Alussa asutaan yksin tai kaksin – lopussa uudestaan yksin

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Marjut Pietiläinen on erikoistutkija ja Timo Nikander yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Nuoret muuttavat yleensä edelleen vanhempien luota asumaan yksin ennen perheen perustamista. Naiset muuttavat miehiä aiemmin pois vanhempien luota, mutta miestenkin kotoa lähtö on aikaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vanhoina erityisesti naiset asuvat usein yksin.

Noin viidennes 21-vuotiaista naisista asui vanhempansa luona vuonna 2012. Kymmentä vuotta aiemmin lapsuudenkodissaan asui joka neljäs. Vielä vuonna 1990 kotona asui peräti 46 prosenttia 21-vuotiaista naisista.

21-vuotiaista miehistä 38 prosenttia oli vuonna 2012 perheensä luona; kymmenen vuotta aiemmin osuus oli 47 ja vuonna 1990 jopa 70 prosenttia. Kymmenessä vuodessa kotonaan asuvien parikymppisten miesten osuus on pienentynyt lähes 10 prosenttiyksikköä ja kolmanneksella vuodesta 1990. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Toisen tai molempien vanhempiensa kanssa asuvat lapsen asemassa olevat 15−30-vuotiaat vuosina 1990 ja 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Useiden muiden Euroopan maiden nuoriin verrattuna suomalaiset nuoret muuttavat varsin nuorina pois lapsuudenkodistaan (ks. Eriikka Oinosen artikkeli tässä numerossa). Kaikkialla Euroopassa naiset muuttavat kuitenkin lapsuudenkodistaan miehiä nuorempina. Suomalaiset ja tanskalaiset naiset muuttavat kotoa 19-vuotiaina, kun italialaiset ja slovenialaiset naiset jättävät lapsuudenkodin vasta 28-vuotiaina. Tanskalaiset miehet muuttavat kotoa 20-vuotiaina eli hieman nuorempina kuin suomalaiset miehet. Kreikka edustaa toista ääripäätä: miehet muuttavat kotoa keskimäärin vasta 31-vuotiaana. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Keskimääräinen kotoa muuttamisikä Euroopan maissa vuonna 2007

Lähde: Atkinson & Marlier 2010.

Vanhempien luota muutetaan entistä enemmän asumaan yksin

Puolet nuorista on muuttanut kotoa parikymppisinä; naiset muuttavat keskimäärin hieman nuorempina kuin miehet. Yhä suurempi osa ikäluokasta muuttaa kotoaan asumaan yksin. Parikymmentä vuotta sitten 16 prosenttia 25-vuotiaista miehistä ja naisista asui yksin, nykyisin senikäisistä miehistä asuu yksin 31 prosenttia ja naisistakin 23 prosenttia. – Tilastosta ei käy ilmi, ovatko yksin asuvat asuneet jo aiemmin esimerkiksi avoliitossa.

Sekä naisten että miesten yksin asuminen vähenee aina neljänkymmenen vuoden ikään asti. Yksin asuminen on miehillä huomattavan paljon yleisempää kuin naisilla: 40-vuotiaista naisista vain noin joka kymmenes asuu yksin, mutta miehistä yksin asuu joka viides. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Yksin asuvien miesten ja naisten osuus ikäluokasta vuosina 1990 ja 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Nuorten keskuudessa avoliitossa asuminen on yleistynyt, ja avoliitto on jo pitkään ollut valtaosalla nuorista ensimmäinen liitto. Kun ensimmäinen avioliitto solmitaan keskimäärin yhä myöhemmin, niin yksin tai avoliitossa asumisen ajan on täytynyt pidentyä. Noin kolmasosa 25-vuotiaista miehistä asui avoliitossa vuoden 2012 lopussa, kun kaksi vuosikymmentä aiemmin avoliitossa oli neljäsosa. 25-vuotiaista naisista 37 prosenttia asui avoliitossa vuoden 2012 lopussa ja 28 prosenttia vuonna 1990. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. 18−30-vuotiaiden miesten ja naisten avoliitossa asuminen vuosina 1990 ja 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Sivun alkuun

