Elämme toistakymmentä vuotta elinajanodotetta pidempään

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Mikko Myrskylä on tutkimusryhmän johtaja saksalaisessa väestötieteen Max Planck -instituutissa. Myrskylän ryhmä tutkii väestöprosesseihin, erityisesti syntyvyyteen ja kuolleisuuteen, vaikuttavia tekijöitä sekä syntyvyyden ja kuolleisuuden muutosten seurauksia. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 1/2010.

Tilastollinen syntymähetken elinajanodote tulkitaan usein odotetuksi eliniäksi. Elämme kuitenkin paljon pidempään kuin mitä elinajanodote kertoo. Jos elinikää mitataan keskiarvoa mielekkäämmällä mediaanilla, kuva siitä, kuinka pitkään elämme, muuttuu vielä positiivisemmaksi.

Syntymähetken elinajanodote aliarvioi todellista keskimääräistä elinikää lähes aina. Esimerkiksi viime vuosisadan alussa vastasyntyneen suomalaisen pojan elinajanodote oli noin 43 ja tytön 46 vuotta. Toteutuneet keskimääräiset eliniät eli kohorttieliniät olivat jo tuolloin muutamia vuosia korkeammat, 45 ja 53 vuotta. Lisäksi puolet näiden kohorttien pojista eli vähintään 52-vuotiaaksi ja viidennes 75-vuotiaaksi; tytöistä puolet eli vähintään 67-vuotiaaksi ja viidennes vähintään 84-vuotiaaksi. Noin 45 vuoden paikkeilla ollut syntymähetken elinajanodote ei siis kuvannut kovin hyvin näiden kohorttien todellista elinikää.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin vuosina 1950-54 vastasyntyneen elinajanodote oli 63 vuotta pojille ja 69 vuotta tytöille. Toteutumassa olevat keskimääräiset eliniät ovat 74 vuotta pojille ja 82 vuotta tytöille. Puolet pojista on elämässä yli 80-vuotiaaksi ja puolet tytöistä yli 87-vuotiaaksi. Miksi elinajanodotteet ovat näin kaukana toteutuneesta keskimääräisestä eliniästä? Ja kuinka pitkään vuonna 2010 syntyneet mahtavat elää - syntymähetken elinajanodotteet 77 vuotta (pojat) ja 83 vuotta (tytöt) eivät tähän vastaa.

Elinajanodote terminä harhaanjohtava

Elinajanodote terminä tuntuisi viittaavan odotettuun elinikään. Näin ei kuitenkaan yleensä ole. Esimerkiksi teollistuneissa maissa toisen maailmansodan jälkeen syntyneet elävät lähes poikkeuksetta pidempään kuin mitä syntymähetken elinajanodote antaa odottaa. Tässä artikkelissa selvennetään syntymähetken elinajanodotteen ja todellisen odotetun eliniän (kohorttielinajanodotteen) eroja. Tarkastelen lisäksi muutamaa vaihtoehtoista eliniän mittaria, eliniän mediaania ja ylintä kvintiiliä (viidennestä).

Mediassa, kirjallisuudessa ja myös tutkimuksessa syntymähetken elinajanodotteen ja todellisen keskimääräisen eliniän käsitteet menevät usein sekaisin, erityisesti niin, että tilastollinen elinajanodote tulkitaan odotetuksi eliniäksi. Järkevä suunnittelu edellyttää kuitenkin usein todellisen elinajan odotteen käyttöä. Esimerkiksi eläkekertymään vaikuttavaa elinaikakerrointa laskettaessa, omien eläkevuosien ennakoinnissa tai oman lapsen eliniän arvuuttelussa tilastollisesta elinajanodotteesta ei ole juuri apua. Tilastollista syntymähetken elinajanodotetta käytetään kuitenkin varsin paljon, mahdollisesti siksi, että luvut ovat helpommin saatavilla kuin kohorttien todellinen keskimääräinen elinikä.

Tilastollinen elinajanodote on hypoteettinen indeksi, joka kertoo, kuinka pitkään tietty kohortti keskimäärin eläisi, jos kuolleisuus ei muuttuisi. Tässä mielessä elinajanodotteessa ei ole mitään väärää. Moni yhteiskuntaa kuvaava indeksi perustuu oletuksiin, jotka parhaimmillaan ovat harmittomia, mutta hyödyllisiä yksinkertaistuksia. Elinajanodotteen oletus "jos kuolleisuus ei muuttuisi" on kuitenkin yhtä hyvä kuin, jos sanoisin, että kesällä on yhtä kylmää kuin talvella - jos kelit eivät muutu.

