Elokuussa 2025 Suomen työttömyysasteen trendi kohosi 10,0 prosenttiin. Tasaluvun takia asian saama huomio oli taattu. Mitä tästä sinänsä yksinkertaisesta luvusta tulisi oikeastaan ajatella?

Julkisuudessa on esitetty, että työllisyys- ja työttömyysluvut ovat ristiriitaisia, koska työllisyysluvut eivät ole “niin kehnot” kuin mitä työttömyysluvut antaisivat ymmärtää.

Luvut ovat lukuja, niiden väittäminen ristiriitaisiksi ei edistä ymmärrystä työmarkkinoidemme nykytilasta. On hyvä ymmärtää lukujen taustalla olevat määritelmät.

Työmarkkinoilla ihmiset voivat olla työvoimaan kuuluvia työllisiä tai työttömiä tai sitten työvoimaan kuulumattomia. Tarkasteltavia ryhmiä on siis kolme, joista vain työvoimaan kuuluvat huomioidaan työttömyysastetta laskettaessa.

Työttömyys kasvaa, jos työttömiä tulee lisää joko työllisistä, työvoiman ulkopuolelta tai useimmiten molemmista. (Tällaisia ihmisten siirtymisiä työmarkkina-asemasta toiseen kuvaavia lukuja ei saada nopeana kuukausitietona virallisista tilastoista.)

Siispä: yksin työttömyysaste ei riitä kertomaan ”koko totuutta”. Tilastojen ”totuus” on se, mitä lukujen taustalla olevat määritelmät kertovat.

Sen sijaan kokonaiskuvan – ei koko totuuden – saamiseksi pyytäisin, että jokainen lukee työvoimatutkimuksen koko kuukausitiedotteen ennen kuin tehdään johtopäätöksiä esimerkiksi työttömyydestä.

Työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta – ei enempää, ei vähempää

Työttömyysaste saadaan siten, että työttömien määrä jaetaan työvoiman määrällä. Se on siis suhdeluku.

Esimerkiksi nuorisotyöttömyys, eli 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, on yleensä korkea, koska nuoria on työllisinä vähän. Eli nuoret ovat useammin työvoiman ulkopuolella kuin muut ikäryhmät. Kuviossa 1 on esitetty 15–24-vuotiaat työmarkkina-aseman mukaan.

Jos 15–24-vuotiaiden työttömyysaste on noin 20 prosenttia – mikä on melko yleistä – se ei tarkoita, että nuorten tilanne on katastrofaalinen. Se kertoo vain, että viidennes 15–24-vuotiaasta työvoimasta on työttömänä.

Pidetään erillään kaksi työttömyyslukua, vaikka ne voidaan esittää samassa kuviossa

Suomessa on perinteisesti eri määrä työttömiä työnhakijoita rekisterissä kuin työvoimatutkimuksessa mitattuja työttömiä. Näissä luvuissa on kyse eri määritelmistä, joiden yhdenmukaistamista ei ole koskaan edes tavoiteltu.

Työvoimatutkimukseen perustuvassa työttömyysasteessa työttömyyden käsite pohjautuu määritelmään aktiivisesta työnhausta eikä siihen, onko henkilö ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi kuntien työllisyyspalveluihin.

Ero kahden työttömyysluvun välillä näyttää säilyvän edelleen, vaikka aivan viime aikoina työttömien trendi on lähentynyt työttömien työnhakijoiden trendiä (kuvio 2).

Työttömien trendiä käytetään kansainvälisessä vertailussa

Yllä mainituista luvuista työttömien trendi ja siitä johdettu työttömyysasteen trendi ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia. Rekistereihin pohjautuvat tiedot työttömyydestä eroavat tällä hetkellä huomattavasti eri maiden välillä, osasyynä tähän ovat eri maiden erilaiset työttömyysturvajärjestelmät.

Paljon on ollut puhetta myös siitä, että Suomen työttömyysaste on jo Euroopan ”huippuluokkaa”. Kuukausittain päivittyvän EU-maiden välisen vertailun löytää helposti EU:n tilastoviraston Eurostatin verkkosivuilta.

Eurostat on tutkinut myös kuukausitietojen laatua. Suomen osalta tulos on, että työttömien trendiluku käyttäytyy ennakkoon määriteltyjen arvojen “yllätyksettömässä ääripäässä” niiden vaihtelulla mitattuna. Nähdäkseni tuo kuvaa Suomessa tehtävän trendilaskennan luotettavuutta.

Entä jos Suomi ei kykenisi jostain syystä toimittamaan kuukausittaista työvoimatutkimukseen perustuvaa tietoa?

Eurostat ei ottaisi kuukausivertailutiedoksi sellaisenaan puhtaasti rekisteriperusteista työttömien työnhakijoiden tietoa, vaan soveltaisi neljännesvuositietona saatavaa työttömien määrää työvoimatutkimuksesta. On mahdotonta tietää tarkasti, mille tasolle Eurostatin julkaisema kuukausittainen työttömyysluku siinä tapauksessa asettuisi.

Aikasarjan jatkuvuus on tärkeää, mutta se ei tule itsestään

Oletko koskaan sattunut työvoimatutkimuksen otokseen? Jos näin on käynyt viime vuosina, olet kenties täyttänyt kyselyn verkossa. Joka tapauksessa myös puhelinhaastattelijat tekevät yhä tuhansia haastatteluja kuukausittain, jotta vastauksia saadaan tarpeeksi.

Tämä keruumuoto on toistaiseksi ainoa tapa varmistaa työvoimatutkimuksen onnistuminen. Lisäksi EU-asetus velvoittaa tietyiltä osin jatkuvaan suoraan tiedonkeruuseen.

Samanaikaisesti työvoimatutkimuksen tiedot pohjautuvat jatkuvasti myös rekisterilähteisiin. Esimerkiksi vastauskadosta huolimatta tulokset saadaan luotettaviksi kalibroimalla estimaatteja rekisteritietoja hyödyntäen.

Tilastoalan kansainvälisissä yhteisöissä ei ole meneillään hankkeita, joissa oltaisiin muuttamassa aiemmin sovittuja määritelmiä työmarkkinaindikaattoreista. Suomi haluaa olla kuitenkin eturintamassa esittämässä keruukeinojen modernisointia.

Vaikka työmarkkinatilastot ovat joiltakin osin jo yhtä vanhoja kuin ihmisen elinaika keskimäärin, on niissä aina jotain uutta ja kehitettävää.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastoissa työvoimatutkimuksen parissa.

Korjaus ingressiin klo 10.15: "Elokuussa 2026" muutettu "Elokuussa 2025".