Alle kolmekymppisten avoliitot ovat edelleen useimmiten lapsettomia

Alle kolmekymppisten avoliitot ovat pääosin lapsettomia; tässä suhteessa runsaassa kahdessa vuosikymmenessä ei ole tapahtunut olennaista muutosta. Vuoden 2012 lopussa hieman suurempi osuus miehistä ja naisista oli lapsettomassa avoliitossa kuin vastaavissa ikäryhmissä kaksi vuosikymmentä aiemmin.

Vanhemmuus alkaakin yhä myöhemmin. Vuonna 2012 äidiksi tultiin ensimmäisen kerran keskimäärin 28-vuotiaana ja isäksi keskimäärin 30-vuotiaana. Monessa Euroopan maassa äidiksi tullaan vielä vanhempana kuin Suomessa: esimerkiksi vuonna 2011 ensisynnyttäjän keski-ikä oli Espanjassa ja Sveitsissä jo 30 vuotta. (Eurostat 2013.)

Perheellistymisen ja vanhemmaksi tulon viivästymiseen on useita syitä. Yksi syy on todennäköisesti erityisesti työelämään ja määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus. Hanna Sutelan (2013) mukaan määräaikainen työ vähentää syntyvyyttä huomattavasti lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä määräaikaisen työn vaikutukset tasoittuvat. Määräaikaiset palkansaajat saavat ensimmäisen lapsensa noin vuotta myöhemmin kuin pysyvässä työsuhteessa olevat. Työskentely määräaikaisena perheen perustamisiässä ei kuitenkaan Sutelan tutkimuksen mukaan ennusta lapsettomuuden riskin kasvua tai keskimääräistä pienempää lapsilukua yli 40-vuotiaana.

Vuoden 2005 perhebarometrin (Paajanen 2005) mukaan turvallinen ja hyvä parisuhde on tärkein ensimmäisen lapsen hankkimisen ehto. Myös kokemus eletystä vapaasta nuoruudesta oli tärkeä lasten hankintaan vaikuttava tekijä tunnesyiden (vauvakuume) ohella. Lapsen hankkimisen ajankohtaan vaikuttaa useimmin opintojen loppuun saaminen, vakituisen työn löytyminen ja asumisolojen paraneminen.

Sivun alkuun

Lapsettomien osuus väestössä on lisääntynyt

Ensimmäistä kertaa äidiksi ja isäksi tuleminen on siirtynyt myöhemmäksi, kuten edellä todettiin. Samaan aikaan myös lapsettomien naisten ja miesten osuus väestössä on lisääntynyt.

Nykyisin 45-vuotiaista naisista joka viides ja 50-vuotiaista miehistä noin joka neljäs on lapseton. Se on johtanut keski-ikäisten yksin asuvien sekä lapsettomien avio- ja avoparien määrän kasvuun.

Vuoden 2012 lopussa peräti 19 prosenttia 45-vuotiaista naisista oli lapsettomia. Kymmentä vuotta aiemmin lapsettomien 45-vuotiaiden naisten osuus oli 16 prosenttia ja kahtakymmentä vuotta aiemmin 14 prosenttia.

Sivun alkuun

Lasten hankinta ja avioituminen ovat siirtyneet myöhemmäksi

Lasten hankinta on siirtynyt myöhemmälle iälle ja naimisiinmeno on lykkääntynyt. Vuonna 2012 naimisiin menevä nainen oli keskimäärin 31-vuotias ja sulhanen 33-vuotias. Nykyisin runsas puolet esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella, suurin osa kuitenkin avoliitossa oleville vanhemmille. Tämä ilmenee perhetilastossa siten, että sellaisten avoparien, joilla on lapsia, osuus on suurentunut vähän alle kolmekymppisten keskuudessa viimeisten parin vuosikymmenen aikana.

