Kiertotalousohjelmassa jätemäärien kehitystä seurataan usealla eri indikaattorilla. Perustavanlaatuinen siirtymä kiertotalouteen ei kuitenkaan onnistu ilman aktiivista ja määrätietoista toimijuutta. Tietoa on, mutta käytetäänkö sitä toimintaan?
Kiertotaloudessa tähdätään kulutuksen vähentämiseen ja materiaalien mahdollisimman kestävään hyödyntämiseen. Kiertotalouden ratkaisuilla pyritään samanaikaisesti puuttumaan ilmastonmuutokseen, luontokatoon sekä luonnonvarojen ylikulutukseen. Keskeistä on muun muassa siirtyminen palveluiden käyttämiseen omistamisen sijaan, sekä tehokkaat kierrätysratkaisut, joiden avulla ideaalitilanteessa jätettä ei synny tai sitä syntyy vain vähän.
Vuonna 2021 julkaistun Suomen kiertotalousohjelman mukaisesti hiilineutraalista kiertotaloudesta tehdään talouden uusi perusta vuoteen 2035 mennessä.
Ohjelman keskeisiä tavoitteita ovat uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen väheneminen, resurssituottavuuden kaksinkertaistaminen sekä materiaalien kiertotalousasteen kaksinkertaistaminen. Tavoitteiden toteutumista seurataan yhdeksällä eri indikaattorilla tai indikaattorijoukolla.
Yksi kiertotalouden tavoitteista on jätteen synnyn ehkäisy. Jätettä voi syntyä esimerkiksi raaka-aineiden otossa, tuotteen valmistusvaiheessa, logistiikassa, tuotteen käytössä sekä jätteenkäsittelyssä. Ehkäisy onnistuukin parhaiten huomioimalla tuotteiden koko elinkaari aina suunnittelusta lähtien.
Jätteen syntyä voidaan ehkäistä myös kulutustapojen muutoksilla, tuotteiden käyttöikää pidentämällä, kierrättämällä sekä siirtymällä tuotteiden omistamisen sijaan niiden lainaamiseen eri keinoin.
Jos jätettä kuitenkin syntyy, olisi se niin sanotun jätehuollon etusijajärjestyksen mukaan ensisijaisesti valmisteltava uudelleenkäyttöön tai uudelleenkäytettävä, tai mikäli tämä ei ole mahdollista, hyödynnettävä materiaalina ja sen jälkeen toissijaisesti energiana. Kaatopaikkasijoitus tulee kyseeseen vasta, jos jätteiden hyödyntäminen ei ole teknisesti mahdollista tai taloudellisesti kannattavaa.
Jätteet ovat määritelmällisesti aineita tai esineitä, joiden haltija on poistanut, aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Jotkut tuotantoprosesseissa ylijääneet materiaalit voivat olla myös sivutuotteita. Jätetiedon ja -lainsäädännön tehtävänä on muun muassa ehkäistä jätteiden aiheuttamia haittoja ihmisten terveydelle ja ympäristölle, vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta sekä edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä.
Suomessa jätetietoa kerätään eri tahoilla. Keskeisiä jätetietoa kokoavia ja raportoivia viranomaisia ovat muun muassa Tilastokeskus , Suomen ympäristökeskus ja Pirkanmaan ELY-keskus.
Tilastokeskus julkaisee Suomen jätetilaston, joka kuvaa jätteiden syntyä toimialoittain sekä jätteiden käsittelytapoja. Lisäksi julkaistaan yhdyskuntajätetilasto, johon katsotaan asumisessa syntyvien jätteiden lisäksi niitä vastaavat kaupan, teollisuuden ja palveluiden jätteet, kuten toimistojen tai ruokaloiden jätteet.
Jätetilasto noudattaa EU:n jätetilastoasetuksen sekä EU:n jätedirektiivin mukaisia rajauksia ja määritelmiä, ja siten tiedot ovat vertailukelpoisia EU-maiden kesken.