"Jos kuolleisuus ei muutu" sisältää muun muassa oletuksen, että vuonna 1950 syntynyttä 60-vuotiasta sydäninfarktipotilasta hoidetaan vuoden 1950 menetelmin. Onneksi näin ei ole, menelmät ovat vuodelta 2010 ja parempia. Kuolleisuus onkin Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa alentunut viimeiset 100-150 vuotta. Siksi mitä pidempään elää, sitä matalamman kuolleisuuden olosuhteissa saa elää, ja sitä kauemmaksi taakse jää syntymähetken elinajanodote.

Sivun alkuun

Elinajanodote ja odotettu elinikä

Tilastollinen elinajanodote on siis hypoteettinen kuolleisuuden indeksi, joka kertoo, kuinka pitkään kohortti keskimäärin eläisi, jos kuolleisuus ei muuttuisi. Tilastollinen elinajanodote ja todellinen keskimääräinen elinikä vastaavat toisiaan vain, jos kuolleisuus ei muutu tai jos sattumalta jossain ikäluokassa tapahtunut kuolleisuuden aleneminen kumoutuu toisen ikäluokan kuolleisuuden nousulla - mikä on epätodennäköistä.

Kuolleisuus on kuitenkin jatkuvasti alentunut, minkä seurauksena todellinen koettu kuolleisuus on ollut syntymähetken kuolleisuutta matalampi kaikissa ikäryhmissä - ensimmäistä vuotta lukuun ottamatta. Siten todellinen, koettuun kuolleisuuteen perustuva, keskimääräinen elinikä on ollut syntymähetken kuolleisuuteen perustuvaa elinajanodotetta korkeampi. Kuvio 1 näyttää kuinka suomalaisten naisten todellinen elinikä on vuodesta 1875 lähtien ollut korkeampi kuin elinajan odote, miehillä erot ovat alkaneet syntyä vuoden 1915 paikkeilla.

Tilastollinen syntymähetken elinajanodote on siis varsin epätyydyttävä elinajan odotteen mittari. Se on kuitenkin helposti laskettavissa - indeksin muodostamiseen ei tarvita muuta kuin tietyn vuoden ikäryhmittäiset kuolleisuusluvut. Kohorttiperusteinen keskimääräinen elinikä taas pyrkii aidosti kuvaamaan sitä, kuinka pitkään kohortti elää. Todellisen keskimääräisen eliniän laskeminen edellyttää kuitenkin, että koko kohortti on kuollut, tai vielä elossa olevien kuolleisuuden ennustamista.

Sivun alkuun

Kuolleisuus alenee myös tulevaisuudessa?

Kuolleisuus on Suomessa ja muissa teollistuneissa maissa alentunut jo pitkään. Tämä antaa syyn uskoa, että näin käy myös tulevaisuudessa. Toisaalta voi olla, että olemme saavuttamassa kuolleisuuden ja eliniän rajat. Näin on ennustettu jo pitkään, ja silti rajat on rikottu toistuvasti.

Ei ole myöskään havaittavissa merkkejä, että kuolleisuuden aleneminen olisi poikkeuksellisen hidasta matalimman kuolleisuuden maissa. Siksi ei ole syytä olettaa, että olisimme saavuttamassa kuolleisuuden rajan tai että kuolleisuuden aleneminen pysähtyisi tai hidastuisi lähiaikoina.

Väite, että kuolleisuus alenee tulevaisuudessa niin kuin ennenkin, herättää usein vastareaktioita. Tarkastelen hieman tarkemmin tekijöitä, jotka mahdollisesti voisivat kääntää väestötason trendin.

Kolme keskeistä kuolleisuutta lisäävää tekijää ovat tupakointi, lihavuus ja alkoholinkäyttö. Tupakointi on näistä varmin tappaja. Tupakointi voi hyvinkin hidastaa kuolleisuuden laskua väestöissä, joissa tupakointi lisääntyy. Suomessa tupakointi on kuitenkin vähentynyt. Seurauksena kuolleisuuden aleneminen voi olla jopa nopeampaa kuin mitä menneisyys ennustaa.

