1. Työpaikoilla ilmenevä syrjintä

Naisiin kohdistuva, sukupuoleen perustuva syrjintä on palkansaajien havaintojen mukaan vähentynyt suomalaisilla työpaikoilla viimeisen reilun 15 vuoden aikana. Havaintoja syrjinnästä perheellisyyden ja raskauden vuoksi on niin ikään vähemmän kuin vielä 1990-luvun lopulla. Vaikka ikäsyrjinnästä puhutaan yleisesti ikääntyvän väestön ongelmana, nuoreen ikään kohdistuvaa ikäsyrjintää havaitaan työpaikoilla jotakuinkin yhtä usein kuin ikääntyviin kohdistuvaa syrjintää. Alle 30-vuotiaat palkansaajat kertovat itse kokeneensa eriarvoista kohtelua tai syrjintää ikänsä perusteella jopa yleisemmin kuin yli 50-vuotiaat palkansaajat. Nämä tiedot käyvät ilmi vuoden 2013 työolotutkimuksen ennakkotiedoista.

Tilastokeskuksen vuoden 2013 työolotutkimuksen mukaan työpaikoilla on yleisimmin havaittu suosikkijärjestelmiin perustuvaa eriarvoista kohtelua tai syrjintää, josta kertoo noin viidennes (21 %) palkansaajista. Toiseksi yleisimmin (15 %) on havaittu syrjintää työsuhteen tilapäisyyden tai osa-aikaisuuden perusteella. Näissä suhteissa tilanne on pysynyt lähes muuttumattomana vuoden 1997 jälkeen. Seuraavaksi tavallisinta on syrjintä terveydentilan tai vajaakuntoisuuden vuoksi (12 %), jota on tiedusteltu tässä muodossa ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2013. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Syrjintää tai eriarvoista kohtelua työpaikallaan havainneiden palkansaajien osuus (%) syrjintäperusteen mukaan

Kuvio 1. Syrjintää tai eriarvoista kohtelua työpaikallaan havainneiden palkansaajien osuus (%) syrjintäperusteen mukaan
Lähde: Työolotutkimus 1997, 2003, 2008 ja 2013, Tilastokeskus

Vajaa kymmenesosa palkansaajista on havainnut työpaikallaan ikäsyrjintää, joka kohdistuu ikääntyneisiin (9 %) – mutta lähes yhtä moni on havainnut iän perusteella syrjintää, joka kohdistuu nuoriin (8 %). Näiden havaintojen osuus on laskenut vain aavistuksen verran vuodesta 1997.

Sen sijaan naisiin kohdistuva, sukupuoleen perustuva syrjintä on vähentynyt sekä nais- että miespalkansaajien mielestä viimeisen noin 15 vuoden aikana. Tällaista syrjintää oli havainnut työpaikallaan kuusi prosenttia palkansaajista vuonna 2013, kun vastaava luku vuonna 1997 oli yhdeksän prosenttia. Nykyisin havaitaan selvästi vähemmän myös perheellisyyteen ja raskauteen perustuvaa syrjintää (4 %) kuin vuonna 1997 (7 %).

Puutteelliseen kotimaisen kielen taitoon perustuvaa syrjintää on havainnut työpaikallaan kuusi prosenttia kaikista palkansaajista, ja kansallisuuden tai ihonvärin perusteella tapahtuvaa syrjintää neljä prosenttia. Osuudet ovat tosin yhdeksän ja kuusi prosenttia niillä palkansaajilla, joiden työpaikalla ylipäänsä on ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Sukupuoleen perustuvaa, miehiin kohdistuvaa syrjintää (2 %) sekä syrjintää poliittisten mielipiteiden tai ay-toiminnan vuoksi (3 %) havaitaan suomalaistyöpaikoilla vain vähän, samoin syrjintää seksuaalisen suuntautumisen vuoksi (2 %). Naiset ovat havainneet useimpia syrjinnän muotoja useammin kuin miehet.