Kiertotalousohjelmassa seurataan yhdyskunta-, pakkaus- ja rakennusjätteen määriä sekä kierrätysasteita. Näiden lisäksi jätteisiin liittyy materiaalien kiertotalousaste -indikaattori, joka mittaa kierrätetyn materiaalin osuutta kaikesta materiaalien kulutuksesta.
Materiaalien kiertotalousaste (Circular Material Use rate, CMU) on tuotettu Tilastokeskuksessa aikasarjana alkaen vuodesta 2013. Indikaattori lasketaan yhdistämällä tietoja materiaalitilinpidosta ja jätetilastosta. Laskennassa huomioidaan materiaalihyödynnetyn jätteen tuonnin ja viennin vaikutukset.
Kiertotaloudessa tähdätään materiaalien kiertotalousasteen kasvattamiseen: korkeampi arvo tarkoittaa, että kierrätysmateriaaleilla on pystytty korvaamaan enemmän neitseellisten raaka-aineiden tarvetta.
Kuviossa 1 on esitetty materiaalien kiertotalousasteen kehitys Suomessa ja EU-maissa keskimäärin vuosina 2013–2021.
Suomen materiaalien kiertotalousaste on vaihdellut eri vuosina. Vuonna 2021 se oli 4,4 prosenttia. Korkeimmillaan materiaalien kiertotalousaste oli Suomessa vuonna 2018, jolloin se oli 5,2 prosenttia. Etenkin kierrätetyksi kulkeutuvan jätteen määrä oli tuolloin nykyistä suurempi.
Materiaaleittain tarkasteltuna fossiilisten energiamateriaalien kiertotalousaste kasvoi eniten. Tämä johtui erityisesti turpeen kulutuksen vähenemisestä. Fossiilisten energiamateriaalien osuus kaikkien materiaalien kierrosta on kuitenkin pieni. Määrällisesti eniten kulutetaan ei-metallisia mineraaleja, joista suuri osa on hiekkaa ja soraa. Näiden kiertotalousaste laski hieman ollen 4,5 prosenttia.
Suomen materiaalien kiertotalousaste on selvästi EU-keskiarvoa matalampi, mikä johtuu Suomen korkeasta materiaalien kulutuksesta ja erityisesti kulutettavasta hiekan ja soran määrästä. Eurostatin arvioon perustuva EU-keskiarvo vuonna 2021 oli 11,7 prosenttia.
Suomessa yhdyskuntajätteen määrä on ollut kasvussa vuoden 2010 jälkeen. Kaatopaikkasijoitus on lakannut lähes kokonaan, mutta materiaalihyödynnyksen sijaan se on ensisijaisesti korvautunut energiahyödyntämisellä.
Materiaalina hyödyntäminen ja siten yhdyskuntajätteen kierrätysaste romahti vuonna 2021 ollen enää vain 37 prosenttia. Yhdyskuntajätteen määrä ja kierrätysaste sekä EU-keskiarvo on esitetty kuviossa 2.
Aiemmin Suomen kierrätysaste on vaihdellut noin 41 ja 43 prosentin välillä.
Suomi on muiden EU-maiden tavoin sitoutunut kierrättämään yhdyskuntajätteistä 55 prosenttia vuoteen 2025 mennessä, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035.
Suomi on jäänyt noin 50 prosentin EU-keskiarvosta huomattavasti jälkeen. Yhdyskuntajätteen kierrätysasteen kehitystä on käsitelty yksityiskohtaisemmin artikkelissa ”Yhdyskuntajätteen kierrätysaste romahti – Suomi ei kulje mukana muun Euroopan kehityksessä ”.
Suomen heikko kierrätysaste on huomioitu myös Euroopan komissiossa. Suomi on mukana komission listalla maista, joilla on vaikeuksia saavuttaa ensimmäiset vuoden 2025 kierrätystavoitteet.