Lihavuuden lisääntyminen on toisenlainen uhka terveydelle ja kuolleisuudelle. Vaikka ylipaino ja lihavuus kasvattavat useita sydän- ja verisuonitautien riskiä, lihavuus saattaa olla myös suojaava tekijä erityisesti vanhemmalla iällä. Tähän viittaavat tutkimukset, joissa on havaittu, että erilaisten tautien iskiessä kuolleisuus on matalin lihavilla. Myös perusterveiden joukossa kuolleisuus on matalampi ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla, eikä lihavillakaan kovin paljoa normaalipainoisia korkeampi. Ylipainon ja lihavuuden lisääntyminen eivät siis näyttäisi merkittävästi lisäävän kuolleisuutta.

Alkoholinkäyttö alentaa miesten elinajanodotetta Suomessa mahdollisesti jopa kahdella vuodella. Tulevaisuuden trendien kannalta keskeistä ovat muutokset alkoholinkäytössä. Vaikka keskimääräinen alkoholinkulutus onkin lisääntynyt, mikään ei viittaa siihen, että raju ryyppääminen olisi lisääntymässä. Menestys tupakoinnin vastaisessa taistelussa puolestaan rohkaisee uskomaan, että terveempien elintapojen omaksuminen - perjantaipullon juominen viikon mittaan tai kokonaiskulutuksen vähentäminen verottajan kannustuksella - on hyvinkin mahdollista.

Sivun alkuun

Kuolleisuuden alenemista aliarvioidaan

Kohortin keskimääräisen eliniän laskeminen edellyttää, että koko kohortti on kuollut (keskimääräinen elinikä voitaisiin vuonna 2010 laskea vuonna 1900 ja sitä aikaisemmin syntyneille) tai kuolleisuuden ennustamista elossa oleville. Jos turvaudutaan ennustamiseen, tulokset riippuvat tietenkin siitä, miten ennustetaan. Povaajan onneksi ikäryhmittäinen kuolleisuus on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana alentunut likimain samalla prosentilla vuodesta toiseen. Useimmat kuolleisuutta ennustavat menetelmät käyttävät tätä säännönmukaisuutta hyväksi; keskeinen oletus on, että havaittu trendi jatkuu tulevaisuuteen.

Väestötieteilijät ovat tosin itsepäisesti ennustaneet kehityksen hidastumista. YK, Suomen Tilastokeskus ja USA:n Social Security Administration ovat yleensä perustaneet ennusteensa kuolleisuuden laskun hidastumiselle. Nämä ennusteet ovat lähes poikkeuksetta aliarvioineet kuolleisuuden laskua ja elinajanodotteen kehitystä.

Käytän tässä artikkelissa hyvin yksinkertaista ennustemallia kohorttien kuolleisuudelle. Ennusteet perustuvat oletukseen, että kohorttien kuolleisuus jatkaa prosentuaalista laskuaan viimeisen 50 vuoden trendin mukaisesti. Toisin sanoen kuolleisuus jatkaa lineaarista laskuaan log-asteikolla 1). Lisäksi oletetaan sukupuolten kuolleisuuserojen pysyvän vakioina. Sofistikoituneempiakin malleja voisi käyttää, esimerkiksi ottamalla huomioon kohorttien tupakointihistorian tai trendin ympärillä tapahtuvan vaihtelun, jolloin ennusteille voitaisiin konstruoida luottamusvälit. Keskeiset tulokset eivät tästä muuttuisi. Kriittisin tekijä ennustemallissa on aikajakso, jolta havaittu kuolleisuustrendi lasketaan. Käyttämäni 50 vuotta (kohortista riippuen vuodet 1950-2005) on valittu, jotta sotavuosien kuolleisuus ei vaikuttaisi trendiin 2).

Kuviot 1-3 näyttävät keskeisiä kohorttien elinikää kuvaavia tunnuslukuja ja vertaavat näitä syntymähetken kuolleisuuteen perustuviin tunnuslukuihin. Kaikkiin esitettyihin lukuihin liittyy epävarmuustekijöitä. Ensinnäkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuolleisuusluvut eivät ole täysin luotettavia. Siksi erityisesti syntymähetken tilastollinen elinajanodote näille vuosille on epävarma.

