Suomiko varallisuuden häntäpäätä?

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Eeva Hamunen työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen Taloudelliset olot -yksikössä ja Markku Säylä tutkijana Elinolot-yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 11/2007

Varallisuutta voidaan kuvata useilla eri tavoilla. Kyselytutkimuksilla saadaan tietoa varallisuuden jakautumisesta kotitalouksien kesken, mutta varallisuuden tason kuvaamiseen ne eivät riitä. Niiden valossa suomalaiset ovat todellista köyhempiä.

YK:n tutkimuslaitos Wider julkisti tutkimuksen maailman varallisuuden jakautumisesta 5.12.2006. Useissa itsenäisyyspäivän lehdissä pääuutinen oli Suomen huono sijoitus vertailtaessa henkeä kohden laskettuja eri maiden varallisuuden tasoja toisiinsa. Sijoituimme samaan kategoriaan Puolan, Tšekin ja Portugalin kanssa ja selvästi muiden länsimaiden jälkeen.

Suomen kotitalouksien varallisuuden tason vertailu muihin maihin ei ollut Widerin tutkimuksen keskeisin teema, mutta on luonnollista, että tiedot henkeä kohti lasketusta varallisuudesta ja suhteessa muihin maihin kiinnostavat. Valitettavasti varallisuuden tilastointi on toistaiseksi varsin puutteellista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Esimerkiksi Eurostatin ja OECD:n keräämät varallisuustiedot eivät kata kaikkia varallisuuseriä.

Kansainvälisiä vertailuja tehtäessä joudutaan käyttämään julkisesti saatavilla olevia tilastoaineistoja. Tilastovirastoilla on lisäksi käytössään muita aineistoja ja täydentäviä arviointitapoja. Kun Widerin tavoitteena on kuvata koko maailman varallisuuden yleistä jakautumista, ovat julkisesti saatavilla olevat aineistot yleensä riittäviä. Maakohtaisessa erikoistarkastelussa on usein mahdollista käyttää tarkennettuja tietoja. Suomen osalta jo Widerin tarkasteluun olisi voinut lisätä OECD:n tietokannassa julkisesti saatavilla olevat rahoitusvarallisuustiedot. Tässä kirjoituksessa käytämme myös muita, ja myös uudempia, lisätietoja ja tarkennamme suomalaisten varallisuutta koskevaa arviota. Kokonaiskuvaa tarkennus ei paljon muuta: Suomi ei ole kansainvälisissä vertailuissa erityisen varakas maa.

Miten Suomen kotitalouksien varallisuutta voidaan mitata?

Kotitalouksien varallisuustutkimus on ehkä Suomessa toistaiseksi tunnetuin varallisuutta koskeva tietolähde. Sitä on tehty Tilastokeskuksessa vuosilta 1987, 1988, 1994 ja 1998. Ennakkotietoja on jo julkistettu vuotta 2004 koskevasta tutkimuksesta, jonka lopulliset tiedot julkaistaan tänä keväänä. Varallisuustutkimus on kotitalouksille kohdistettu kyselytutkimus. Se antaa tietoja varallisuuden jakautumisesta mm. sosio-ekonomisen aseman ja kotitaloustyypin mukaan.

Widerin tutkimus ei kuitenkaan Suomen osalta sisältänyt varallisuustasoja kuvaavia tilastoja. Kansantalouden tilinpidon järjestelmä pitää sisällään myös varallisuustiedot sektoreittain, niin rahoitus- kuin reaalivarallisuudesta. Suomessa näitä ns. varallisuustaseita ei toistaiseksi laadita juoksevassa tilastotuotannossa, koska niiden tuottaminen ei ole vielä kuulunut EU:n lakisääteiseen tilasto-ohjelmaan. Kuitenkin merkittävä osa varallisuustiedoista tuotetaan muiden kansantalouden tilinpidon osa-alueiden yhteydessä.

Rahoitustilinpito sisältää rahoitustaseet - varat ja velat - kotitaloussektorille kuten myös muille sektoreille. Pääomakantalaskelmat sisältävät tiedot kiinteästä varallisuudesta sektoreittain, esim. kaikista asuin- ja muista talonrakennuksista. Pääomakantamalli perustuu ns. investointikertymämenetelmään, jossa varat arvotetaan investointien jälleenhankintahintaan.

Sekä rahoitustilinpidon että pääomakannan tiedot toimitetaan säännöllisesti Eurostatiin ja OECD:hen, joiden tietokannoista ne ovat saatavilla.

Tilastoista puuttuu kuitenkin varallisuutta kuvaavia eriä. Merkittävimmät kansantalouden tilinpidon yhteydestä puuttuvat varallisuuden lajit ovat metsät, maa ja muut luonnonvarat, joiden arvoa koskevaa juoksevaa tilastotuotantoa ei tällä hetkellä ole. Myös asuntojen tonttimaa puuttuu pääomakannan asuntovarallisuutta koskevista tiedoista. Asunnoista on kuitenkin tehty erillinen asuntojen markkinahintoihin perustuva rinnakkaislaskelma, joka sisältää myös tonttimaan.