Komission arvio perustuu vuoden 2020 lukuihin, minkä jälkeen Suomen kierrätysaste on vielä laskenut. Raportin mukaan jätteen määrää pitäisi vähentää esimerkiksi lisäämällä uudelleenkäyttöä. Lisäksi erityisesti biojätteen ja muovin kierrätystä tulisi lisätä.
Pakkausjätteistä on saatavilla julkaistut tilastot vuoteen 2019 asti. Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan vuosien 2020–2021 tiedot päivitetään kesän 2023 aikana. Kierrätysasteet on kuvattu aikasarjana kuviossa 3.
Kuitupakkausten kierrätysaste on yli 100 prosenttia.Tämä johtuu muun muassa siitä, että kierrätykseen päätyy ulkomailla markkinoille saatettuja pakkauksia. Vuonna 2019 lasin kierrätysaste oli 98 prosenttia ja metallien 85 prosenttia. Muovipakkausten kierrätysaste on noussut viimeisimpinä tarkasteluvuosina nopeasti noin 42 prosenttiin, vastaavasti puupakkausten kierrätysaste on kasvanut 27 prosenttiin.
Kaikkien pakkausjätteiden kierrätystavoite vuonna 2025 on 65 prosenttia, minkä lisäksi eri pakkausjätteille on olemassa pakkauskohtaiset kierrätystavoitteet.
Pakkausjätteiden yleinen kierrätystavoite on jo saavutettu, mutta yksittäisten jätelajien, kuten muovipakkausten kierrätyksessä on vielä kirimistä. Pakkausjätteiden kierrätysasteen kehitystä on käsitelty laajemmin artikkelissa ”Kiertotalous edistyy Suomessa hitaasti – merkittävimmät askeleen kohtia asetettuja tavoitteita ovat vielä ottamatta”.
Rakennus- ja purkujätteen määrä sekä kierrätysaste on laskettu EU-raportointia varten ilman maamassoja. Rakentamisjätteiden kierrätysasteella tarkoitetaan jätemäärän osuutta, joka on hyödynnetty materiaalina kierrättämällä tai maantäytössä. Määrät ja kierrätysasteet on esitetty aikasarjana kuviossa 4.
Rakennus- ja purkujätteen kokonaismäärä on pienentynyt vuodesta 2015 alkaen, mutta se on kuitenkin ollut viime vuosina kasvussa. Kierrätysaste kasvoi vuonna 2020 ollen 56 prosenttia.
Vanhojen rakennusten purkamisessa syntyvät jätteet voivat olla hankalasti hyödynnettävissä niiden sekalaisen koostumuksen vuoksi, mutta uudemmat rakennukset voidaan esimerkiksi suunnittelun avulla saada paremmin kierrätettäväksi.
Nämä indikaattorit kuvaavat kiertotalouden etenemistä jätemäärien näkökulmasta. Materiaalien kiertotalousaste yhdistää jätetiedon materiaalien kulutustietoihin kuvaten sitä, paljonko tuotannossa käytetään kierrätysmateriaaleja. Kierrätysmateriaalien käyttö vähentää neitseellisten raaka-aineiden sekä jätteiden loppukäsittelyn tarvetta, millä on vaikutusta muun muassa luonnonvarojen ja maapinta-alan käyttöön sekä energiankulutukseen.
Yhdyskuntajätetietojen perusteella niissä on vielä huomattavasti käyttämätöntä potentiaalia kierrätyksen näkökulmasta. Absoluuttisen jätemäärän kehitys olisi käännettävä laskusuuntaan, minkä lisäksi erilliskeräyksen tehostaminen on kiertotalouteen pääsemiseksi keskeistä.
Rakennus- ja purkujätteet ovat Suomessa kaivosjätteiden jälkeen seuraavaksi suurin jäte-erä. Vuonna 2021 niitä kertyi yhteensä 12,4 miljoonaa tonnia, eli vajaa 12 prosenttia Suomen jätteistä.
