teivainen kirjoittaa. ”Mutta etenkin jos joustoista tulee tapa, jota ei enää tunnisteta poikkeukseksi, vaarana on oikeusvaltion ja demokratian rapautuminen”.

Demokratian tila on Theodora Välimäen mukaan Suomessa yhä hyvä siitä huolimatta, että autoritäärisyys on ollut maailmalla nousussa. Lisäksi meillä on myös kansainvälisesti verraten luotettava media, vaikka parannettavaakin on.

”Suomalaiset ovat taitavia median kuluttajia”, arvoi Minna Aslama Horowitz peräänkuuluttaen lisäksi laajaa digitaalista sivistystä.

Päätän pokkarimatkani sopivan kylläisenä: 12 artikkelin kokonaisuus on jäsentänyt muutoksen moninaisuutta usein sirpaleiselta tuntuvan uutistulvan keskellä. En ole myöskään pannut pahakseni miellyttävän selkeää ja kauttaaltaan huoliteltua kieltä.

Laajalle yleisölle suunnattu teos muistuttaa, että demokratian ja moniäänisyyden vahvistaminen moninaistuvassa Suomessa sekä riippumattoman tiedon takaaminen vaativat huomiota ajassa, jossa vaihtoehdottomuus herkästi korostuu. Viesti on kirkas: Suomen suuntaa määrittävät valinnat ja vaikutukset edellyttävät analyysiä ja avointa debattia.

Toiveikkuutta luo tieto, että monin tavoin haasteellisessakin tilanteessa tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Viime kädessä – kuten Tea Lallukka ja Aapo Hiilamo terveytemme näkymiä luodattuaan painottavat – ”valinta siitä, mitä tiedolla tehdään, on päättäjillä”.

Kirjoittaja työskentelee Tieto&trendit-verkkolehden päätoimittajana.