Tilastokeskuksessa on ajoittain tehty laskelmia Suomen kansanvarallisuudesta. Näissä laskelmissa on arvioitu myös juoksevasta tilastotuotannosta puuttuvat erät kuten metsät, maa ja luonnonvarat. 1

Usein varallisuustarkasteluissa, kuten Widerin tutkimuksessakin2, huomioidaan myös kestokulutushyödykkeet. Kotitalouksien kulutusmenotiedoista saadaan vuosittaiset aikasarjat kestokulutustavaroiden hankinnoista. Niiden perusteella voidaan laskea kestokulutustavaroiden pääomakanta. Laskelmia on tehty erityistarkoituksiin, mutta niitä ei ole julkaistu.

Kotitalouksien eläkevarallisuus rahoitustilinpidon tai varallisuustutkimuksen tiedoissa koskee vain yksilöllistä, vapaaehtoista eläkevakuutusta. Pakollinen, lakisääteinen työeläkevakuutus luokitellaan Suomessa julkiseen sektoriin eikä sitä kirjata tilastoissa kotitalouksille. Työeläkemaksujen ja maksettujen eläkkeiden erotus kasvattaa julkisen sektorin säästöä. Niissä maissa, joissa eläkkeet hoidetaan pääosin yksityisten sopimusten kautta, kotitalouksille kirjautuu huomattava määrä varallisuutta eläkevakuutuksista.

Sivun alkuun

Varallisuustutkimuksessa rahoitusvarat todellista pienempinä

Widerin tutkimuksen lähde Suomen kohdalla oli kotitalouksien varallisuustutkimus 1998. Se on kotitalouksille tehtävä kyselytutkimus ja sen pääasiallinen tarkoitus on kertoa varallisuuden jakautumisesta eri tyyppisten kotitalouksien kesken. Siinä mielessä se on oiva lähde Widerin tutkimukselle.

Varallisuustutkimuksen mikroaineistolla voidaan tutkia muun muassa varallisuuden jakautumista, kotitalouksien portfoliorakennetta ja varallisuuden ja tulojen sekä monien muiden taloudellisten tekijöiden keskinäistä riippuvuutta. Varallisuuden tason kuvaamiseen se soveltuu huonommin kuin makrotason kansantalouden tilinpidon järjestelmä.

Kyselyllä ei pystytä luotettavasti tavoittamaan erityisesti rahoitusvarallisuutta. Varallisuustutkimuksen aihealueesta johtuen tietojen keruu on monesta eri syystä poikkeuksellisen vaikeaa. Varallisuutta koskevat kysymykset koetaan usein arkaluontoisiksi. Toinen puoli asiassa on, että omaisuuden määrää on usein aidosti vaikea muistaa tai esittää siitä arviota haastattelutilanteessa. Erityisesti talletukset ovat tärkeä, mutta vaikeasti selvitettävä varallisuuserä. Arkaluonteisuuden ja muistamattomuuden lisäksi ongelmia aiheuttaa myös todellinen tietämättömyys talletusten määrästä. Perheenjäsenet voivat myös hoitaa talousasiansa nykyisin itsenäisesti, eivätkä toiset osaa sanoa niistä mitään, jollei kyseinen perheenjäsen ole paikalla. Myös perheen sisäiset "tietosuoja-asiat" voivat estää esimerkiksi puolisoita kertomasta tilitietojaan toisen kuullen.

Menetelmäerojen lisäksi eri tietolähteisiin, kuten surveytietoihin ja kansantalouden tilinpitoon voi sisältyä käsite- ja arvostuseroja, joiden vaikutuksia ei ole helppoa arvioida. Suuret erot rahoitustilinpidon ja varallisuustutkimuksen välillä esimerkiksi noteeraamattomissa osakkeissa ja vakuutussäästöissä eivät selity pelkästään menetelmäeroista.

Nykyisellään varallisuustutkimukseen ei ole liitetty eläkekertymiin liittyvää varallisuuserää. Haastattelutietona sitä ei voi kerätä ja rekisteriyhdistelyinkään se ei vielä ole ollut mahdollista. Kotitalouksien metsäomaisuudesta sen sijaan on tietoja. Metsäomaisuus samoin kuin kestokulutustavarat (muut kuin kulkuvälineet) on raportoitu erillisinä tietoina, eivätkä ne sisälly normaaleihin varallisuustaulukoihin. Widerin tutkimuskaan ei näitä ole huomioinut Suomen kohdalla.

Sivun alkuun

Arvio suomalaisten varallisuudesta

Widerin tutkimukseen vertailemiseksi laskimme suomalaisten varallisuuden vuosille 2000 ja 2004 niiden tietojen perusteella, joita Tilastokeskuksessa on käytettävissä tai arvioitavissa. Laskelmassa on samat varallisuuserät kuin Widerin tutkimuksessa, esimerkiksi metsien arvoa ei ole pyritty arvioimaan.