Taulukko 1. Syrjintää tai eriarvoista kohtelua työpaikallaan havainneiden palkansaajien osuus (%) sukupuolen ja syrjintäperusteen mukaan

  1997 2003 2008 2013
Suosikkijärjestelmät Naiset 23 24 25 24
Miehet 18 16 17 17
Työsuhteen tilapäisyys tai osa-aikaisuus Naiset 16 21 19 19
Miehet 13 11 11 11
Terveydentila ja vajaakuntoisuus Naiset .. .. .. 14
Miehet .. .. .. 9
Ikä, nuoriin kohdistuva Naiset 8 8 10 8
Miehet 11 9 10 8
Ikä, vanhoihin kohdistuva Naiset 11 10 11 10
Miehet 10 6 8 7
Sukupuoli, naisiin kohdistuva Naiset 12 9 9 8
Miehet 6 3 4 3
Puutteellinen suomen tai ruotsin kielen taito Naiset .. .. 6 7
Miehet .. .. 5 5
Perheellisyys tai raskaus Naiset 10 7 7 6
Miehet 3 3 2 3
Kansallisuus tai ihonväri Naiset .. 4 5 3
Miehet .. 3 3 4
Poliittiset mielipiteet tai toiminta ay-liikkeessä Naiset .. 3 4 3
Miehet .. 4 4 4
Sukupuoli, miehiin kohdistuva Naiset 3 2 1 2
Miehet 3 2 3 2
Seksuaalinen suuntautuminen Naiset .. 3 2 1
Miehet .. 2 3 2
Lähde: Työolotutkimus 1997, 2003, 2008 ja 2013, Tilastokeskus

Pienimmissä, alle 10 hengen työpaikoissa on yleisesti havaittu vähemmän syrjintää kuin isommissa työpaikoissa. Selvimmin työpaikan koon yhteys syrjinnän havaitsemiseen näkyy naisiin kohdistuvan syrjinnän, vanhoihin kohdistuvan ikäsyrjinnän sekä suosikkijärjestelmiin perustuvan syrjinnän kohdalla. Ne kaikki käyvät sitä yleisemmiksi, mitä isommasta työpaikasta on kyse. Syrjinnän havaitsemisessa on joitakin sektorikohtaisia eroja syrjinnän syystä riippuen. Ikääntyviin kohdistuvaa ikäsyrjintää sekä naisiin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää on havaittu eniten valtiosektorin (pl. yliopistot) työpaikoilla, samoin kuin poliittisiin mielipiteisiin tai ay-toimintaan kohdistuvaa syrjintää. Ero on erityisen suuri suosikkijärjestelmien pohjautuvassa syrjinnässä: sitä on havainnut valtiosektorin työntekijöistä joka kolmas (33 %), mutta kunta- (22 % ) ja yksityissektorilla (19 % ) vain noin viidennes.

Kuntasektorin työpaikoilla taas on havaittu muita useammin perheellisyyteen ja raskauteen sekä terveydentilaan ja vajaakuntoisuuteen perustuvaa syrjintää. Työsuhteen tyypin perusteella esiintyvä syrjintä on valtion ja kunnan työpaikoilla lähes kaksi kertaa niin usein kuin yksityissektorilla. Sen sijaan kielitaitoon, kansallisuuteen ja ihon väriin taikka nuoriin kohdistuvassa syrjinnässä ei ole eroa sektoreittain.

Työolotutkimuksen tuloksia tulkittaessa on huomattava, että ne koskevat palkansaajien havaintoja syrjinnästä työpaikoillaan. Palkansaajilla ei välttämättä ole havaintoja syrjinnästä, joka tapahtuu uusien työntekijöiden rekrytointitilanteessa; jos syrjintää esiintyy jo tässä vaiheessa, työpaikalla ei edes ole tiettyyn vähemmistöön kuuluvia, potentiaalisesti syrjittäviä työntekijöitä.

1.1. Itse koettu syrjintä

Syrjintää työpaikoillaan havainneilta on työolotutkimuksessa edelleen kysytty, ovatko he itse joutuneet syrjinnän tai eriarvoisen kohtelun kohteeksi. Syrjintää suosikkijärjestelmien perusteella on kokenut yhteensä kahdeksan prosenttia kaikista palkansaajista: 11 prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä. Osuudet ovat samoja kuin vuonna 2008. Vuoteen 1997 verrattuna osuus on miehillä laskenut prosenttiyksikön verran ja naisilla noussut kolme prosenttiyksikköä.

