On taas aika naureskella ajatukselle, että olemme maailman onnellisin kansa. Ja kyseenalaistaa mittari, joka kerta toisensa jälkeen nostaa meidät ykkössijalle.

World Happiness Reportin mittarissa vastaajaa pyydetään asettamaan itsensä tikapuille, missä ”0 on pahin mahdollinen elämä sinulle ja 10 on paras mahdollinen elämä sinulle”. Itse olemme siis itsemme asemoineet tikapuiden yläpäähän.

Vaan voihan olla, että odotukset elämän suhteen täällä raukoilla rajoilla ovat sen verran maltilliset, että tyydymme vähempään. Kovat ajat ovat opettaneet: hyvä kun on katto pään päällä eikä vihulainen juuri nyt kimpussa.

Tai sitten meillä oikeasti on kaikesta huolimatta – tai kaiken seurauksena – aika hyvin asiat. Tälle tulkinnalle vyöryttää 400 sivun verran tukea tuore teos Hyviä uutisia Suomesta – Menestyvän yhteiskunnan tilannekuva, jonka on toimittanut sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.

Lukujen otsikot paljastavat juonen: Terveys on parantunut, Luottamus on vahvistunut, Turvallisuus on kohentunut, Nuoret kiinnittyvät yhteiskuntaan, Naisten asema on vahvistunut, Työhyvinvointi on lisääntynyt, Useimpien elinikä pidentyy, Kansantalous on vaikeuksista huolimatta kehittynyt kohtuullisen hyvin, Työmarkkinat ovat joustavat ja sopeutuvat…

Otsikoiden viesti todennetaan tilastoin ja tutkimuksin niin vakuuttavasti, että pakko se on uskoa, kun Juho Saari kirjoittaa kärkisijastamme onnellisuudessa. Ero muihin kärkimaihin ei ole ollut kovin suuri. ”Se on kuitenkin systemaattinen, tilastollisesti erittäin merkitsevä ja löydettävissä kaikista World Happiness Survey -aineistoista…”

Suomelle ominaista on Saaren mukaan kimmoisuus, kyky toipua kohtuuajassa erilaisista murroksista ”entiselleen tai jopa aikaisempaa parempaan tilaan”.

Suomen malli saa muita paremmin hyvää irti taloudesta

Emme siis vain selviydy ja sopeudu, vaan osaamme uudistua kohdatessamme ongelmia ja uhkakuvia. Esimerkkeinä tästä ovat kirjassa myös Suomen talous ja työelämä.

Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander analysoi talouden nelosshokkia (konepajat, Nokia, paperiteollisuus ja Venäjän kauppa). ”Viennin määrällä mitattuna 2010-luvun kriisi oli paljon vakavampi kuin 1990-luvun lamaa edeltänyt idänkaupan romahdus…” Se olisi voinut johtaa suurtyöttömyyteen, mutta ”1990-luvun kokemukset eivät kuitenkaan toistuneet 2010-luvulla. Suomen työllisyys päinvastoin kohentui tuon vuosikymmenen aikana. Monella tapaa Suomen malli osoitti sopeutumiskykyyn liittyvät vahvuutensa.”

Kiander vertaa kansantalouttamme antiikin myyttiin Sisyfoksesta, joka pyrkii aina nousemaan vuorelle siitä huolimatta, että yritys epäonnistuu ennen huipun saavuttamista.

Sisukasta kimmoisuutta taloudessa näkee myös professori Mika Maliranta, joka osoittaa Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikka-aineistojen avulla myytiksi käsityksen työmarkkinoidemme jäykkyydestä. Suomen 25–54-vuotiaan työvoiman liikkuvuus työpaikkojen välillä oli Euroopan maista Tanskan jälkeen toiseksi vilkkainta vuosina 2016–2023.

Työpaikkarakenteet ovatkin uudistuneet 2010-luvulla voimakkaammin jopa kuin Yhdysvaltojen. Maliranta näkee, että ”työntekijöiden suuri liikkuvuus Suomen yritysten työpaikkojen välillä on tarjonnut hyviä edellytyksiä talouden uudistumiselle.” Työmarkkinamme ovat mainettaan selvästi dynaamisemmat ja joustavammat myös palkkojen osalta.

Taloutemme ongelmia ei tietenkään kiistetä. Onnellisuuden kannalta oleellista on kuitenkin Suomen mallin kyky saada ajoittain kangertelevasta taloudesta irti elämänlaatua. Voidaan puhua jopa ylisuoriutumisesta: elämänlaatumme on keskimäärin parempi kuin mitä henkeä kohden laskettu BKT tai elinajanodote antaisivat ymmärtää. Näihin World Happiness Report peilaa subjektiivista tikapuumittariaan, ja suomalaiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin muiden maiden kansalaiset keskimäärin samalla bruttokansantuotteen tasolla.

”Suomen malli on ollut poikkeuksellisen hyvä tapa sovittaa yhteen kapitalismi ja demokratia”, tiivistää Juho Saari tilannekuvaa.

Ja mitä tilannekuvaan tulee, sen muodostamisesta ei tulisi mitään ilman tilastoja, yhtä suomalaista vahvuusaluetta. Meillä voidaan nyt ”musta joutsenkin” kuvata vain viikkojen tai päivien viiveellä, kirjoittaa Tilastokeskuksen pääjohtaja Markus Sovala. Esimerkki mustasta joutsenesta on tietysti koronapandemia, joka ”aiheutti ennakoimattomuudessaan ja ainutkertaisuudessaan suuren tiedon kysynnän.”

Rekisterit mahdollistavat tietopohjaisen yhteiskuntapolitiikan -luku nivoutuu kirjassa osaksi Suomen menestystarinaa. Rekisteriaineistojen avulla taloustieteilijät pystyvät pureutumaan työmarkkinoiden toimintaan ja tulonjakoon. Jälkimmäinen lienee yksi tyytyväisyytemme salaisuuksista; tulonjako levittää BKT-hedelmät muidenkin kuin harvojen nautittaviksi.

Tarinankaari onnellisuudesta rekistereihin, liiankin lennokas? Tällaisessa pikku blogissa kenties. Vaan toisaalta, onnellisuushan on sivutuote. Olemme onnellisia, kun teemme jotain mielekästä, täytämme tehtäväämme. Emme silloin ajattele olevamme onnellisia.

Ehkä Suomessa teemmekin jotain oikein, kun keskitymme huolehtimaan hommistamme ja toisistamme, eli asioista jotka eivät ole sama kuin onnellisuus, mutta jotka sivutuotteena sitäkin saavat aikaan.

Onnellinen ihminen ei tällä kysymyksellä kovin pitkään vaivaa päätään. On parempaakin tekemistä.

Kirjoittaja on Tieto&trendit-verkkolehden toimittaja.