Itsenäistymisen jälkeiset elinajanodotteet ovat lukuina luotettavampia, mutta eivät kuvaa kenenkään todellista odotettua elinikää, koska kuolleisuus on alentunut. Kohorttien todelliset eliniät taas perustuvat ennusteisiin. Ennusteen osuus odotetusta eliniästä on sitä suurempi, mitä myöhemmin kohortti on syntynyt. Tässä artikkelissa ennuste katkaistaan vuoden 1977 kohorttiin; myöhemmiltä kohorteilta havaittua kuolleisuutta olisi käytössä alle 30 vuotta.

Kuvio 1 näyttää kohorttien keskimääräisen eliniän, kuoliniän mediaanin (ikä johon 50 % kohortista yltää) ja ylimmän viidenneksen (ikä johon 20 % kohortista yltää). Lisäksi kuviossa on tyypillisimmin käytetty eliniän mittari, syntymähetken kuolleisuuteen perustuva elinajanodote. Syntymähetken elinajanodotteen ja kohortin todellisen keskimääräisen eliniän välinen ero on selvä: vuodesta 1910 lähtien miesten keskimääräinen elinikä on ollut syntymähetken elinajanodotetta korkeampi. Naisilla ero on selvästi näkyvissä jo ensimmäisestä tarkasteluvuodesta (1875) lähtien.

Kuvio 1. Suomalaisten syntymähetken elinajanodote ja ennusteeseen perustuvia kohortin elinikää kuvaavia eliniän tunnuslukuja

Naiset

Miehet

Esimerkiksi vuosien 1930-34 kohorteille ero syntymähetken elinajanodotteen ja todellisen odotetun eliniän välillä on yli 10 vuotta (63,3 - 52,8 = 10,6 vuotta miehille, 72,4 - 57,9 = 14,6 vuotta naisille). Kohorttitarkastelu osoittaa myös, että miehet elävät keskimäärin pidempään kuin mikä on syntymähetken elinajanodote naisille: vuoden 1930 jälkeen syntyneillä ero on miesten hyväksi noin 5 vuotta. Vertailu on tietysti epäreilu ja kertoo lähinnä siitä, että syntymähetken elinajanodote ei kuvaa kenenkään todellista odotettua elinikää.

Sivun alkuun

Yli puolet elää yli keskimääräisen eliniän

Kohortin kuoliniän jakauma on vino ja epäsymmetrinen siten, että kuolleisuus on korkea ensimmäisinä elinvuosina, alenee iän myötä saavuttaen miniminsä 10-15 vuoden iässä ja lähtee sitten kasvamaan likimain eksponentiaalisesti, mahdollisesti hidastuen 90 ikävuoden jälkeen. Lisäksi erityisesti miehillä kuolleisuus on hieman koholla 15-30 vuoden iässä, pitkälti tapaturmaisen kuolleisuuden takia.

Korkeahko kuolleisuus hyvin nuorella iällä vetää keskiarvoa alaspäin, ja siksi kuoliniän mediaani on kenties keskiarvoa mielekkäämpi eliniän keskiluku. Kuvio 1 näyttää, että mediaani on huomattavasti keskimääräistä elinikää korkeammalla. Toisin sanoen puolet kohortista elää pidempään kuin mikä on kohortin keskimääräinen elinikä 3). Vuosien 1930-34 poikakohortille eliniän mediaani on 73 vuotta - yli 20 vuotta korkeampi kuin syntymähetken elinajanodote, ja vajaan vuoden korkeampi kuin saman syntymäkohortin tyttöjen odotettu elinikä. Vuosina 1930-34 syntyneen tyttökohortin odotettu eliniän mediaani on 83 vuotta, sama kuin tyttöjen vuoden 2007 syntymähetken kuolleisuuteen perustuva elinajanodote.

Vuosina 1975-77 syntyneiden kohorttien odotettu eliniän mediaani on 86 vuotta pojille ja 91 vuotta tytöille. Luvut ovat reilusti toistakymmentä vuotta korkeampia kuin mitä syntymähetken elinajanodotteet antavat ymmärtää, ja myös useita vuosia kohortin keskimääräistä elinikää korkeampia.

