Julkaistu: 7.6.2013
Talouskriisi ei ainakaan vielä ilmene tärkeimmissä koulutusindikaattoreissa
- Koulutusmenot oppilasta kohden kasvoivat OECD-maissa
- Hyvä koulutus antaa turvaa työttömyyttä vastaan
- Hyvin ja vähän koulutettujen väliset tuloerot kasvussa
- Koulutuksen arvo lisääntyy kriisiaikoina
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Mika Tuononen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.
Useissa OECD-maissa koulutuksen rahoitus on kasvanut talouskriisistä huolimatta. Korkeasti koulutettujen palkkataso kehittyy suotuisasti, mikä osaltaan kuvaa koulutetun työvoiman kysynnän kasvua.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tilastot kuvaavat vuosien 2008–2009 talouskriisin vaikutuksia jäsenmaiden koulutusjärjestelmiin. Järjestön vuosittaisen Education at a Glance -julkaisun indikaattorien valossa koulutusrahoitus ei vuosina 2008–2009 kärsinyt erityisen paljon taloustaantumasta. (OECD 2012.)
Julkisen sektorin budjettirahoitus supistuu yleensä vasta jonkin ajan päästä talouslaman alkamisesta. Taloudellisten suhdanteiden muutokset ilmenevät viiveellä koulutusrahoituksessa, koska koulutus on suureksi osaksi julkisen vallan vastuulla. Talouden supistumisen aikana koulutusmenot eivät myöskään yleensä supistu samaa vauhtia kuin bkt. Se taas johtaa usein siihen, että talouslaman yhteydessä koulutusmenojen suhteellinen osuus kasvaa, koska bkt pienenee nopeasti.
OECD:ssä on 31 jäsenmaata. Vuosien 2008 ja 2009 välillä 24 maassa koulutusrahoitus kasvoi, vaikka bruttokansantuote aleni 26 maassa. Taantuman globaalisuutta kuvaa se, että vuonna 2009 vain viidessä OECD-maassa bkt kasvoi.
Islannissa ja Etelä-Koreassa oli suurin koulutusmenojen bkt-osuus vuonna 2009: 8 prosenttia tai enemmän. Pienin koulutusmenojen osuus on Slovakiassa, Tšekissä ja Unkarissa, vähän alle 5 prosenttia bkt:stä. Suomessa koulutusmenojen osuus oli 6,4 prosenttia, mikä oli lähes sama kuin OECD-maiden keski- arvo 6,2 prosenttia.
Vuosina 2008–2009 koulutusmenot kasvoivat eniten Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Norjassa ja Slovakiassa, joissa kasvu oli yli kymmenen prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Suomessa koulutusmenot kasvoivat reaalisesti vain vähän. (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Koulutusmenojen reaalimuutos eräissä OECD-maissa vuosina 2008–2009. Vuosi 2008=100
Lähde: OECD 2012.
Koulutusmenot laskivat Belgiassa, Islannissa, Israelissa, Italiassa, Japanissa, Virossa ja Yhdysvalloissa. Virossa koulutusmenojen suhteellinen lasku oli OECD-maiden suurin vuosina 2008–2009. Myös maan bkt laski eniten, ja sen johdosta koulutusmenojen bkt-osuus jopa hieman nousi Virossa edelliseen vuoteen verrattuna. Ainoastaan Israelissa koulutusmenojen bkt-osuus laski.
Koulutusmenot oppilasta kohden kasvoivat OECD-maissa
Perus- ja keskiasteen opetuksen menot oppilasta kohden kasvoivat keskimäärin 15 prosenttia vuosina 2005–2009. Suurin kasvu oli Slovakiassa, Puolassa, Virossa ja Etelä-Koreassa, joissa oppilaskohtaiset menot kasvoivat yli kolmanneksella.
Vielä nopeammin menot kasvoivat Brasiliassa ja Venäjällä, joissa menot nousivat yli puolella. Unkarissa ja Meksikossa menot supistuivat, ja pysyivät Islannissa ennallaan. Menot kasvoivat kaikissa muissa niistä OECD-maista, joista tietoja saatiin. Suomessa kasvu oli kahdeksan prosenttia eli keskimääräistä vähäisempää.
