4. Alueelliset erot lapsiperheiden yleisyydessä ovat pieniä

4.1 Avoparien osuus suurin Ahvenanmaalla, Kainuussa ja Lapissa

Aviopariperhe on tavallisin lapsiperhetyyppi kaikissa maakunnissa, vaikka selviä erojakin on havaittavissa. Eroihin vaikuttavat avopari- ja yhden vanhemman perheiden yleisyys maakunnissa. Ahvenanmaalla, Kainuussa ja Lapissa on suhteellisesti eniten avopareja. Keski-Pohjanmaalla avopariperheiden osuus on maan pienin.

Ahvenanmaalla 30 prosenttia lapsiperheistä on avoparien perheitä, Kainuussa ja Lapissa 23 prosenttia. 14 maakunnassa avoparien osuus on maan keskimääräistä tasoa korkeampi, viidessä matalampi (kuvio 7).

Kuvio 7. Avopariperheiden osuus lapsiperheistä maakunnittain 2011

Kuvio 7. Avopariperheiden osuus lapsiperheistä maakunnittain 2011

Kuntatasolla tarkastellen Ahvenanmaan kunnat sijoittuvat avoparien yleisyydessä kärkipäähän. Manner-Suomen kunnista kärjessä on Keski-Suomen Luhanka 36 prosentin osuudellaan. Savukosken lapsiperheistä 33 prosenttia on avoparien perheitä. Närpiössä ja Suomenniemellä avoparien osuus lapsiperheistä on 31 prosenttia, Pelkosenniemellä sekä Suomussalmella 30 prosenttia. Manner-Suomessa suhteellisesti vähiten avoparien lapsiperheitä on Luodon kunnassa, seitsemän prosenttia.

4.2 Yhden vanhemman lapsiperheitä eniten Päijät-Hämeessä, vähiten Pohjanmaalla

Yhden vanhemman lapsiperheiden yleisyydessä on myös selvää alueittaista vaihtelua. Maakuntien luvuissa Pohjanmaan maakunnat poikkeavat muista maakunnista perinteisen perheen suuntaan (kuvio 8). Yhden vanhemman perheitä on siellä vähiten. Eniten yhden vanhemman lapsiperheitä on Päijät-Hämeessä (23 %) ja Uudellamaalla (22 %). Päijät-Hämeessä osuus on korkea Lahden ja Uudellamaalla Helsingin ansiosta.

Kuvio 8. Yhden vanhemman perheiden osuus lapsiperheistä maakunnittain 2011

Kuvio 8. Yhden vanhemman perheiden osuus lapsiperheistä maakunnittain 2011

Maakuntien välinen vaihtelu yhden vanhemman lapsiperheiden osuudessa johtuu äiti ja lapsia -perheiden erilaisista osuuksista. Isä ja lapsia -perheiden osuus lapsiperheistä on kaikissa maakunnissa 2−3 prosenttia lukuun ottamatta Ahvenanmaata, jossa osuus on noussut 4 prosenttiin.

Kuntatasolla yhden vanhemman lapsiperheitä on suhteellisesti eniten Manner-Suomen kunnista Utsjoella (29 %), Helsingissä ja Hartolassa (28 %) sekä Turussa ja Kemissä (27 %). Ahvenanmaalta löytyvät koko Suomen korkeimmat prosenttiosuudet (Sottunga 40 %, Kökar 33 % ja Maarianhamina 28 %), mutta Sottungan ja Kökarin kohdalla on huomattava, että näin pienissä kunnissa jo muutaman perheen tyypin muutos saattaa muuttaa prosenttiosuuksia paljon.

Suhteellisesti vähiten yhden vanhemman lapsiperheitä on Manner-Suomessa Luodossa (4 %) sekä Pedersöressä ja Yli-Iin kunnassa (6 %), Ahvenanmaalla taas Vårdössä (4 %).

Luotoa voitaneen pitää Suomen perherakenteeltaan perinteisimpänä kuntana, koska siellä yhden vanhemman lapsiperheiden osuus on maan pienin ja vastaavasti avioparien suurin. Lisäksi lapsiperheen keskimääräinen kotona asuvien alaikäisten määrä on Luodossa 2,71, maan seitsemänneksi korkein. Korkeimmat luvut ovat Yli-Iissä (2,88), Sievissä (2,81) ja Perhossa (2,80). Koko maan keskiarvo on 1,83.

Yhden vanhemman lapsiperheiden isien ja äitien yleisin siviilisääty on eronnut, isistä 53 prosenttia ja äideistä 44 prosenttia on eronneita. Leskiä on miehistä vain viisi prosenttia, naisista ainoastaan kolme prosenttia. Avoliittojen purkautumiset ovat lisänneet naimattomien määrää yhden vanhemman lapsiperheissä. Jo 41 prosenttia äiti ja lapsia -perheiden äideistä on naimattomia, isä ja lapsia -perheiden isistä 27 prosenttia (taulukko 3, luku 1).


Lähde: Väestö- ja kuolemansyytilastot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Marjut Pietiläinen 09 1734 2798, Timo Nikander 09 1734 3250, vaesto.tilasto@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 9.11.2012

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-3215. Vuosikatsaus 2011, 4. Alueelliset erot lapsiperheiden yleisyydessä ovat pieniä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 14.10.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/perh/2011/02/perh_2011_02_2012-11-09_kat_004_fi.html