Kiinasta ja Intiasta maapallon työvoimareservi?

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Mauri Nieminen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen henkilötilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 1/2008

Intia ja Kiina ovat tällä hetkellä väestönkehitykseltään toistensa vastakohdat. Yhtäläisyyksiäkin löytyy, muun muassa työikäisen väestön suuri määrä. Mutta riittääkö työikäisiä myös tulevaisuudessa? Mitä paljastaa ikäpyramidi?

Kiinan väkiluku ylitti ensimmäisenä maailmassa miljardin asukkaan rajan 1980-luvun alussa tehdyssä väestölaskennassa. Sama tapahtui Intiassa 2000-luvun alussa. Vuoden 2006 lopulla Kiinan väkiluvuksi ilmoitettiin 1 314 480 000, kun Intiassa asui vuoden 2007 puolivälissä "tarkalleen" 1 129 866 154 henkilöä!

Aina 1980-luvun alkuun saakka maiden väestönkehitys oli lähes identtinen. Tosin Kiinassa 1950-luvun alussa toimitetun taloudellisen kehityksen nopeuttamiseen tarkoitetun Suuren harppauksen seuraukset olivat katastrofaaliset myös väestölle. Nälänhätä tappoi miljoonia ja sen seurauksena hedelmällisyys laski muutamaksi vuodeksi, kohoten taas "normaalitasolle" 1960-luvun alkupuolella.

YK:n vuonna 2007 laaditun väestöennusteen mukaan Intian väkiluku ylittää Kiinan väkiluvun 2020-luvun puolessa välissä, jolloin molemmissa maissa asuisi vajaat 1,5 miljardia ihmistä. Intian väkiluku jatkaisi edelleen kasvuaan, mutta Kiinan väestönkasvu pysähtyisi ja alkaisi myöhemmin laskea.

Kuvio 1. Kiinan ja Intian väestönkehitys vuosina 1950-2050

Lähde: UN, World Population prospects, the 2006 Revision Population database

Hedelmällisyys laskee

1950-luvulla hedelmällisyys molemmissa maissa oli samalla tasolla ja kokonaishedelmällisyysluku - äidille syntyvien lasten keskimäärä - oli noin 6 lasta. Intiassa hedelmällisyys laski seuraavina vuosikymmeninä tasaisesti ja on tällä hetkellä saavuttanut noin 3 lapsen tason.

Kiinassa Suuri harppaus romahdutti syntyvyyden muutamaksi vuodeksi 1950-luvun lopulla. Vuonna 1966 alkanut kulttuurivallankumous ja sitä seuranneet epävakaat vuodet vaikuttivat hedelmällisyyden alenemiseen. Kiinassa kehitystä on vahvistanut myös vuonna 1979 voimaan tullut yksi lapsi -politiikka, joka käytännössä salli vain yhden lapsen perheeseen.

Hedelmällisyys laskikin 1980-luvun lopulla alle väestön uusiutumistason, 2,1 lasta naista kohti. Tällä hetkellä hedelmällisyys Kiinassa on suunnilleen samalla tasolla kuin Suomessa, mutta alueelliset erot kaupunkien ja maaseudun välillä ovat suuret. Näin on myös Intiassa.

Kuvio 2. Kiinan ja Intian kokonaishedelmällisyysluku vuosina 1950-2005

Lähde: UN, World Population prospects, the 2006 Revision Population database

Sivun alkuun

Naimaikäisistä tytöistä huutava pula

Syntyvien poika- ja tyttölasten epäsuhta on näissä maissa maailman suurimpia. Väestönkehitykselle kohtalokkaaksi muodostuivat etenkin 1980-luvulla yleistyneet ultraäänitutkimukset. Molemmat maat ottivat ultraäänitutkimukset erääksi ehkäisykeinoista, mikä johti tyttösikiöiden abortoinnin lisääntymiseen.

Poikalapsia suosittiin äärimmäisin keinoin. Syntyneitä tyttölapsia yritettiin kaikin keinoin piilotella ja jopa surmattiin. Kiinan yksi lapsi -politiikka edesauttoi tyttölasten "katoamista", varsinkin silloin, kun ensimmäinen lapsi oli tyttö.

Puolison löytymisen vaikeus on tullut yhä ajankohtaisemmaksi, kun poikia on huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Tilanne on kärjistynyt paikoin niin, että monissa kiinalaiskylissä naimaikäiset neidot puuttuvat kokonaan.