Suomessa korkea-asteen koulutuksessa menojen kasvu oli hieman nopeampaa kuin OECD:ssä keskimäärin. Korkea-asteen menot kasvoivat opiskelijaa kohden 15 prosenttia vuosina 2005–2009, kun OECD-maiden keskimääräinen kasvu oli 9 prosenttia. Suurin kasvu oli Viron 51 prosenttia ja Irlannin 36 prosenttia. Islannissa, Israelissa, Itävallassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa menot supistuivat.
Hyvä koulutus antaa turvaa työttömyyttä vastaan
Korkeasti koulutettujen työttömyysaste on selvästi alhaisempi kuin heikommin koulutettujen, ja hyvin koulutettujen työttömyysaste on kasvanut hitaammin kuin heikommin koulutettujen (kuviot 2a, 2b ja 2c). Vuosina 2008–2010 vain perusasteen koulutuksen varassa olevien työttömyysaste kasvoi 8,8 prosentista 12,5 prosenttiin. Keskiasteen koulutuksen varassa olevien työttömyysaste kasvoi 4,9 prosentista 7,6 prosenttiin, mutta korkea-asteen koulutuksen saaneiden työttömyysaste vain 3,3 prosentista 4,7 prosenttiin.
Kuvio 2a. 25–64-vuotiaan perusasteen tai sitä vähemmän suorittaneen väestön työttömyysaste eräissä OECD-maissa vuosina 2008 ja 2010
Lähde: OECD 2012.
Kuvio 2b. 25–64-vuotiaan keskiasteen suorittaneen väestön työttömyysaste eräissä OECD-maissa vuosina 2008 ja 2010
Lähde: OECD 2012.
Kuvio 2c. 25–64-vuotiaan korkea-asteen suorittaneen väestön työttömyysaste eräissä OECD-maissa vuosina 2008 ja 2010
Lähde: OECD 2012.
Suomessa perusasteen koulutuksen varassa olevien työttömyysaste kasvoi 8,1 prosentista 11,6 prosenttiin vuosina 2008–2010, keskiasteen koulutuksen varassa olevien 5,4 prosentista 7,5 prosenttiin ja korkea-asteen koulutuksen omaavien 3,3 prosentista 4,4 prosenttiin. Suomen kehitys oli siis täysin OECD:n yleisen trendin mukaista, joskin Suomen työttömyysasteet olivat hieman OECD-keskiarvoa alhaisempia.
Vuosina 2008–2010 työttömyysaste kasvoi eniten Espanjassa, Irlannissa, Kreikassa ja Virossa. Virossa perusasteen koulutuksen varassa olevien työttömyysaste kasvoi 9,7 prosentista 27,5 prosenttiin ja keskiasteen suorittaneilla 5,2 prosentista 18,0 prosenttiin. Korkea-asteen suorittaneet selvisivät lamasta hieman paremmin: työttömyys kasvoi 2,8 prosentista 9,1 prosenttiin.
Työttömyys kasvoi lähes yhtä nopeasti Espanjassa, mutta työttömyysasteiden lähtötaso oli Espanjassa vuonna 2008 selvästi korkeampi kuin Virossa. Espanjassa perusasteen varassa olevien työttömyys kasvoi 13,2 prosentista 24,7 prosenttiin, keskiasteen suorittaneiden 9,3 prosentista 17,4 prosenttiin ja korkea-asteen koulutettujen 5,8 prosentista 10,4 prosenttiin.
OECD-maista vähiten työttömyys lisääntyi Alankomaissa, Etelä-Koreassa ja Norjassa. Näissä maissa työttömyysasteet kasvoivat vain muutamilla prosentin kymmenyksillä.
Vuosina 2008–2010 niiden 20–24-vuotiaiden, jotka eivät olleet koulutuksessa eikä työssä, osuus koko ikäluokasta kasvoi 16,0 prosentista 18,5 prosenttiin ja 25–29-vuotiaiden 17,4 prosentista 20,0 prosenttiin. Suurimpia koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien osuuksia oli vuonna 2010 Espanjassa, Meksikossa ja Turkissa, joissa esimerkiksi 25–29-vuotiaista koulutuksen ja työn ulkopuolella oli noin 30 tai yli 30 prosenttia ikäluokasta. Alhaisimmat osuudet, alle 12 prosenttia, olivat Alankomaissa, Luxemburgissa ja Ruotsissa.