Kolme prosenttia kaikista vuonna 2013 haastatelluista palkansaajista (naiset 4 %, miehet 1 %) on kokenut työsuhteen tilapäisyyteen tai osa-aikaisuuteen perustuvaa syrjintää. Määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevillä osuudet ovat luonnollisesti korkeammat. Määräaikaisista palkansaajista 9 prosenttia (naiset 13 %, miehet 3 %) ja osa-aikatyötä tekevistä 7 prosenttia (naiset 9 %, miehet 2 %) kertoo kokeneensa itse syrjintää työsuhteensa osa- tai tilapäisyyden vuoksi.

Kaksi prosenttia kaikista palkansaajista on kokenut nuoriin kohdistuvaa ikäsyrjintää ja kaksi prosenttia vanhoihin kohdistuvaa syrjintää. Ikäryhmittäin tarkasteltuna mielenkiintoista on se, että ikääntyneiden joukossa omakohtaiset kokemukset vanhaan ikään kohdistuvasta syrjinnästä ovat vähentyneet, mutta nuorten kokema ikäsyrjintä on pikemminkin lisääntynyt. Alle 30-vuotiaista kuusi prosenttia (naiset 5 %, miehet 7 %) kertoi kokeneensa nuoreen ikään perustuvaa syrjintää vuonna 1997, kun vuonna 2013 vastaava osuus oli kasvanut kahdeksaan prosenttiin (naiset 10 % , miehet 5 %). Vastaavasti yli 50-vuotiaista palkansaajista seitsemän prosenttia (naiset 8 %, miehet 6 %) kertoi kokeneensa vanhaan ikään kohdistuvaa syrjintää vuonna 1997, mutta enää neljä prosenttia vuonna 2013 (naiset 5 %, miehet 2 %).

Sukupuolen perusteella syrjintää itse kokeneiden naisten osuus (4 % ) on vähentynyt prosenttiyksiköllä sitten 1990-luvun lopun (5 %). Koko tutkimusjakson aikana noin pari prosenttia miespalkansaajista on omakohtaisesti kokenut miehiin kohdistuvaa syrjintää, ja noin prosentti kaikista palkansaajista on kokenut syrjintää perheellisyyden tai raskauden vuoksi taikka syrjintää poliittisten mielipiteiden ja ay-toiminnan vuoksi.

1.2. Syrjintätilanteet

Työolotutkimuksessa on tiedusteltu myös tilanteita, joissa vastaaja on joutunut eriarvoisen kohtelun tai syrjinnän kohteeksi viimeisen viiden vuoden aikana nykyisessä työpaikassaan.

Tällaiset tilanteet liittyvät yleisimmin tiedon saantiin (17 % ) sekä työtovereiden ja esimiesten asenteisiin (16 %). Myös arvostuksen saannissa koettu syrjintä on melko yleistä (14 %). Näissä suhteissa muutos on ollut 2000-luvulla hyvin vähäistä. (Kuvio 2.) Sen sijaan palkkauksessa koettu syrjintä on vähentynyt parisen prosenttiyksikköä vuodesta 2008. Tämä näkyy erityisesti naisilla, joilla osuus on laskenut kymmenessä vuodessa 15 prosentista 12 prosenttiin. Naiset kertovat kokeneensa kaikissa kysytyissä tilanteissa useammin syrjintää kuin miehet. (Taulukko 2.)

Kuvio 2. Kokenut itse syrjintää tai eriarvoista kohtelua työpaikallaan edellisen viiden vuoden aikana. Osuus (%) palkansaajista syrjintätilanteen mukaan

Kuvio 2. Kokenut itse syrjintää tai eriarvoista kohtelua työpaikallaan edellisen viiden vuoden aikana. Osuus (%) palkansaajista syrjintätilanteen mukaan
Lähde: Työolotutkimus 2003, 2008 ja 2013. Tilastokeskus

Taulukko 2. Kokenut itse syrjintää tai eriarvoista kohtelua työpaikallaan edellisen viiden vuoden aikana. Osuus (%) palkansaajista syrjintätilanteen mukaan

  2003 2008 2013
Tiedon saannissa Naiset 20 20 19
Miehet 14 14 14
Työtovereiden ja esimiesten asenteissa Naiset 20 21 19
Miehet 10 12 12
Arvostuksen saannissa Naiset 17 19 17
Miehet 11 10 10
Palkkauksessa Naiset 15 14 12
Miehet 11 11 9
Työvuorojen jaossa Naiset 13 13 12
Miehet 7 7 7
Koulutukseen pääsyssä Naiset 10 11 10
Miehet 6 6 5
Etenemismahdollisuuksissa Naiset 9 9 8
Miehet 6 7 7
Työhönotossa, nimitystilanteissa Naiset 8 7 6
Miehet 6 5 3
Työsuhde-etujen saannissa Naiset 6 7 6
Miehet 4 4 5
Lähde: Työolotutkimus 2003, 2008 ja 2013, Tilastokeskus

