Viiden vuosikymmenen aikana energiantuotanto ja -kulutus ovat muuttuneet merkittävästi. Energiatilastojen avulla on seurattu energiajärjestelmän kehitystä puun ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä ydinvoimaan ja uusiutuviin energialähteisiin, sähköistymisestä hajautettuun tuotantoon ja nopeaan tuuli- ja aurinkovoiman kasvuun.

Energiatiedon merkitys on korostunut erityisesti kriisiaikoina. Sysäyksen energiatilastojen perustamiselle antoikin vuoden 1973 maailmanlaajuinen energiakriisi, joka teki näkyväksi riippuvuuden tuontienergiasta ja johti Suomessakin energian säästämiseen ja kulutuksen rajoittamiseen. Kriisi lisäsi tarvetta saada aiempaa järjestelmällisempää tietoa energiantuotannosta ja -kulutuksesta.

Puoli vuosisataa myöhemmin aihe nousi jälleen yhteiskunnan keskiöön. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 mullisti Euroopan energiamarkkinat, nosti hintoja ja aiheutti huolta erityisesti kaasun saatavuudesta.

Myös tiedon kysyntä kasvoi: tilastoilla seurattiin Suomen irtautumista venäläisestä fossiilienergiasta ja energiajärjestelmän nopeaa muutosta.

Tänä vuonna energian toimitusvarmuus ja energiamarkkinoiden haavoittuvuus ovat jälleen ajankohtaisia Iranin konfliktin vuoksi.

Ensimmäinen kokoomajulkaisu 50 vuotta sitten

Kauppa- ja teollisuusministeriössä laadittiin vuonna 1976 ensimmäinen Energiatilasto-julkaisu, jonka tavoitteena oli palvella energia-alaa koskevaa suunnittelu- ja tutkimustoimintaa. Siihen koottiin eri lähteistä keskeisiä energiatietoja vuosilta 1960–1975. Sittemmin julkaisu on ilmestynyt vuosittain, nykyisin Tilastokeskuksen verkkopalveluna.

Energiatilastoinnin historia Suomessa on kuitenkin huomattavasti pidempi. Tilastokeskuksen alkuaikoina tuotettiin jo teollisuustilastoja, joissa kuvattiin mm. höyrykoneiden määriä ja kapasiteetteja. 1927 tilastointia laajennettiin polttoaineiden kulutustietoihin. 1980-luvun alussa teollisuustilastointi uudistui kattamaan myös energian tuotantoa.

Tilastokeskuksen rooli energiatilastoinnissa vahvistui merkittävästi 1992, kun Energiatilasto-julkaisun laatiminen siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriöstä Tilastokeskukseen.

Tilastokeskuksen, muiden viranomaisten ja alan järjestöjen yhteistyöllä tiedon tuotantoa ja tiedonkeruuta on voitu kehittää kokonaisuutena. Samalla on voitu parantaa tilastojen laatua ja vähentää tiedonantajille koituvaa vastausrasitusta. Kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-säädöksiin perustuvat tilastovastuut ovat myös kasvaneet ja laajentuneet.

Kansainvälinen yhteistyön merkitys kasvaa myös energiajärjestelmän muuttuessa. Tilastokeskus toimittaa tietoja esimerkiksi EU:n tilastovirastolle Eurostatille ja Kansainväliselle energiajärjestölle IEA:lle. Suomen energiatilastointi on nykyisin vahvasti osa eurooppalaista tilastojärjestelmää.

Tilastot kertovat energiajärjestelmän muutoksesta

Pitkä tilastoaikasarja kertoo Suomen energiajärjestelmän merkittävästä muutoksesta. Suomi tukeutui pitkään puupolttoaineisiin. Sähköistymisen ensiaskeleet otettiin vesivoiman avulla, ja 1960-luvulla fossiiliset polttoaineet, erityisesti öljy ja kivihiili, nousivat keskeisiksi. 1970-luvulla ydinvoima tuli osaksi järjestelmää.

Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa uusiutuvien energialähteiden merkitys kasvoi. Metsäteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisestä edettiin laajempaan puupolttoaineiden käyttöön. 2000-luvulla erityisesti tuulivoima on kasvanut nopeasti ja myös aurinkovoiman merkitys vahvistunut.

