Taloustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa on yleisesti havaittu, että ammattiliittoihin järjestäytyneiden työntekijöiden palkkataso on korkeampi kuin työntekijöiden, jotka eivät kuulu ammattiliittoon. Kaksi muuten samanlaista työntekijää voi siis ansaita eri yrityksissä eri palkkaa – ja tutkimusten mukaan ero on usein suurempi silloin, kun toinen heistä kuuluu ammattiliittoon.

Suomessa tällainen palkkapreemio voi syntyä työehtosopimusneuvotteluiden seurauksena muodostuvan työehtosopimuksen kautta, jossa sovitaan tyypillisesti palkankorotuksista ja palkkatasoista eri ammattiryhmille ja tehtävätasoille. Työehtosopimuksia neuvotellaan Suomessa yleensä kansallisella toimialatasolla, jossa neuvotteluosapuolina ovat työntekijöitä edustavat ammattiliitot ja työnantajaliitot, jotka edustavat työnantajia.

Tilastokeskuksessa tehdyssä pro gradu -tutkielmassani arvioin ensimmäisenä Suomessa työehtosopimuksiin liittyvää keskimääräistä palkkapreemiota ja työehtosopimusten yhteyttä palkkarakenteeseen.

Palkkapreemiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä työntekijöistä riippumatonta palkkaeroa, joka liittyy työehtosopimusten piirissä työskentelyyn verrattuna järjestäytymättömien työnantajien palkansaajiin.

Palkkapreemioiden estimointi

Tutkielmassani analysoin Tilastokeskuksen harmonisoitua palkkarakennepaneelia yksityiseltä ja julkiselta sektorilta sekä yksityiselle sektorille tunnistettua työehtosopimusaineistoa vuosilta 2014–2020.

Tutkimusmenetelmässäni hyödynsin tietoa työntekijöiden työpaikan vaihdoista sekä tietoa muutoksista työehtosopimusten piiriin kuulumisessa, joka arvioitiin työehtosopimusaineistolla sekä työnantajien järjestäytymättömyyttä koskevien tietojen avulla.

Tällä lähestymistavalla pystyin erottelemaan – erikseen työehtosopimusten piirissä oleville ja järjestäytymättömien työnantajien palkansaajille –, mikä osa palkasta johtuu työntekijästä itsestään ja mikä osa yrityksestä.

Työehtosopimuksiin liittyvä palkkapreemio on noin 0,9 prosenttia

Tulokseni osoittivat, että työehtosopimuksiin liittyvä keskimääräinen palkkapreemio on noin 0,9 prosenttia yksityisen sektorin aineistolla estimoituna. Toisin sanoen arvioni mukaan työehtosopimuksen piirissä yritykset maksavat tämän verran korkeampia palkkoja riippumatta työntekijäkohtaisista ominaisuuksista verrattuna järjestäytymättömien työnantajien palkansaajiin.

Suomessa työehtosopimusten kattavuus on kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen korkea, mikä voi osaltaan vaikuttaa tulokseni taustalla. Kun Suomen tulosta verrataan kansainvälisesti, palkkapreemion estimaattini on suuruusluokaltaan pienempi kuin muissa tutkimuksissa. Se on kuitenkin pääosin yhdenmukainen ammattiliittoon ja työehtosopimuksiin liittyvien palkkapreemioiden estimaattien kanssa sellaisissa maissa, joissa työehtosopimusten kattavuus on korkeampi.

Esimerkiksi Hirsch ja Mueller (2020) havaitsivat Saksan aineistolla työehtosopimuksiin liittyvän palkkapreemion olevan noin kaksi prosenttia. (Kuvio 1.)

Palkkapreemio näkyy erityisesti matalan tuottavuuden yrityksissä

Tutkimuksen aineistoon liitetty yksityisen sektorin tilinpäätösaineisto mahdollisti myös palkkapreemion tarkastelun suhteessa yritysten välisiin tuottavuuseroihin. Tutkin tuottavuuseroja yritysten välillä sen perusteella, kuinka paljon arvonlisää kukin työntekijä keskimäärin tuottaa yritykselleen.