Intiassa vielä perinteinen kastijärjestelmä jakaa ihmiset täysin eriarvoiseen asemaan, joten useilla paikkakunnilla aviopuolisoiden löytyminen on vaikeutunut aina "moniavioituvuuteen" asti. Kun perheen poika on löytänyt puolison, nainen on myös muiden perheenjäsenien "käytössä". Pula naisista näyttää mahdollistavan kaikki keinot!

Kiinan ja Intian väestönkehitykseen poikalapsia suosivalla politiikalla on kauaskantoiset vaikutukset, ja erityisen korostuneesti se tulee esiin tulevaisuuden Kiinassa. Kiina on jo rajoittanut syntyvyyttä, Intiassa vastaavaa kehitystä saadaan odottaa kauemmin.

Sivun alkuun

Kiinalaiset elävät pidempään

Aina 1980-luvulle asti Intia kuului niiden harvojen maiden joukkoon, joissa miesten elinajanodote oli pidempi kuin naisten. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa naisten elinajanodote vastasyntyneelle tyttölapselle on 64,2 vuotta, kun se poikalapselle on 61,7 vuotta. Tilastollisen elinajan eroa on siis tullut 2,5 vuotta.

Kiinassa ilmeisesti perinteinen lääketiede on pystynyt pitämään elinajanodotteen huomattavasti korkeampana kuin Intiassa. Kun 1950-luvun alussa kiinalaisen poikalapsen odotettavissa oleva elinaika oli lähes sama kuin intialaisella pojalla, niin 2000-luvun alkuun mennessä ero oli kasvanut kahdeksaan vuoteen kiinalaisen pojan eduksi.

Kiinalaisen tytön elinajanodote 1950-luvun alussa oli yli viisi vuotta korkeampi kuin intialaisen tytön. Nykyään elinajan ero on kasvanut jo lähes kymmeneen vuoteen. Kiinalainen nainen näyttää siis olleen huomattavasti tasa-arvoisempi terveydenhoidossa kuin kanssasisarensa Intiassa.

Tällä hetkellä Kiinassa on eläkeikäisiä - yli 65-vuotiaita - 100 miljoonaa, mutta Intiassa vain 56 miljoonaa. Elinajan kasvaessa myös eläkeikäisten määrä tulee kasvamaan. Maapallon vanhusväestöstä näissä maissa asuu jo kolmasosa, ja edessä on tulevien vuosien yhä kasvava vanhusten joukko.

Sivun alkuun

Intialaiset vilkkaampia maastamuuttajia

Kiinaa pidettiin Mao Zedongin aikana suljettuna maana, mutta vuosittain silti tuhannet ihmiset muuttivat maasta, laillisesti tai laittomasti. YK:n tilastojen mukaan sekä Kiinan että Intian­ nettomuuttoluvut aina 1990-luvulle tultaessa eivät paljon poikkea toisistaan. Väkilukuun suhteutettuna voidaan kuitenkin todeta, että intialaiset olivat vilkkaampia maastamuuttajia kuin kiinalaiset.

Väestön ikärakenteeseen maastamuutto on vaikuttanut molemmissa maissa vähän. Varsinkin Intian korkea hedelmällisyys on tuonut työikään entistä enemmän väkeä, ja vain pieni osa tästä suuresta massasta on muuttanut ulkomaille. Kun miljardin asukkaan maasta vuosittain muutama tuhat muuttaa ulkomaille, se ei paljoa väkilukua tai väestörakennetta hetkauta.

Ennen toista maailmansotaa kiinalaisia on arveltu muuttaneen maasta noin 30 miljoonaa. Muuttajien määrät olivat tuolloin samaa luokkaa kuin eurooppalaisten muutto Amerikkaan samaan aikaan. Tämä on tietysti pienentänyt Kiinan nykyistä vanhusväestöä.

Kommunistivallan aikana henkireiäksi muodostui Hongkong, josta pääsi muuttamaan myös muualle. Osittain laiton maastamuutto saattoi nostaa muuttajien määrät vuosittain useisiin kymmeniin tuhansiin. Kiinalaisia kaupunginosia löytyy maailman suurista ja vähän pienemmistäkin kaupungeista.

Kulttuurivallankumouksen aikana Kiinalla oli hyvät suhteet Neuvostoliiton kanssa, ja siellä opiskelikin kymmeniätuhansia kiinalaisia. Suurin yksittäinen muutto - tosin kontrolloituna - suuntautui 1970-luvulla Tansaniaan, jossa yli 10 000 kiinalaista osallistui Dar es Salaam - Lusaka -rautatien rakentamiseen.

