Kulutussiirtymiä koskevaa hypoteesia on mahdollista testata kulutustutkimusten avulla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Juha Nurmela on kulutustutkimustiimin vetäjä Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2009.

Tulotason parantuessa hyvätuloisten kulutuksesta tulee aikaa myöten koko väestön keskikulutusta. Kulutustutkimusten perusteella tulevaa kulutusta ennakoi parhaiten neljänteen tai viidenteen tuloviidennekseen kuuluvien kotitalouksien kulutus.

Selvitin Tilastokeskuksen kulutustutkimusten avulla, onko hyvätuloisten kotitalouksien kulutusta mahdollista käyttää koko väestön tulevan kulutuksen ennakoimiseen. Olin kiinnostunut myös siitä, kuinka nopeasti hyvätuloisten kulutus muuntuu koko väestön keskikulutukseksi. Käytin vastaavanlaista ideaa väitöskirjassani (Nurmela 1996), jossa arvioin vuoden 2015 energiankulutusta vuoden 1990 tietojen avulla. Tarkastelussani kulutusmallien siirtymistä koskevaa ajattelua käytetään lähinnä jäsentävänä viitekehyksenä.

Tilastokeskuksen kulutustutkimukset tarjoavat 40 vuoden ajalta ainutlaatuisen aikasarja-aineiston kulutusmallien siirtymisen tarkasteluun. Myös tutkimusten havaintojen määrä - vähimmilläänkin muutamia satoja desiiliryhmää kohti - on riittävä. Koska tuloryhmien kulutusrakenteet ovat samankaltaistuneet viimeisten vuosikymmenten aikana, on kulutuksen siirtyminen ylemmistä alempiin tuloryhmiin entistä todennäköisempää ja nopeampaa.

Edelläkävijät näyttävät kulutuksen suunnan

Kotitalouksien tulevaa kulutusta voidaan ennakoida muun muassa kehitystrendien tai rakennemuutosten avulla. Kulutuksen trendiennusteita ovat esimerkiksi kansantaloustieteelliset ennustemallit, joissa osa bruttokansantuotteen kasvusta lasketaan kotitalouksien kulutuksen kasvuksi. Rakennemuutosta taas voidaan havainnollistaa henkilöauton käytön muutoksilla. Vielä pari vuosikymmentä sitten vain pienellä osalla eläkeläisistä oli ajokortti ja auto, mutta nykyisin suuri osa eläkkeelle siirtyvistä omistaa auton - tavoilla ja tottumuksilla on taipumus seurata läpi elämän.

Tässä artikkelissa käyttämäni menetelmä perustuu oletukseen, että ylimpien tuloryhmien kuluttajat ovat eräänlaisia edelläkävijöitä, joiden kulutuksen alempiin tuloryhmiin kuuluvat saavuttavat viipeellä. Kulttuuristen mallien siirtymistä kuvaava englanninkielinen termi trickle down ilmaisee ajatuksen hyvin: edelläkävijöiden tavat "valuvat" tai "tippuvat" aikaa myöten enemmistön käyttöön. - Myös tulevaisuudentutkijat käyttävät tarkasteluissaan usein tämänkaltaista siirtymisanalogiaa.

Kulutussosiologisen teorian mukaan yhteiskunnan "alemmat" ryhmät ovat kautta aikojen pyrkineet jäljittelemään taloudellisesti tai kulttuurisesti "ylempänä" olevien toimintatapoja (ks. Ilmonen 1993, Roos 1988). Kulutuksen alalla trickle down -ajattelu pätee Ilmosen (mt.) mukaan erityisesti joihinkin kalliisiin statushyödykkeisiin. Sen sijaan hänen mukaansa ei ole yhtä varmaa, koskeeko se myös ruokatavaroiden tapaisia arkihyödykkeitä.

Ilmonen (mt., 254-261) huomauttaa myös, että nykyisin tyylit siirtyvät myös alhaalta ylöspäin, koska eliitti saattaa kadehtia alempien luokkien "aitoutta". Tämänkaltainen siirtyminen ilmenee esimerkiksi farkkujen pysyvänä suosiona.

Sivun alkuun

Ylempien tuloryhmien kulutustaso saavutetaan aikaisempaa hitaammin

Ylimpien tuloryhmien 1990- ja 2000-lukujen kulutus ennakoi varsin hyvin kotitalouksien keskikulutusta, mutta 1970- ja 1980-lukujen kulutus ennakoi tulevaa paljon huonommin. Lisäksi kulutuksen siirtyminen, alaspäin "valuminen", oli nopeampaa 1970- ja 1980-luvuilla kuin 1990- ja 2000-luvuilla. (Taulukko 1.)