Niistä valtaosa on kaatopaikoille päätyviä maamassoja, joista osa voidaan tosin hyödyntää myös esimerkiksi maisemoinnissa tai teiden murskeena. Indikaattorissa muiden rakennusjätteiden kuin maamassojen määrät ovat vuoden 2020 tietojen mukaan kasvaneet, mutta niitä myös onnistuttiin kierrättämään edellisvuotta enemmän.
Yksi nykyisen tiedontuotannon haaste on aluetiedon vähäisyys. Lisäksi kaivataan nykyistä tarkempaa toimialakohtaista tietoa.
Tiedon tuotannon ohella tarvitaan nykyistä enemmän myös sen syvällisempää analyysiä ja tulkintaa. Tässä meillä asiantuntijoilla on keskeinen rooli – tiedon tulee olla helposti ymmärrettävää kenelle tahansa.
Lisäksi pitää panostaa siihen, että yhteiskunnallisessa keskustelussa nimenomaan faktoihin perustuva tieto tulee näkyväksi.
Ajantasaista tietoa jätemäärien kehityksestä tarvitaan, jotta voidaan tehdä oikea-aikaisia päätöksiä kehityksen ohjaamiseksi. Päätöksentekijät voivat käyttää erilaisia taloudellisia, lainsäädännöllisiä tai informaatioon liittyviä ohjauskeinoja rakenteiden ja toiminnan muuttamiseksi. Lainsäädäntö ja velvoitteet ohjaavat käyttäytymistä oikeaan suuntaan.
Pelkkä tieto tai tiedon tuotanto eivät riitä radikaalien muutosten aikaansaamiseksi. Mielestäni tähän kytkeytyy yksi keskeinen ajatus – aktiivinen toimijuus. Ei ole niinkään kyse kiertotalouden edistymisestä vaan kiertotalouden määrätietoisesta ja aktiivisesta edistämisestä.
Kokonaisvaltaisessa kestävyysmurroksessa on ensiarvoisen tärkeää saada kaikki toimijat mukaan. Mittareiden lisäksi vaaditaan aktiivista toimijuutta muun muassa eri toimialoilta, yrityksiltä, kunnilta ja alueilta sekä kuluttajilta.
On huomioitava, että eri jätejakeilla ja sivuvirroilla on erilaiset hyödyntämismahdollisuudet ja -potentiaali, samoin eri alueilla erilaiset haasteet ja toisaalta mahdollisuudet edistää kiertotaloutta. Samat keinot eivät aina toimi kaikille.
Aktiiviselle toimijuudelle on olennaista myös ratkaisukeskeisyys. Eri toimijat ja alueet voivat toimia kokeilualustoina erilaisille piloteille, jotka onnistuessaan voidaan toistaa toisaalla. Myös epäonnistuneet kokeilut ovat hyödyllisiä – ne antavat tietoa siitä, mitä ei välttämättä kannata omassa toiminnassa lähteä ensisijaisesti edistämään.
Alhaalta ylös tapahtuva, vapaaehtoisuuteen pohjautuva muutos on parhaimmillaan tehokkaampaa ja nopeampaa kuin hitaasti edistyvä velvoittava lainsäädännöllinen ohjaus. Muutos vaatii uudenlaisia tapoja ajatella ja tehdä asioita.
Toimijuudessa arvot ja asenteet toimivat käyttäytymisen perustana. Mahdollistavat rakenteet sekä yksilöiden valinnat ovat muutoksen kannalta keskeisiä. Tietoa on, mutta käytetäänkö sitä toimintaan?
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina ja ilmiöasiantuntijana Tilastokeskuksen ympäristötilinpidossa. Työ kiertotalouden edistämiseksi jatkuu jäteraportointiin liittyvissä asiantuntijatehtävissä Suomen ympäristökeskuksessa.
