2. Tuloerot Suomessa pitkällä aikavälillä

Seuraavassa tarkastellaan tuloerojen kehitystä Suomessa pitkällä aikavälillä (1966–2012) kansainvälisesti vertailukelpoisin käsittein. Tiedot ulottuvat yhtä vuotta pidemmälle kuin kansainväliset vertailutiedot tuloista eli vuoteen 2012. Suomen tuloerojen kehityksen kannalta merkityksellistä on, että kansainvälisissä vertailuissa käytettävä tulokäsite ei sisällä myyntivoittoja. Myyntivoittojen vaikutusta tuloeroihin käsitellään tämän julkaisun katsauksessa 4. Tilastokeskus seuraa tuloerojen kehitystä myös tulonjaon kokonaistilastosta , jonka päätulokäsite sisältää veronalaiset myyntivoitot. Tulonjaon kokonaistilaston tulo- ja kotitalouskäsitteet poikkeavat jonkin verran kansainvälisistä suosituksista, joten se ei ole paras lähde maiden välisiin vertailuihin. Lisäksi sen tiedot alkavat vasta vuodesta 1995.

Tuloerot kaventuivat Suomessa 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle (kuvio 3, tietokantataulukko 4b ). Muutokset olivat tämän jälkeen pieniä, kunnes tuloerot kasvoivat muutamassa vuodessa 1990-luvun loppupuolella lähelle nykytasoa. Käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) Gini-kerroin kasvoi 4,9 prosenttiyksikköä vuodesta 1994 vuoteen 2001. Tämän jälkeen tuloerot kasvoivat hieman vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen ne ovat lievästi kaventuneet. Vuonna 2012 Gini-kerroin oli 0,2 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2001. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 suhteelliset tuloerot kaventuivat. Kuviossa 3 on käytetty kansainvälisesti vertailukelpoista tulokäsitettä, joka ei sisällä veronalaisia myyntivoittoja (ks. katsaus 4).

Kuvio 3. Tuloerot Suomessa 1966–2012, käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot), Gini-indeksi (%)

Kuvio 3. Tuloerot Suomessa 1966–2012, käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot), Gini-indeksi (%)

Tuloerojen muutoksen taustana on 1990-luvun syvä lama ja sitä seurannut nousukausi. Viime vuosien talouskriisin tulonjakovaikutukset ovat niihin verrattuna pieniä Suomessa. Tätä havainnollistaa kuvio 4, jossa on esitetty tuotannontekijätulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen jakautuminen koko väestössä vuodesta 1987 alkaen. Tuotannontekijätuloja ovat tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot. Laman aikana tuotannontekijätulojen erot kasvoivat huomattavasti vuodesta 1990 vuoteen 1994 työttömyyden ja konkurssien myötä. Tulonsiirrot pitivät kuitenkin käytettävissä olevien tulojen erot lähes ennallaan. Laman jälkeen tuotannontekijätulojen erot eivät pienentyneet. Hyvä työllisyyskehitys toisaalta tasasi hieman työtulojen eroja koko väestössä, mutta toiseen suuntaan vaikutti suurituloisille kohdentunut omaisuustulojen (mm. osinkotulojen) voimakas kasvu. Kun tulonsiirrot ja verotus tasasivat kasvaneita tuotannontekijätulojen eroja aiempaa vähemmän, kasvoivat käytettävissä olevien tulojen erot nopeasti 1990-luvun puolivälistä alkaen vuoteen 2001 asti. Vuonna 2012 sekä käytettävissä olevien että tuotannontekijätulojen erot olivat likimain samalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa (ks. katsaus 4 ja tietokantataulukko 4b vaihtoehtoisista tulokäsitteistä).

Kuvio 4. Tuotannontekijätulojen (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) Gini-indeksit (%) 1987–2012

Kuvio 4. Tuotannontekijätulojen (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) Gini-indeksit (%) 1987–2012

Kotitalouksien reaalitulot ovat nousseet pitkällä aikavälillä merkittävästi (kuvio 5, tietokantataulukko 4a). Vuodesta 2000 vuoteen 2012 mediaanitulo on noussut reaalisesti 28,6 prosenttia. Yhden hengen kotitaloudessa tämä merkitsee 5 200 euron kasvua. Pienituloisimman kymmenesosan yläraja nousi yhden hengen kotitaloudessa 24,1 prosenttia (n. 2 600 euroa) ja suurituloisimman kymmenesosan alaraja 32,5 prosenttia (n. 9 800 euroa) samalla ajanjaksolla. Edeltävä vuosikymmen eli 1990-luku oli kaksijakoinen, mutta kokonaisuutena sitä voidaan luonnehtia menetetyksi vuosikymmeneksi. Vuodesta 1990 vuoteen 2000 tulotaso aleni pieni- ja keskituloisilla (-1,7 %), kun taas suurituloisten reaalitulot nousivat (+ 6,4 %). Kotitalouksien tulokehitystä väestöryhmittäin on tarkemmin kuvattu erillisessä tulonjakotilaston julkistuksessa .

Kuvio 5. Mediaanitulo ja pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen rajat Suomessa 1966–2012. Reaaliset kotitalouden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) vuodessa, henkilöiden kesken

Kuvio 5. Mediaanitulo ja pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen rajat Suomessa 1966–2012. Reaaliset kotitalouden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) vuodessa, henkilöiden kesken

Tässä käytetyt vuosien 1987–2012 tiedot perustuvat tulonjakotilastoon, johon EU:n tulo- ja elinolotutkimus (EU-SILC) on sisältynyt vuodesta 2003 alkaen. Vuosien 1966–1981 tiedot perustuvat kulutustutkimuksen tietoihin. Tulonjakotilaston käytettävissä olevat rahatulot -käsite vastaa EU:n tulo-ja elinolotilaston (EU-SILC) tulokäsitettä sillä poikkeuksella, että tulonjakotilastossa palkkatuloihin luetaan rahapalkan lisäksi kaikki palkkatulojen luontoisetuudet, EU:n tulomääritelmässä ainoastaan autoetu.


Lähde: Tulonjakotilasto 2012, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 09 1734 3680 (9.6.2014 => 029 551 3680)

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 27.5.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tulot, asuminen ja asumismenot 2012, 2. Tuloerot Suomessa pitkällä aikavälillä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2012/04/tjt_2012_04_2014-05-27_kat_002_fi.html