Avioituminen on lykkääntynyt, eikä avioliittoa aina solmita myöhemminkään. On mahdollista, että vuoden 2011 alussa voimaan tullut laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta voi tulevaisuudessa vähentää naimisiin menoa.

Avoliiton purkautuessa toinen puolisoista voi hakea taloudellista hyvitystä itselleen esimerkiksi toisen puolison omaisuudesta, mikäli avoliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta, parilla on yhteinen lapsi tai lapsia ei ole lainkaan. Tutkimusten arvioitavaksi jää, onko lailla naimisiinmenoa vähentävää tai avoliittoja lisäävää vaikutusta. Joka tapauksessa selvästi aiempaa pienempi osuus ikäluokasta on joskus solminut avioliiton. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Ensimmäisen kerran äidiksi tai isäksi tulon mediaani-ikä vuosina 1990−2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Vuonna 1950 syntyneistä miehistä 80 prosenttia on ollut 45 vuoden ikään mennessä naimisissa, mutta vuonna 1965 syntyneistä enää 68 prosenttia. Vastaavasti 1950 syntyneistä naisista 40 vuoden ikään mennessä 86 prosenttia on ollut naimisissa, mutta 1965 syntyneistä 72 prosenttia. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Naimisiin menneiden osuus tiettyyn ikään mennessä vuosina 1950−1970 syntyneistä. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Perhetilastossa tämä ilmenee siten, että 30−50-vuotiaiden ikäryhmissä aiempaa selvästi pienempi osuus on avioliitossa kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Vastaavasti avoliitossa olevien osuus on nykyisin selvästi suurempi kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta osuus pienenee iän myötä samalla tavalla kuin aiemminkin.

Naimisissa olleiden suhteellinen osuus avoliitossa olevista kasvaa iän myötä. Avoliitossa olevista 50-vuotiaista miehistä 38 prosenttia ja vastaavan ikäisistä naisista 45 prosenttia on ollut aiemmin naimisissa. Tämä viittaa siihen, että päättyneen avioliiton jälkeen mahdollinen uusi liitto on ainakin aluksi avoliitto. 1990-luvun puolivälissä tehdyssä perheiden muodostumista ja hajoamista käsitelleessä selvityksessä saatiin vastaavanlainen tulos (Nikander 1996). (Kuvio 7.)

Kuvio 7. 30−50-vuotiaiden miesten ja naisten perheasema vuosina 1990 ja 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Sivun alkuun

Joka neljäs yksin asuva 30–59-vuotias mies on eronnut

Yksin asuminen on tyypillistä miehille myös keski-iässä. Yksin asuvista 30−59-vuotiaista miehistä runsas neljännes oli eronneita, leskiä oli hieman alle prosentti ja naimattomia kaksi kolmasosaa. Koska miesten keskimääräinen avioitumisikä on 33 vuotta, tulee osa tähän ikäryhmään kuuluvista naimattomista vielä perheellistymään myöhemmin.

Edelleen naimisissa oli viisi prosenttia yksin asuvista 30−59-vuotiaista miehistä; todennäköisesti he olivat asumuserossa tai jostakin syystä kirjoilla eri osoitteessa kuin heidän puolisonsa. Yksin asuvista leskimiehistä seitsemän kymmenestä oli isiä, mutta nämä isät olivat pääosin ikäryhmän vanhimmassa päässä.

Sellaisia alle 40-vuotiaita yksin asuvia leskimiehiä, joilla oli lapsia, oli vain alle prosentti. Tässä tapauksessa lapset siis asuivat jossakin muualla. Yksin asuvista naimattomista 30−59-vuotiaista miehistä 83 prosenttia oli lapsettomia. (Kuvio 8.)