Lähteet ja aiheesta muualla:
Circwaste-hanke: Seuranta https://www.materiaalitkiertoon.fi/fi-fi/Seuranta
Eurostat: Circular economy. Monitoring framework https://ec.europa.eu/eurostat/web/circular-economy/monitoring-framework
Eurostat: EU’s circular material use rate decreased in 2021 https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/-/ddn-20221213-1
Eurostat: Municipal waste statistics https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Municipal_waste_statistics
Kaariaho & Pirtonen: Kiertotalous edistyy Suomessa hitaasti – merkittävimmät askeleet kohti asetettuja tavoitteita ovat vielä ottamatta https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/kiertotalous-edistyy-suomessa-hitaasti-merkittavimmat-askeleet-kohti-asetettuja-tavoitteita-ovat-viela-ottamatta/
Kiertotalous-Suomi: Kiertotalouden seuranta https://kiertotaloussuomi.fi/tieto/kiertotalouden-seuranta/
Pirkanmaan ELY-keskus: Kierrätystavoitteet ja -tulokset https://www.ely-keskus.fi/web/tuottajavastuu/kierratystavoitteet-ja-tulokset
Pirtonen: Yhdyskuntajätteen kierrätysaste romahti – Suomi ei kulje mukana muun Euroopan kehityksessä https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/yhdyskuntajatteen-kierratysaste-romahti-suomi-ei-kulje-mukana-muun-euroopan-kehityksessa/
Suomen ympäristökeskus: Jätteet ja kierrätys https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/kiertotalous/jatteet-ja-kierratys
Suomen ympäristökeskus, Circwaste-hanke ja Ympäristöministeriö: Suomen jätealan kehitys lukuina. Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta https://issuu.com/suomenymparistokeskus/docs/valtsu-4.3-d?fr=sMjMxYzQyODg3NjA
Tilastokeskus: Jätetilasto https://stat.fi/tilasto/jate
Tilastokeskus: Kiertotalousliiketoiminnan indikaattorit https://www.stat.fi/tup/kiertotalous/kiertotalousliiketoiminnan-indikaattorit.html
Valtioneuvoston julkaisuja 2023:32 Kiertotalouden strategisen ohjelman arviointi http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-558-0
Ympäristöministeriö: Jätelainsäädäntö https://ym.fi/jatelainsaadanto
Ympäristöministeriö: Jätteet https://ym.fi/jatteet
Ympäristöministeriö: Kiertotalouden strateginen ohjelma https://ym.fi/kiertotalousohjelma
Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteensovittamiseksi: kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennus. Luontoarvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon.
Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.
Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Ympäristönsuojelumenot kääntyivät kasvuun vuonna 2020. Menoja lisäsivät julkisen sektorin tekemät suojelutoimet. Menojen kasvu ei ole ympäristön kannalta aina pelkästään positiivinen asia, sillä taustalla voi olla myös negatiivista kehitystä.
Kulutamme kansainvälisesti verraten selvästi enemmän luonnonresurssejamme. Valtaosa kulutuksesta on soran ja hiekan käyttöä. Materiaali-intensiteetti – eli kotimainen materiaalien kulutus suhteutettuna bkt:hen – kasvoi vuonna 2020 hieman edellisvuodesta: tarvittiin 0,75 kiloa luonnonvaroja tuottamaan 1 euro arvonlisäystä. Materiaalitilinpito kuvaa kansantalouden ja luonnonympäristön välistä materiaalivirtaa.
Suomen yhdyskuntajätteen määrä – 596 kiloa asukasta kohti vuonna 2020 – ei juuri imartele: EU-keskiarvo per asukas oli vain 505 kiloa. Jätteiden vähentämisen ja kierrätyksen edistämisen edellyttämät muutokset vaativat tuekseen avointa faktapohjaista keskustelua ja viime kädessä arjen tekoja meiltä kaikilta.