Tulosteni perusteella työehtosopimukset mahdollistivat palkkapreemioiden nostamisen erityisesti sellaisissa yrityksissä, joissa työntekijäkohtainen tuottavuus on matala. Vastaavasti havaitsin, että yritysten työntekijäkohtaisen tuottavuuden kasvu siirtyy voimakkaammin palkkapreemioihin järjestäytymättömien työnantajien palkansaajilla ja vain pieni osuus työehtosopimuksiin liittyvistä eroista palkkapreemioissa selittyy yritysten välisillä tuottavuuseroilla.

Tulkintani mukaan työehtosopimusten mahdollistamat korkeammat palkkapreemiot liittyvät erityisesti siihen, että työehtosopimukset turvaavat työntekijöille tehtäväkohtaiset vähimmäispalkat ennemmin kuin kasvattavat työntekijöiden osuutta yritysten taloudellisesta ylijäämästä esimerkiksi neuvotteluvoiman kautta.

Tuloksista kävi myös ilmi, että yritysten väliset palkkapreemioiden erot olivat työehtosopimusten piirissä yksityisellä ja julkisella sektorilla selvästi pienempiä kuin järjestäytymättömillä työnantajilla. Tulos sopii yhteen taloustieteessä esitetyn näkemyksen kanssa, jonka mukaan työehtosopimukset ja ammattiliitot voivat kaventaa palkkaeroja.

Toisaalta havaitsin mahdollista harhaa yrityskohtaisten palkkapreemioiden hajontaa mittaavissa estimaateissa, mikä voi myös selittää näitä eroja.

Tulokset ovat alustavia – jatkotutkimukselle tarvetta

Tutkielma tarjoaa ensimmäisen arvion työehtosopimuksiin liittyvästä keskimääräisestä palkkapreemiosta Suomessa, mutta tuloksiin liittyy myös epävarmuutta. Suurimpana haasteena oli työehtosopimusten ulkopuolella olevien työntekijöiden luotettava tunnistaminen, mikä aiheuttaa mahdollisesti mittausvirheitä estimoituun palkkapreemioon.

Tulevaisuudessa kattavammat työehtosopimusaineistot sekä käyttämäni tutkimusmenetelmän uudemmat laajennukset voivat mahdollistaa paremman työehtosopimusten vaikutusten tunnistamisen palkanmuodostuksessa Suomessa.

Kirjoittaja työskenteli keväällä 2026 graduharjoittelijana Tilastokeskuksen kumppani- ja ekosysteemisuhteet -palvelualueella ja valmistui kauppatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta syyskuussa 2026.

Lähteet:

Beauregard, P.-L., Lemieux, T., Messacar, D., & Saggio, R. (2025). Why Do Union Jobs Pay More? New Evidence from Matched Employer-Employee Data. NBER Working Paper Series. https://doi.org/10.3386/w33740

Bruns, B. (2019). Changes in Workplace Heterogeneity and How They Widen the Gender Wage Gap. American Economic Journal. Applied Economics, 11(2), 74–113

Derenoncourt, E., Gerard, F., Lagos, L., & Montialoux, C. (2025). What Do (Thousands of) Unions Do? Union-Specific Pay Premia and Inequality (No. w34139). National Bureau of Economic Research.

Hirsch, B. & Mueller, S. (2020). Firm Wage Premia, Industrial Relations, and Rent Sharing in Germany. Industrial & Labor Relations Review, 73(5), 1119–1146. https://doi.org/10.1177/0019793920917105

Toivonen, Tomi. (2026). Työehtosopimuksen rooli palkanmuodostuksessa Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Johtamisen ja talouden tiedekunta, Tampereen yliopisto.