Neljässäkymmenessä vuodessa näyttää tapahtuneen muutos. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla keskikulutus seuraili melko hyvin ylimmän desiilin kulutusta, mutta 1990-luvulta lähtien ylempien tuloryhmien kulutuksen "alaspäin" siirtyminen on hidastunut selvästi. 1990- ja 2000-luvuilla - ilmeisesti 1990-luvun alun laman seurauksena - ylimmän kvintiilin kulutustason saavuttamiseen kului kymmenen vuotta.

Alaspäin valumisen hidastuminen viimeisten 20 vuoden aikana voi johtua muun muassa tuloerojen kasvusta ja kulutustottumusten eriytymisestä. Syinä voivat olla myös alkujakson tuloerojen pienentyminen ja väestön nopea muutto kaupunkimaiseen elämänmuotoon.

Lisäksi kotitalouksien keskikoko on pienentynyt nopeasti. Sen seurauksena niin sanonut suurtaloushyödyt vähenevät ja kodin perusvarustelun osuus kulutuksesta kasvaa. Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia tuloksia saataisiin Eurostatin kaikkia EU-maita koskevilla aineistoilla.

Taulukko 1. Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketun kokonaiskulutuksen parhaat ja toiseksi parhaat ennusteet 1971-2006.

Ennustettava vuosi Paras ennuste Poikkeama, %   Toiseksi paras ennuste Poikkeama, %
2006 8. ja 9. desiili 2001 0   5. kvintiili 1998 -1
2001 5. kvintiili 1990 2   5. kvintiili 1995 4
1998 8. ja 9. desiili 1990 2   8. desiili 1990 -3
1995 10. desiili 1985 3   5. kvintiili 1985 -7
1990 5. kvintiili 1985 -4   10. desiili 1985 8
1985 10. desiili 1981 5   5. kvintiili 1981 -5
1981 10. desiili 1976 -8   5. kvintiili 1976 -16
1976 10. desiili 1971 -18   5. kvintiili 1971 -27
1971 5. kvintiili 1966 9   8. ja 9. desiili 1966 -15

Lähteet: Kuluttajatutkimuksen aikasarjat vuosilta 1976-1990 ja 1990-2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Kulutustavat ovat samankaltaistumassa

Kulutustutkimuksen mukaan kotitalouksien kokonaiskulutus oli 74,4 miljardia euroa vuonna 2006. Kotitalouksien kokonaiskulutus vuonna 2010 on 92,8 miljardia euroa neljännen kvintiilin tietoihin perustuen; kulutus olisi siis lisääntynyt neljänneksen vuodesta 2006. Vuotta 2010 koskeva arvio sopii hyvin yhteen kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen kasvutrendin kanssa.

Laskelman mukaan kotitaloutta kohti laskettu kulutus lisääntyy 17 prosenttia vuodesta 2006 vuoteen 2010 (taulukko 2). Kuuden suurimman kulutuskohteen (taulukossa kursivoituna) kasvu on melko maltillista, joten tarkastelu näyttää tuottavan järkeenkäyviä tuloksia.

Asumisen ja elintarvikkeiden kulutuksessa ylimmän desiilin tai kvintiilin kulutustaso saavutetaan lyhyemmässä ajassa kuin muissa suurissa kulutusryhmissä. Yleensä on oletettu, että kestokulutushyödykkeiden kulutusmallit siirtyisivät nopeammin kuin elintarvikkeiden. Ilmeisesti kulutus on samankaltaistumassa siten, että ylimpien tuloryhmien kulutus ei entiseen tapaan eroa muiden kulutuksesta. Elintarvikkeiden suhteellinen osuus kulutusmenoista myös pienenee jatkuvasti.

Taulukko 2. Kotitalouksien keskikulutus pääryhmittäin vuonna 2006 ja ennuste vuodelle 2010. Laskettu vuoden 2006 4. kvintiilin kulutuksen tason ja rakenteen mukaan.

Kulutusmenoryhmä Kulutus 2006, e Kulutus 2010, e Ero, %
Kulutusmenot yhteensä 30 247 35 484 117
Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 3 817 4 364 114
Alkoholijuomat 498 805 162
Vaatteet ja jalkineet 1 153 1 417 123
Asuminen ja energia 8 193 9 176 112
Kodin kalusteet, koneet ja tarvikkeet 1 529 1 842 120
Terveys 1 053 1 185 113
Liikenne 4 715 5 810 123
Tietoliikenne 856 963 113
Kulttuuri ja vapaa-aika 3 373 3 866 115
Koulutus 63 66 105
Hotellit, kahvilat ja ravintolat 1 261 1 611 128
Muut tavarat ja palvelut 3 508 4 379 125

Lähde: Kuluttajatutkimuksen aikasarjat vuosilta 1976-1990 ja 1990-2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Menetelmä kaipaa vielä kehittelyä

Tulosten mukaan ylempien tuloryhmien kulutuksen muuntuminen keskikulutukseksi on huomattavasti muuttunut 30 vuodessa. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että tulonjako vaikuttaa kulutuksen määrän ja rakenteen muutoksiin.