Kuvio 1 esittää myös iän, johon 20 prosenttia kohortista odotetaan yltävän. Jo 1800-luvun lopun kohorteille tämä ikä oli yli 70 vuotta sekä miehille että naisille. Nousu on ollut tasaista vuosien 1915-19 poikakohorttia lukuun ottamatta (tämä kohortti kärsi eniten toisen maailmansodan taisteluissa). Vuosina 1975-77 syntyneistä naisista viidennes voi olettaa elävänsä vähintään 100-vuotiaaksi, miehille vastaava ikä on 95:n paikkeilla.

Sivun alkuun

Mikä on kuusikymppisen jäljellä oleva elinikä?

Suomalaiset poistuvat työelämästä tällä hetkellä noin kuusikymmenvuotiaina. Tulevaa eläkerasitetta ajatellen on tärkeä tietää tai tehdä perusteltuja arvauksia siitä, kuinka pitkään nämä työelämästä poistuvat vielä elävät.

Kuvio 2 näyttää kohortin odotetun jäljellä olevan eliniän 60 vuoden iässä sekä vastaavan elinajanodotteen laskettuna sen vuoden kuolleisuusluvuilla, jossa kohortti saavuttaa 60 vuoden iän. Nyt eläkkeelle jäämässä olevilla, vuosina 1945-49 syntyneillä, ikäluokilla on noin 22 (miehet) ja 27 (naiset) elinvuotta jäljellä 60 ikävuoden jälkeen. Erot 60-vuotissyntymäpäivän kuolleisuuteen perustuvaan tilastolliseen elinajanodotteeseen ovat pienemmät kuin mitä vastaavat erot ovat vastasyntyneillä; molemmilla sukupuolilla ero on noin 2 vuotta.

Kuvio 2. Kohortin ennustettu jäljellä oleva elinikä 60 vuoden iässä ja sen vuoden kuolleisuuteen perustuva elinajanodote jolloin kohortti saavuttaa 60 vuoden iän

Odotetun eliniän vuosikasvu (kohortista kohorttiin) 60 vuoden iässä on 1950-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä hieman alle kaksi kuukautta. Tätä voi verrata ns. elinaikakertoimesta (eläkeleikkurista) aiheutuvaan kannustimeen työskennellä pidempään. Esimerkiksi vuonna 1970 syntyneen tulee työskennellä (palkkatasosta riippuen) noin 15-20 kuukautta 1950 syntynyttä pidempään kompensoidakseen eläkeleikkurin aiheuttaman kuopan eläkkeessään. Toisaalta vuonna 1970 syntynyt voi 60 vuoden iässä odottaa elävänsä 3 vuotta vuonna 1950 syntynyttä pidempään. Työuran todennäköisestä pitenemisestä huolimatta 1970-luvulla syntyneillä on odotettavissa enemmän eläkepäiviä kuin 1940-50-luvuilla syntyneillä.

Sivun alkuun

Viidennes naisista elää satavuotiaaksi

Kuvio 3 näyttää osuuden, joka kustakin kohortista elää 100-vuotiaaksi, sekä vastaavan osuuden laskettuna syntymähetken kuolleisuuden perusteella. Syntymähetken kuolleisuuden perusteella vain noin prosentti vielä 2000-luvullakin syntyneistä voisi olettaa elävänsä 100-vuotiaaksi. Kohorttitarkastelussa, jossa oletetaan kuolleisuuden laskevan niin kuin se menneisyydessä on laskenut, kuva muuttuu rajusti.

Kuvio 3. 100-vuotiaaksi elävien osuus syntymävuoden kuolleisuuden ja kohortin ennustetun kuolleisuuden mukaan

Kuvioiden lähteet: Syntymähetken elinajanodotteet ja kohorttien kuolleisuusluvut vuoteen 2007 saakka: Human Mortality Database (2010); myöhemmät kohorttien kuolleisuusluvut: omat ennusteet.

Ennen vuotta 1900 syntyneistä hyvin harva eli 100-vuotiaaksi, mutta viime vuosisadalla syntyneillä tämä osuus on noussut nopeasti, ensin naisilla ja sitten miehillä. Vuosina 1945-1949 syntyneistä tytöistä 9 prosenttia ja pojista 4 prosenttia voi odottaa elävänsä 100-vuotiaaksi. Jos kuolleisuuden lasku jatkuu kuten ennenkin, vuoden 1975 jälkeen syntyneistä pojista yli kymmenes ja tytöistä yli viidennes elää 100-vuotiaaksi.

