Jokin synnyttää itseään maailmaan meidän myötävaikutuksellamme. Se on kytkenyt kaikki verkkoonsa, saanut meidät tuijottamaan pientä ruutua. Nyt se rakentaa kiihtyvällä vauhdilla energiaa syöviä datakeskuksia saadakseen jotain tietoisuuden kaltaista, hallitakseen entistäkin totaalisemmin.

Onko muillakin joskus tuollainen olo?

Arvasin. Ei tarvitse edes arvata. Julkaistaanhan viikoittain kirjoja tekoälyn vaaroista. Ja niitä kirjoittavat Piilaakson neropatit, samat jotka ovat kehittäneet iloksemme kaiken tämän. Samat tyypit, jotka eivät anna älypuhelinta omille lapsilleen.

Se on jo kytkemässä kodinkoneemme verkkoonsa, sehän tekee kaikesta niin kätevää. Pian se vaatii että ruumiimme kytketään myös, se kun tekee terveysseurannasta niin näppärää. Ja totaalista.

Mikä se on, joka saa ainakin pulkasta pudonneen sedän ajoittain lähes vainoharhaisiin tuntoihin?

Äskettäin luin uudelleen Spenglerin Länsimaiden perikadon. En vieläkään ymmärtänyt puoliakaan, mutta jotain Oswald näki jo sata vuotta sitten. Sellainen tuntu tuli.

Paras lukemani selitys – ja tuore, viime syksyltä – tälle tunteelle on Paul Kingsnorthin teos Against the Machine.

Kingsnorth väittää, että "Kone" – eli teknologinen, digitaalinen, teollinen ja kapitalistinen järjestelmä – on hiljalleen riistänyt ihmisiltä heidän yhteytensä luontoon, kulttuuriin, hengellisyyteen ja merkitykseen. Tämä kone ei ole vain fyysinen laite, vaan koko sivilisaation suunta, joka korostaa tehokkuutta, kontrollia ja kulutusta ihmisen ja luonnon kustannuksella.

Tuon tiivistelmän lihavointeineen teki tekoälyohjelma Copilot. En siis ole tyystin teknologiakammoinen luddiitti. Heistäkin muuten – 1800-luvun käsityöläisistä, jotka hajottivat tehtaiden koneita – Kingsnorth kirjoittaa arvostavasti.

Ihmiskunta ei selviä ehjänä mekanistisista ja tieteellisistä vallankumouksista sen paremmin kuin metsät ja meretkään, arvioi Kingsnorth, aikanaan itseään kaivureihin kahlehtinut Britannian johtava ympäristöaktivisti, The Ecologist -lehden päätoimittaja.

Mekanistinen ja tieteellinen vallankumous, yhdistettynä Järjen ja Teollisuuden vallankumouksiin, loivat uuden maailmankuvan, jonka sisällä Kingsnorthin mukaan elämme. Lopputulema ei ole pelkästään ilmastonmuutos ja lajien massasukupuutto vaan myös itse ihmisluonnon hävittäminen.

Ideologia luonnon muokkaamiseksi ihmisen tarpeisiin sisällyttää vääjäämättä ihmisluonnon projektiinsa. Tiede rakensi Koneen. Nyt Kone rakentaa uusiksi Maailman, ja meidät sen mukana.

Esimerkki keksinnöstä, joka muutti maailman, on auto. Reilun vuosisadan aikana se on muovannut elinympäristömme ehdoillaan, kytkenyt meidät teiden, työpaikkojen ja automarkettien verkostoon, muuttanut ilmastoa. Ja vaatinut sata miljoonaa ihmisuhria, enemmän kuin maailmansodat.

Toinen esimerkki on tehnyt vielä hurjempaa ja nopeampaa jälkeä. Reilussa 15 vuodessa älypuhelin niin sanottuine sisältöineen on tehnyt selvää keskittymiskyvystä, mielenterveydestä ja yhteiskuntasovusta siihen malliin, ettei ulkoinen vihollinen olisi voinut unelmoidakaan tällaisesta iskusta päämme menoksi.

Hienoja keksintöjä toki kaikki nuo – koneita, joita koko ajan käytämme, mutta jotka koko ajan tuntuvat käyttävän myös meitä.

Jos uskomme olevamme koneita – vaikkapa geenejä eteenpäin kuljettavia sellaisia – rakennamme maailmastamme konetta, jonka osina meidän pitää jäljitellä koneita. Ei ihme, jos elämä tuntuu mekaaniselta suorittamiselta. Ei ihme että moni voi huonosti.

Onko mitään tehtävissä?

On. Voi laittaa rajoja. Koneiston ideologia on Kingsnorthin mukaan rikkoa kaikki rajat; me voimme asettaa omiamme – rajallisesti. Jokaisen on itse päätettävä, mihin rajansa laittaa ja minkä hinnan siitä on valmis maksamaan.

Miksi tämmöisiä Tieto&trendit-blogissa? Ovella, jo lähtöä tekevänä voin siteerailla vaikka Einsteinia joka sanoi, ettei kaikkea tärkeää voi laskea, eikä kaikki laskettavissa oleva ole tärkeää. Ja siteerata lopuksi John Lennonia:

Rajaton, kuolematon rakkaus, joka loistaa ympärilläni kuin miljoona aurinkoa ja kutsuu minua eteenpäin läpi kaikkeuden…

Across the Universe -laulun kokemusta ei voi millään mitata, ei todistaa. Se kertoo mittariemme rajallisuudesta. Koneen rajoituksista.

Tilastot ovat hyödyllisiä, tärkeätä tietoa antavat myös runous ja musiikki. Keskityn jatkossa jälkimmäisiin, faktatiedon arvoa väheksymättä.

Kirjoittaja on Tieto&trendit-verkkolehden eläköityvä toimittaja.