Kuvio 8. Yksin asuvat 30−59-vuotiaat miehet siviilisäädyn mukaan vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Miehet asuvat erojen seurauksina keski-ikäisinä usein ainakin tilapäisesti yksin. Yksin asuvista 30−59-vuotiaista eronneista (ml. erot rekisteröidyistä parisuhteista) miehistä peräti 84 prosenttia oli isiä vuoden 2012 lopussa. Lapsen ikää ei tässä ole otettu huomioon, joten osa lapsista on jo täysi-ikäisiä.

Sivun alkuun

Puoliso pidentää elinikää

Elinajan piteneminen vaikuttaa hyvin paljon siihen, asutaanko elämän loppupuolella yksin vai muiden kanssa. Viime vuosikymmeninä elinajan pitenemisestä merkittävä osa on tullut vanhojen ikäryhmien kuolevuuden alenemisesta. Nykyisen kuolevuuden vallitessa yhdeksän kymmenestä suomalaisesta saavuttaa 60 vuoden iän, ja hieman useampi kuin kuusi kymmenestä 80 vuoden iän. On tunnettua, että naiset elävät paljon pitempään kuin miehet.

Sekä naisten että miesten kuolevuus on alentunut. Silti nykyisen kuolevuuden vallitessa vain noin puolet miehistä saavuttaa 80 vuoden iän, mutta naisista melkein kolme neljästä. Tämä viittaa siihen, että vanhoissa ikäryhmissä naisten liitot päättyvät hyvin usein leskeyteen ja yksin asumiseen, kuten aiemmin esitetystä yksin asumista ikäryhmittäin esittävästä kuviosta voi havaita.

Toisaalta koska miesten elinaika on pidentynyt kuolevuuden alenemisen seurauksena, myös naisten yksinasumisen alku on siirtynyt yhä myöhäisemmäksi. Tämä koskee erityisesti naimisissa olevia, sillä avioliitto "suojaa" miehiä ennenaikaiselta kuolemalta (ks. Andersson & Saarikalle 2013). Kun naimisissa oleva mies voi odottaa elävänsä 80 vuoden ikään asti, niin eronneen miehen elinajan odote on hieman alle 73 vuotta, leskimiehenkin vain niukin naukin päälle 74 vuotta vuoden 2012 kuolevuuden mukaan.

Vuoteen 1990 verrattuna vuoden 2012 perhetilastossa iäkkäiden miesten kuolevuuden aleneminen ilmenee avio- ja avoparina elävien miesten suurempana osuutena 74-vuotiaista lähtien. (Kuvio 9.)

Kuvio 9. Avio- tai avopuolisoiden osuus sukupuolen ja iän mukaan vuosina 1990 ja 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Sivun alkuun

Lähteet:

Andersson, Sirpa & Saarikalle, Kristiina 2013. Ikäihmiset kotona – yhdessä ja erikseen. Hyvinvointikatsaus 2/2013.

Atkinson, Anthony B. & Marlier, Eric 2010. Young people. Transitions and percentages living alone, 2007. Teoksessa: Atkinson, Anthony B. & Marlier, Eric 2010 (toim.). Income and living conditions in Europe. Eurostat.

Eurostat 2013. Fertility indicators 12.9.2013.

Nikander, Timo 1996. Perheiden muodostuminen ja hajoaminen. Väestö 1996:17. Tilastokeskus.

Paajanen, Pirjo 2005. Eri teitä vanhemmuuteen. Kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä lapsen saaneiden näkemyksiä perheellistymisestä ja vanhemmuudesta. Perheolobarometri 2005. Katsauksia E21/2005. Väestötutkimuslaitos. Helsinki: Väestöliitto.

Sutela, Hanna 2013. Määräaikainen työ ja perheellistyminen Suomessa 1984−2008. Tutkimuksia 259. Tilastokeskus.

Tilastokeskus. Perhetilasto.

Tilastokeskus. Väestörakennetilasto.

Päivitetty 9.12.2013