Intialaiset ovat USA:n ja Kanadan lisäksi muuttaneet erityisesti Britanniaan, joka hyväksyi entisen brittiläisen kansainyhteisön jäsenenä intialaiset maahanmuuttajiksi. Ennen toista maailmansotaa intialaiset olivat levittäytyneet jo lähialueille, kuten Intian valtameren saarille sekä eteläiseen että itäiseen Afrikkaan. 1980-luvulta alkaen Lähi-idän öljyvaltiot, erityisesti Saudi-Arabia ovat houkuttaneet intialaisia muuttajia.

Kuvio 3. Kiinan ja Intian nettomuutto vuosina 1950-2005

Lähde: UN, World Population prospects, the 2006 Revision Population database

Sivun alkuun

Ikäpyramidi - historian peili

Edellä kuvatut väestönkehityksen kolme osatekijää - syntyvyys, kuolevuus ja muuttoliike - ovat osaltaan vaikuttaneet väestön ikärakenteeseen. Maastamuuton vaikutus näihin yli miljardin asukkaan maihin on ollut pieni. Elinajan piteneminen tuo molemmat maat sen tosiasian eteen, että tulevaisuudessa eläkeikäisten joukko kasvaa nopeasti.

Verrattaessa Kiinan ja Intian väestön ikäpyramidia vuodelta 2005 havaitaan maiden ikärakenteiden poikkeavan toisistaan melkoisesti. Eniten ikärakenteeseen on vaikuttanut hedelmällisyys, joka erityisen selvästi on muovannut Kiinan väestön ikärakennetta.

Intian ikäpyramidi on nimensä mukaisesti säilyttänyt muotonsa, jossa korkeasta syntyvyydestä johtuen vanhemmat ikäluokat ovat hieman pienempiä kuin nuoremmat ikäluokat. Vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana syntyneiden ikäluokkien koko on selvästi pienempi hedelmällisyyden laskusta johtuen.

Sen sijaan Kiinan väestön ikäpyramidi on alkanut menettää perinteistä muotoaan ja ikäluokkien koot kertovat menneisyyden tapahtumista. Suuren harppauksen aiheuttama nälänhätä ja romahtanut hedelmällisyys näkyvät vielä 45-49-vuotiaiden ikäluokan koossa, joka on pienempi kuin normaalin kehityksen tulos.

Kulttuurivallankumouksen myllerrykset aiheuttivat myös hedelmällisyyden laskun, joka jatkui vuonna 1979 voimaan astuneen yksi lapsi -politiikan jälkeen. Vielä 1960-luvulla suuri ikäluokka synnytti ikäpyramidissa näkyvän toisen suuren ikäluokan, nykyiset 15-19-vuotiaat. Sen jälkeen ikäluokat ovat selvästi pienentyneet.

Kuvio 4. Väestön ikäpyramidi Kiinassa ja Intiassa vuonna 2005

Lähde: UN, World Population prospects, the 2006 Revision Population database

Sivun alkuun

Osa globalisaatiota

Sekä Kiina että Intia ovat merkittävä osa maapallon globalisaatiokehitystä. Maiden alhaiset työvoimakustannukset ovat houkutelleet monia länsimaisia yrityksiä, ja työvoimaa on riittänyt varsinkin vähemmän koulutusta vaativiin työtehtäviin.

Nykyinen ikärakenne ja syntyvyyden, kuolevuuden ja muuttoliikkeen kehitys enteilevät tulevaisuudessa kuitenkin suuria muutoksia. Kiinan työikäinen väestö alkaa YK:n laskelmien mukaan vähetä jo seuraavan kymmenen vuoden kuluttua. Intiassa sen sijaan työikäinen väestö jatkaa korkeasta hedelmällisyydestä johtuen kasvuaan vielä useiden vuosikymmenien ajan.

Ikärakenteen muutos tekeekin tulevaisuuden näkymät yhä haastavammiksi. Vanhusväestön määrä tulee kasvamaan molemmissa maissa, eritoten Kiinassa. Kaupunkien ja maaseudun välinen eriarvoisuus todennäköisesti lisääntyy edelleen, ja globalisaatiostakin hyötyy vain osa väestöstä.

Päivitetty 14.2.2008