Energiatilastot kertovat kuitenkin myös energiajärjestelmän rakenteesta ja sen tehokkuudesta. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto, vahvat sähköverkot, uusiutuva energia, uuden teknologian käyttöönotto, toimivat energiamarkkinat ja hukkalämpöjen hyödyntäminen ovat kaikki osa tätä kokonaisuutta.

Samalla energiajärjestelmän sähköistyminen ja uusiutuvan tuotannon kasvu lisäävät jouston ja energiavarastojen tarvetta. Puhdas sähkö, vahvat verkot ja energiajärjestelmän toimivuus ovat nousseet tärkeiksi tekijöiksi uusien investointien, kuten datakeskusten, sijoittumisessa Suomeen.

Ilmastonmuutos toi tilastointiin uuden ulottuvuuden

Ilmastonmuutoksen nousu politiikan keskiöön muutti myös energiatilastojen tehtävää 1980-luvulta lähtien. Saatavuuden, hinnan, paikallisten ympäristövaikutusten ja huoltovarmuuden rinnalle tuli tarve seurata kasvihuonekaasupäästöjä. Niiden vähentäminen nousi yhdeksi energiapolitiikan keskeisistä tavoitteista.

Kansainvälinen yhteistyö vahvistui 1980-luvun lopulla. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC perustettiin 1988, ja 1992 hyväksyttiin YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. Sen myötä valtioiden tuli seurata ja raportoida kasvihuonekaasupäästöjään.

Myös Suomessa energiankäytön ja päästöjen tilastointi alkoivat kytkeytyä yhä tiiviimmin toisiinsa. Vuosien 1995–1997 laajassa energiatilastojen kehittämisohjelmassa uudistettiin muun muassa energian kokonaiskulutuksen laskentaa ja suunnattiin voimavaroja ilmastopäästöjen laskentajärjestelmän kehittämiseen.

Energia- ja ilmastotiedon yhteys on vuosien mittaan tiivistynyt entisestään. Energiatilastot kuvaavat, kuinka paljon ja millaista energiaa Suomessa tuotetaan, tuodaan, viedään ja kulutetaan. Kasvihuonekaasuinventaario puolestaan tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoisen kokonaiskuvan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja niiden kehityksestä.

Molemmat tarvitsevat suurelta osin samaa perustietoa esimerkiksi polttoaineiden käytöstä, energiantuotannosta, liikenteestä ja teollisuudesta.

Energian määrän ja hinnan rinnalla tarvitaan yhä tarkempaa tietoa energiantuotannon ja -kulutuksen ilmastovaikutuksista, energiatehokkuudesta, uusiutuvista energialähteistä, sähköistymisestä ja energiajärjestelmän muutoksesta.

Paljon on muuttunut 50 vuodessa – ja muutos jatkuu

Energiatilastojen historia osoittaa, että tilastojen on muututtava yhteiskunnan mukana. Tulevaisuuden energiajärjestelmä synnyttää jälleen uusia tietotarpeita.

Sähköistyminen, tuuli- ja aurinkovoiman kasvu, energiavarastot, lämpöpumput, vety ja biopolttoaineiden kestävyysvaatimukset muuttavat sitä, mitä energiasta on tarpeen tietää – ja kuinka nopeasti.

Myös tiedon tuotantotavat muuttuvat. Perinteisten kyselyiden rinnalle ja osin niiden tilalle tulee yhä enemmän hallinnollisia aineistoja, rekistereitä ja älykkäistä mittareista saatavaa tietoa. Tavoitteena on tuottaa ajantasaisempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa ja vähentää tiedonantajille aiheutuvaa rasitusta.

Tässä kehityksessä pitkä historia on tärkeä voimavara. Vuosikymmenten aikana on kertynyt laaja tietopohja, menetelmäosaaminen ja yhteistyöverkosto. Samalla historia muistuttaa, että tilastojen täytyy olla valmiita uudistumaan. Energiatilastojen tehtävä pysyy silti samana: ne tuottavat luotettavaa tietoa päätöksenteon ja yhteiskunnan tarpeisiin.

Kirjoittaja työskentelee tiiminvetäjänä Tilastokeskuksen energia, ympäristö ja kasvihuonekaasut -ryhmässä.