Kulutustutkimusten avulla tekemieni testien avulla vaikuttaa siltä, että kotitalouksien keskikulutusta on kohtuullisen hyvin mahdollista ennakoida ylimpien tuloryhmien kulutuksen pohjalta. Tarkastelutapaa voisi tulevaisuudentutkijoiden tapaan kutsua myös business as usual -skenaarioksi.

Tulevaisuuden ennakoimiseen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin kulutustrendejä koskevia tietoja. Jatkossa tulosten paikkansapitävyyttä olisi hyvä testata ottamalla tarkasteltavaksi myös erilaisia kotitalouksia tai sosioekonomia ryhmiä. Lisäksi voisi analysoida joitakin yksittäisiä tuoteryhmiä samaan tapaan kuin Ilmonen ja Pantzar (1985) selvittivät eräiden väestöryhmien juustomieltymyksiä. Myös maidenväliset vertailut saattaisivat tuottaa kiinnostavia tuloksia.

Tulevissa tarkasteluissa olisi otettava huomioon myös ympäristönäkökohtia. Kasvihuonekaasujen päästöjen huomattava vähentäminen edellyttää kulutustapojen oleellista muutosta, vaikka energiateknologiassa tapahtuisi suuriakin muutoksia. Murrosvaiheessa tilastollisten aikasarjojen ulottaminen tulevaisuuteen kelpaa osoittamaan korkeintaan sen, että muutosten aikaansaamisessa on monia esteitä.

Lähteet:

Ilmonen, K. 1993. Tavaroiden taikamaailma. Vastapaino, Tampere.
Ilmonen, K. - Pantzar, M. 1985. Ruuan valinta, ruuan merkitykset ja tulot. Tutkimusselosteita 33. Työväen taloudellinen tutkimuslaitos.
Kestävän kulutuksen mahdollisuudet ekotehokkaassa elinympäristössä. Kulmakunta-hanke pähkinänkuoressa 11.4.2006. Saatavissa: www.deski.fi.
Nurmela, J. 1996. Kotitaloudet ja energia vuonna 2015. Tutkimuksia 216. Tilastokeskus.
Roos, J. P. 1988. Elämäntavasta elämäkertaan. Tutkijaliitto, Helsinki.

__________________

Kulutustutkimukset testiaineistoina

 Kulutussiirtymien tarkastelussa käytettiin Tilastokeskuksen kulutustutkimuksia. Testiä varten kotitaloudet jaettiin käytettävissä olevien tulojen mukaan kvintiileihin (tuloviidenneksiin) tai desiileihin (tulokymmenenneksiin). Kvintiilit osoittautuivat tarkoituksenmukaisemmiksi kuin desiilit, koska niihin "mahtuu" laajempi kuluttamisen kirjo kuin desiileihin.

Kotitalouksien rahassa mitattu kulutus vakioitiin OECD:n kulutusyksiköiden avulla. Vuosia 1976-1990 koskevissa tarkasteluissa kotitalouden ensimmäinen aikuinen sai painon 1, muut yli 18-vuotiaat 0,7 ja 0-17-vuotiaat 0,5. Vuosina 1990-2006 kotitalouden ensimmäinen aikuinen sai painon 1, talouden muut yli 14-vuotiaat jäsenet 0,5 ja 0-13-vuotiaat 0,3.

Tarkastelu tehtiin myös hyödykeryhmittäin, koska tuotteet tulevat myyntiin eri aikoina. Lisäksi toisiin tuotteisiin vaikuttavat muotivirtaukset, toisiin tekniset innovaatiot. Tämänkaltaiset seikat vaikuttavat myös kulutustapojen muutoksiin.

Tarkasteluun valittiin kuusi suurinta kulutusryhmää, asuminen, elintarvikkeet, liikenne, vapaa-aika, kodinkoneet ja kodinsisustus sekä muu kulutus, jotka ovat noin 80 prosenttia kotitalouksien kaikesta kulutuksesta. Laskelmissa käytettiin tilastollista painotusmenetelmää, joka ottaa huomioon suurten (esim. asumiskulutus) ja pienten (esim. tietoliikennekulutus) kulutusryhmien merkityksen.

Kaikki laskelmat tehtiin nimellishintaisesti eli kunkin vuoden rahassa. Nimellishintaiset vertailulaskelmat tekevät tulevaisuuden ennakoinnista läpinäkyvää ja yksinkertaista. Arvioitavaksi jää vain kotitalouksien määrä tulevina vuosina; muut parametrit saadaan kulutustutkimuksista. Laskelmien kotitalouksien määriä koskevat ennusteet vuosille 2010 ja 2015 perustuvat väitöskirjaani (Nurmela 1996) varten tekemiini laskelmiin.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 13.1.2010