Hyvin ja vähän koulutettujen väliset tuloerot kasvussa
Korkeasti ja heikosti koulutettujen tuloerot ovat kasvaneet taloudellisen matalasuhdanteen aikana (kuvio 3). Vuonna 2008 korkea-asteen koulutuksen saaneen miehen ansiot olivat keskimäärin 58 prosenttia korkeammat kuin korkeintaan keskiasteen koulutuksen suorittaneen miehen – vuonna 2010 ero kasvoi 67 prosenttiin. Naisten joukossa ero kasvoi 54 prosentista 59 prosenttiin.
Kuvio 3. 25–64-vuotiaan väestön tulot koulutusasteen mukaan eräissä OECD-maissa vuonna 2010. Keskiasteen koulutus=100
Lähde: OECD 2012.
Korkea-asteen suorittaneiden osuus väestöstä on kasvanut jatkuvasti OECD-maissa. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden tulokehitys viittaa siihen, että korkea-asteen koulutuksen suorittaneen työvoiman kysyntä on kuitenkin entisestään kasvanut myös supistuvan taloudellisen kehityksen oloissa.
Suomessa korkea-asteen ja keskiasteen suorittaneiden tuloero on OECD:n keskitasoa, naisilla hieman OECD:n keskimääräistä vähäisempi. Suurimpia tuloeroja koulutusasteiden välillä on Irlannissa, Slovakiassa, Sloveniassa, Tšekissä, Unkarissa ja Yhdysvalloissa ja vähäisimpiä Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa.
Unkarissa korkea-asteen koulutuksen omaavien palkka on keskimäärin yli kaksinkertainen keskiasteen koulutuksen suorittaneisiin verrattuna. Ruotsissa korkea-asteen suorittaneet hankkivat keskimäärin vain neljäsosan enemmän kuin keskiasteen suorittaneet.
OECD:n mukaan lisääntyvän koulutuksen antamat hyödyt selittävät kasvavan taloudellisen panostuksen myös taloudellisen taantuman oloissa. OECD:n mukaan korkea-asteen koulutettu tuottaa yhteiskunnalle moninkertaisesti lisääntyneinä verotuloina verrattuna korkea-asteen koulutuksen suorittamisen vaatimaan julkiseen panostukseen. Miehillä tämä korkea-asteen koulutuksen yhteiskunnallinen tuotto on nelinkertainen ja naisilla kaksi ja puolikertainen.
Yksilölle korkeampi koulutus tuottaa hyötyä korkeamman palkkatason ja vähäisemmän työttömyysriskin muodossa. Korkeammalla koulutuksella on OECD:n mukaan myös muita myönteisiä yhteiskunnallisia kerrannaisvaikutuksia. Korkeampi koulutustaso on yhteydessä mm. pitempään odotettavissa olevana elinikään, vähäisempään kuolleisuuteen, lisääntyneeseen äänestys- ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, yleiseen tyytyväisyyteen elämään sekä suvaitsevampaan suhtautumiseen etnisiä vähemmistöjä kohtaan.
Koulutuksen arvo lisääntyy kriisiaikoina
OECD:n koulutusindikaattorien perusteella talouden taantuma ei vähentänyt koulutuksen rahoitusta. Useissa OECD-maissa koulutusrahoituksen osuus bruttokansantuotteesta ja opiskelijakohtaiset kustannukset ovat kasvaneet vuosina 2008–2009.
Korkeakoulututkinto takasi edelleen paremman palkkatason ja paremman suojan työttömyyttä vastaan kuin heikko koulutus- tausta. Lisäksi korkeasti koulutettujen ja vähemmän koulutettujen väliset palkkaerot ovat kasvamassa, mikä kertoo myös korkeasti koulutetun työvoiman kysynnän lisääntymistä useimmissa OECD-maissa.
Lähde:
OECD 2012. Education at a Glance 2012. OECD Indicators.
Päivitetty 7.6.2013