Käytävällä ennen hissejä on kuvakavalkadi Tilastokeskuksen johtajista 160 vuoden ajalta. Toisena oleva Karl Ferdinand Ignatius kiinnittää huomion, eikä se johdu kuvan erikoisuudesta, päinvastoin, tuon näköinen nuori voisi hyvin kävellä käytävällä vastaan tänä päivänä. Muissa alkupään kuvissa on säätyläisherran näköisiä tirehtöörejä toiselta maailmanajalta.

Tilastoviraston ensimmäinen johtaja Gabriel Rein ehti toimia johtajana vain pari vuotta, kun hänen kohtalokseen koitui nälkävuosien lavantautiepidemia.

Lavantautiin kuoli myös Hämeenlinnan kaupunginlääkäri, kaksivuotiaan Jannen isä. Taiteilijanimen Jean myöhemmin ottanut Sibelius oli syntynyt viikko sen jälkeen, kun tilastollinen toimisto aloitti toimintansa ”eräässä arkiston huoneessa” senaatintalossa 1. joulukuuta 1865.

K.F.Ignatius oli kolmekymppinen tullessaan Tilastollisen toimiston johtoon 1867, ja muutaman hengen virastossa hän suunnitteli ja laati kaikki julkaisut. Se oli tuttua, hän oli työskennellyt tilastovirastossa sen perustamista lähtien johtajan apulaisena.

Ignatius sai tehtäväkseen maamme virallisen tilaston uudistamisen. Perinteet olivat kunniakkaat, Ruotsi-Suomen väestötilasto oli aloitettu jo yli sata vuotta aiemmin, maailman ensimmäisten joukossa.

Viranomaiset olivat keränneet myös tilastoa teollisuudesta ja ulkomaankaupasta. Lisäksi maaherrojen vuosikertomuksissa oli tilastotietoja monilta yhteiskuntaelämän alueilta.

”Kaikki tämä runsas tilasto oli vuosikymmenien kuluessa kerääntynyt senaatin arkistoon, ja jäänyt sinne vaillinaisesti käytettynä hyödyttömänä virumaan”, toteaa Suomen Kuvalehti vuodelta 1937, Ignatiuksen syntymän satavuotisjutussa.

Tilastollisen keskusviraston eli käytännössä Ignatiuksen tehtäväksi tuli luoda järjestelmällisyyttä sekalaiseen tilastoon ja saattaa se ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. ”Tämän vaikean työn Ignatius suoritti suurella taidolla ja asiantuntemuksella hankkien siten itselleen ja maallemme mainetta Euroopan tieteellisissä piireissä.”

Tässäkin suhteessa käytävän kuvarivin kaveri vaikuttaa kuuluvan nykyjohtajiin, joiden tehtävä on edustaa Suomea ytimeltään hyvin kansainvälisen alan tapahtumissa. Tilastoja kun pyritään tekemään yhteisillä säännöillä, jotta toteutuisi niiden keskeisin piirre, vertailtavuus.

Ensi töikseen johtajana Ignatius teki tiedonkeruumatkan Tukholman, Kööpenhaminan ja Pariisin kautta Firenzen kansainväliseen tilastokongressiin. Paluumatkalla hän vieraili vielä Brysselissä, Dresdenissä ja Berliinissä solmien yhteyksiä ja julkaisujen vaihtosuhteita.

Suomen Kuvalehti toteaa Ignatiuksen saavuttaneen huomattavan aseman tilastokongressien esiintyjänä. Hänet kutsuttiin jäseneksi, kun Kansainvälinen tilastoinstituutti perustetiin 1885.

Hän ei kuitenkaan tyytynyt paistattelemaan kongressisalien valoissa vaan julkaisi myös suurta yleisöä varten ”tilastollisia selontekoja maastamme sekä kirjoitteli päivän kysymyksistä sanomalehtiin.”

Tarmokkuus ei rajoittunut tilastoihin, vaan hän julkaisi tutkielmia historian ja maantieteen alalta, toimi valtiopäivämiehenä ja taisteli suomenkielisten oikeuksien ja sivistyspyrkimyksien puolesta. Palveltuaan tilastolaitoksen johtajana 18 vuotta Ignatius nimitettiin senaattoriksi 1885.

Erityisesti Suomen Kuvalehti korostaa Ignatiuksen toimintaa uudisasutuksen edistämiseksi kruununmetsissä ja tilattoman väestön kysymyksen ratkaisemiseksi. ”Siinä tulee näkyviin hänen lämmin myötätuntonsa kansan syviä rivejä kohtaan ja hänen käytännöllinen älynsä yhteiskunnallisten ilmiöiden arvioimisessa.”

Jälkimmäisessä voi kuvitella tilastotiedon olleen keskeisessä osassa. Ignatius tahtoi vaikutusvaltaisesta vastustuksesta huolimatta saada kaikki viljelyskelpoiset kruununmaat maatiloiksi tilattomalle väestölle. Ignatius näki tilattomien suuren määrän uhkaksi maallemme ja sai senaatin perustamaan huomattavat rahastot heidän asemansa parantamiseen.

Mihin tuo käytäväkuvan teräväkatseinen tyyppi suuntaisi tarmonsa nyt, kun Tilastokeskus uudistaa toimintaansa teknologisen murroksen ja taloudellisten paineiden keskellä?

Hän voisi blogikirjoituksessaan viitoittaa tilastonteon saattamista ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle vaikkapa yhden Tilastokeskuksen nykyjohtajan tapaan näin:

”Uudet käyttöönotettavat teknologiat perustuvat pilvipohjaisiin ratkaisuihin, joissa tulemme hyödyntämään laajasti koneoppimismalleja sekä mahdollistamaan tekoälyn käyttöä.”

Ignatius hyödynsi oman aikansa huipputeknologiaa. Hänen aikanaan toimistoon hankittiin ensimmäinen kone tilastojen tekoa edesauttamaan. Arithmometre-merkkinen 16-numeroinen laskukone saapui vuonna 1876 Pariisista helpottamaan tilastojen tislaamista raakadatan runsaudesta.

Jouni Kotkavuori on Tieto&trendit-verkkolehden erikoistoimittaja.

Tilastollisen toimiston ensimmäinen laskukone Arithmometre pystyi suorittamaan yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja, käyttäjän erikoistempuilla myös jakolaskuja. Kuva: Aki Harju