Rahoitusvaroja ja velkoja koskevat tiedot on saatu rahoitustilinpidosta. Asuntovarallisuus on saatu markkinahintoihin perustuvasta laskelmasta, joka sisältää tonttimaan. Vapaa-ajan asunnot puuttuvat tästä asuntolaskelmasta, joten ne on arvioitu varallisuustutkimusten perusteella korottamalla vuodelle 2000 vuoden 1998 tutkimuksen tietoja 1998-2004 varallisuustutkimusten antaman kehityskuvan perusteella. Vuoden 2004 vapaa-ajan asuntojen tiedot ovat suoraan Kotitalouksien varallisuustutkimuksen ennakkotiedoista. Kestokulutustavarat on arvioitu pääomakantamalliin perustuvalla menetelmällä kotitalouksien kulutusmenojen aikasarjasta ja ne on arvioitu koko kannan eikä vain kulkuvälineiden osalta, toisin kuin Widerin Suomen aineistossa.

Kotitalouksien varallisuus 2000 ja 2004

  2000 2000 2004 2004
Kotitaloudet Henkeä Kotitaloudet Henkeä
yhteensä kohden yhteensä kohden
Milj. € € Milj. € €
Asunnot 156 327 30 202 212 849 40 721
Vapaa-ajan asunnot 19 502 3 768 33 713 6 450
Kestokulutustavarat 35 766 6 910 44 150 8 447
Reaalivarallisuus yhteensä 211 595 40 880 290 712 55 618
Rahoitusvarat 133 288 25 751 159 111 30 440
Velat 41 752 8 066 66 231 12 671
Nettovarallisuus yhteensä 303 131 58 565 383 592 73 387

Lähteet: Tilastokeskus: Rahoitustilinpito; Tilastokeskus: Kotitalouksien varallisuus 1998 ja ennakkotietoja 2004; Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito, julkaisemattomia tietoja

Tässä laskelmassa varallisuudeksi henkeä kohti saatiin 58 565 euroa vuonna 2000 ja 73 387 euroa vuonna 2004.

Tulos on huomattavasti korkeampi kuin Widerin tutkimuksessa. Kun Widerin tutkimus mittasi vuonna 2000 henkeä kohti lasketuksi varallisuudeksi 37 171 dollaria, tämän laskelman perusteella henkeä kohti laskettu varallisuus olisi 53 701 dollaria3 eli yli 40 prosenttia korkeampi.

On vaikea sanoa, miten Suomen sijoitus muihin maihin verrattaessa muuttuu. Widerin tutkimuksessa useille maille tehtiin kahdenlaiset laskelmat: sekä kyselytutkimuksiin että varallisuustaseisiin perustuvat. Erot näiden laskelmien välillä olivat yleensä huomattavia. Varallisuustaseisiin perustuvat varallisuusarvot olivat korkeampia. Vaikka sama tulos saadaan näiden laskelmien perusteella Suomelle, eivät suomalaiset tämänkään laskelman jälkeen kovin varakkaiksi muutu. Sijoittunemme kuitenkin eri kategoriaan kuin Puola ja Tšekki.

Sivun alkuun

Varallisuus on hyvin epätasaisesti jakautunut

VARALLISUUS on Suomessakin jakautunut tuloja huomattavasti epätasaisemmin. Tällä hetkellä varakkaimman viiden prosentin hallussa on noin neljännes koko varallisuuden arvosta. Rikkaimman huipun, yhden prosentin hallussa, on kymmenesosa koko varallisuuden arvosta. Jakauman vinous tulee toisin päin katsottaessa vielä ilmeisemmäksi: puolet kotitalouksista omistaa ainoastaan 11 prosenttia varallisuudesta.

Varallisuuden keskimääräinen bruttoarvo (velkoja ei ole vähennetty) oli vuoden 2004 varallisuustutkimuksen mukaan noin 154 000 euroa kotitaloutta kohti eli 72 000 euroa henkeä kohti. Kuviossa tämä keskiarvo sijoittuu suurin piirtein seitsemännen (VII) varallisuusluokan kohdalle. Varakkain huippu omisti keskimäärin yli puolentoista miljoonan euron arvosta varallisuutta.

Uusin tilastoraportti varallisuudesta ilmestyy 12.4.2007. Siinä kuvaillaan varallisuuserojen muutoksia pitemmällä aikavälillä. Raportissa on myös paljon tietoa asuntovarallisuudesta ja arvopapereiden omistamisesta, samoin kuin varallisuuden taustalla vaikuttavista tekijöistä kuten tuloista, veloista ja perinnöistä.

Varallisuuden keskimääräinen arvo varallisuusluokittain 2004, euroa kotitaloutta kohti

Lähde: Tilastokeskus, varallisuustutkimus 2004

1 Viimeisin selvitys kansanvarallisuudesta on Tietoaika-lehdessä 11/2002: Erkki Niemi, Taru Sandström: Suomen kansanvarallisuus
2 Suomen aineistossa Widerin tutkimuksessa ovat mukana kestokulutushyödykkeistä vain kulkuvälineet.
3 Muunnos eurosta valuuttakurssin perusteella.

Päivitetty 19.2.2007