Miehet ja naiset elävät toistakymmentä vuotta pidempään kuin mitä syntymähetken elinajanodote antaa ymmärtää. Kuolleisuuden ja odotetun eliniän tarkastelu kohorttinäkökulmasta muuttaa siis dramaattisesti kuvaa siitä, kuinka pitkään me elämme. Kuoliniän mediaani on kuolleisuusjakauman vinoudesta johtuen mielekkäämpi elinajan pituuden mittari. Tämä tunnusluku antaa vielä kohortin odotettua keskimääräistä elinikää positiivisemman kuvan elinajasta.

Jos tulevaisuus on menneisyyden kaltainen eikä yllätä negatiivisesti, 1970-luvulla syntyneistä pojista yli puolet elää vähintään 85-vuotaaksi ja tytöistä yli puolet vähintään 90-vuotiaaksi. Kymmenes 1970-luvulla syntyneistä pojista ja viidennes tytöistä elää vähintään 100-vuotiaaksi, ja myöhemmistä kohorteista vielä useampi.

Elämän piteneminen on positiivinen asia. Pitkän eliniän varjona seuraa kuitenkin taloudellisia haasteita. Jos työelämästä poistumisessa ei tapahdu suuria muutoksia, monet viime vuosisadalla syntyneet tulevat saamaan eläkettä 40 vuotta. Ilmeinen taloudellinen rasite kasvaa vielä suuremmaksi, kun ottaa huomioon, että pitkää ikää kasaantuu suhteellisesti enemmän hyvätuloisille, joilla on myös parhaat eläkkeet.

1) Yli 100-vuotiaiden kuolleisuudesta on havaintoja niin vähän, että trendin estimointi on hankalaa. Siksi käytän ikäryhmälle 90-99 estimoitua trendiä myös yli 100-vuotiaiden kuolleisuuden ennustamiseen.

2) Muitakin malleja voisi käyttää. Esimerkiksi Christensen ja kumppanit (2009) perustavat ennusteensa elinajanodotteen ekstrapolointiin ja saavat tulokseksi, että useissa teollistuneissa maissa 2000-luvulla syntyneiden mediaanielinikä on yli 100 vuotta. Tässä valossa omat ennusteeni voi tulkita varovaisiksi.

3) Ilmiö on tutumpi tulojakaumista: Muutamat erittäin hyvätuloiset saattavat nostaa tulojen keskiarvon varsin korkealle, ja siksi tulojen mediaania pidetään usein parempana tunnuslukuna kuvaamaan keskituloja. Tulojen kohdalla puolet väestöstä siis ansaitsee merkittävästi vähemmän kuin mitä keskimääräiset tulot ovat.

Väestökehityksen tunnuslukuja:

  • Elinajanodote:Vuosien määrä, jonka verran tietyn ikäinen väestö keskimäärin vielä eläisi kuolleisuuden pysyessä ennallaan.
  • Syntymäkohortti: Tiettynä aikana (vuosi tai pitempi jakso) syntyneiden ryhmä.
  • Kuolleisuus: Kuolleiden osuus väestöstä tai väestönosasta.

Kirjallisuutta:

  • Aineistot: University of California, Berkeley (USA), ja Max Planck Institute for Demographic Research, Rostock, (Germany) (2010). Human Mortality Database. Internetissä osoitteessa www.mortality.org
  • Bengtsson, T., Keilman, N. (Eds) (2003). Perspectives on Mortality Forecasting I. Current Practice, Social Insurance Studies No. 1, Swedish National Social Insurance Board, Sundsvall.
  • Christensen K, Doblhammer G, Rau R, Vaupel JW. (2009). Ageing populations: the challenges ahead. Lancet. 2009 Oct 3;374(9696):1196-208.
  • Curtis JP, Selter JG, Wang Y, Rathore SS, Jovin IS, Jadbabaie F, Kosiborod M, Portnay EL, Sokol SI, Bader F, Krumholz HM. The obesity paradox: body mass index and outcomes in patients with heart failure. Arch Intern Med. 2005; 165: 55 61.
  • Goldstein JR, Wachter KW (2006) Relationships between period and cohort life expectancy: gaps and lags. Population Studies (2006) Nov;60(3):257-69.
  • Hallgren M, Högberg P, Andréasson S. (2009). Alcohol consumption among elderly European Union citizens: Health effects, consumption trends and related issues. Report presented at the EU Expert Conference on Alcohol and Health, 21 22 September 2009, Stockholm, Sweden. Swedish National Institute of Public Health. Internetissä osoitteessa http://www.fhi.se/PageFiles/7938/alcohol-consumption-among-elderly-european-union-citizens-2009.pdf
  • Hietaniemi M (2009). Taustatietoa elinaikakertoimesta. Eläketurvakeskuksen muistio 24.11.2009. http://www.etk.fi/Binary.aspx?Section=40904&Item=64338
  • Hu G, Tuomilehto J, Silventoinen K, Barengo NC, Peltonen M, Jousilahti P. (2005). The effects of physical activity and body mass index on cardiovascular, cancer and all-cause mortality among 47 212 middle-aged Finnish men and women. Int J Obes Relat Metab Disord 2005; 8: 894-902.
  • Mäkelä Pia (1998). Alcohol-related mortality by age and sex and its impact on life expectancy. Estimates based on the Finnish death register. The European Journal of Public Health 1998 8(1):43-51; doi:10.1093/eurpub/8.1.43
  • Oeppen, J., J. W. Vaupel. (2002). Broken limits to life expectancy. Science 296(5570): 1029 1031
  • Rapo M (2009). Väestöennusteet ovat aina aliarvioineet eliniän pitenemisen. Hyvinvointikatsaus 4/2009
  • Wang, H., & Preston, S.H. (2009). Forecasting United States mortality using cohort smoking histories. Proceedings of the National Academy of Sciences, 106, 393 398.

Sivun alkuun

Elinajanodote kertoo nykyhetkestä, ei tulevaisuudesta

Kirjoittaja: Markus Rapo työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen henkilötilastot-yksikössä.

Väestöllisiä ilmiöitä tarkastellaan tunnuslukujen avulla. Jotta eri suuruisia tai eri vuosien väestöryhmiä voitaisiin vertailla keskenään, tulee käyttää ikävakioituja tunnuslukuja. Esimerkiksi Helsingin ja Pietarsaaren syntyvyyttä ei voida vertailla pelkästään syntyneiden määrän perusteella. Tarvitaan tunnusluku, jonka avulla väestöilmiö ikävakioidaan. Syntyvyyden mittaamisessa käytetään ns. kokonaishedelmällisyyslukua, kuolevuuden mittaamisessa elinajanodotetta. Nämä tunnusluvut mahdollistavat vertailun.

Mitä elinajanodote sitten meille kertoo? Vuonna 2008 vastasyntyneiden poikalasten elinajanodote oli Suomessa 76,3 vuotta ja vastaavasti tyttölasten 83,0 vuotta. Edellä mainitut elinajanodotteet kuvaavat vain näiden lasten syntymähetkellä eli vuonna 2008 vallinnutta kuolleisuuden tasoa Suomessa. Elinajanodote kuvaa siis vain laskentahetken tilannetta. Mikäli kuolleisuus pysyisi tulevaisuudessa vuonna 2008 vallinneella tasolla kaikissa ikäryhmissä, eläisivät vuonna 2008 syntyneet suomalaislapset keskimäärin elinajanodotteen pituisen elämän. Jos ja kun kuolleisuudessa tapahtuu muutoksia, tulee keskimääräinen todellinen eletty elinaika olemaan jotain muuta, suurella todennäköisyydellä huomattavasti pidempi.

Todellinen eletty elinikä eli kohorttielinikä saadaan summaamalla tiettynä vuonna syntyneiden henkilöiden eletyt elinvuodet yhteen ja jakamalla saatu elinvuosien määrä kyseiseen ikäluokkaan syntyneiden määrällä. Näin ollen kohorttielinikää ei voida laskea vuonna 2008 syntyneille lapsille, ennen kuin he kaikki ovat aikanaan kuolleet eli joskus 2100-luvun puolella.

Päivitetty 10.2.2010