Yksityissektorin palkansaajille erilaisia syrjintätilanteita on tullut eteen vähiten. Valtiosektorin työpaikoissa (pl. yliopisto) palkansaajilla on enemmän kokemuksia syrjinnästä etenemismahdollisuuksissa, arvostuksen saannissa, palkkauksessa sekä työhönotto- ja nimitystilanteissa kuin muissa työpaikoissa. Kuntasektorilla työskentelevät taas kertovat muita useammin eriarvoisesta kohtelusta tiedonsaannissa, koulutukseen pääsyssä sekä työn tai työvuorojen jaossa.

Vuoden 2013 työolotutkimuksessa on kysytty, kuuluuko vastaaja mielestään johonkin vähemmistöryhmään. Ne palkansaajat, jotka katsovat kuuluvansa johonkin etniseen vähemmistöön, kertovat kokeneensa eriarvoista kohtelua tai syrjintää useammin kuin muut palkansaajat erityisesti arvostuksen saamisessa (21 % vs. 14 %), koulutukseen pääsyssä (15 % vs. 8 %) sekä etenemismahdollisuuksissa (18 % vs. 8 %). He ovat kokeneet syrjintää jonkin verran muita useammin myös työtovereiden ja esimiesten asenteissa (20 % vs. 16 %). Muissa tilanteissa (palkkaus, työn tai työvuorojen jako, tiedon saanti, työsuhde-edut) etniseen vähemmistöön kuuluvat eivät tunne kokeneensa eriarvoista kohtelua sen yleisemmin kuin muut palkansaajatkaan. Etniseen vähemmistöön itsensä identifioivia palkansaajia on tutkimuksessa kuitenkin vain 61 henkeä, joten tuloksia voi pitää ainoastaan viitteellisinä.

1.3. Syrjinnän syyt eri tilanteissa

Vuoden 2013 työolotutkimuksessa eri tilanteissa eriarvoista kohtelua tai syrjintää kokeneilta on edelleen kysytty, mikä heidän mielestään on ollut kyseisessä tilanteessa syrjinnän syynä. Vaihtoehdoista on voinut valita useamman kuin yhden syyn.

Liitetaulukko 1 näyttää niiden palkansaajien osuuden kaikista palkansaajista, jotka kertovat kokeneensa eriarvoista kohtelua tai syrjintää tietyssä tilanteessa tietyn syyn perusteella. Syrjinnän perusteina on taulukossa listattu vain ne syyt, joiden kohdalla syrjintää jossakin tilanteessa kokeneiden osuus nousee yli 0,5 prosenttiin kaikista palkansaajista.

Liitetaulukosta 1 nähdään, että suosikkijärjestelmiin perustuva eriarvoinen kohtelu tiedon ja arvostuksen saannissa sekä asenteissa on yleisin (5 %) näin mitattu syrjinnän muoto kaikkien palkansaajien joukossa. Lisäksi naisista viisi prosenttia on kohdannut eriarvoista kohtelua sukupuolensa vuoksi arvostuksen saannissa ja neljä prosenttia niin palkkauksessa kuin asenteissakin.

Ikäsyrjinnän tarkastelu kohderyhmittäin valottaa ilmiötä tarkemmin. Alle 30-vuotiaat palkansaajat ovat kokeneet nuoren ikänsä perusteella eriarvoista kohtelua arvostuksen saamisen (8 %) ja asenteiden (8 %) tasolla vielä yleisemmin kuin yli 50-vuotiaat ovat kokeneet vastaavissa tilanteissa syrjintää ikänsä vuoksi (3 % ja 2 %). Nuorista palkansaajista 4 prosenttia kokee joutuneensa kärsimään iästään työn tai työvuorojen jaossa, kun vastaava osuus yli 50-vuotiailla on prosentti. Kolme prosenttia nuorista kokee saaneensa eriarvoista kohtelua etenemismahdollisuuksissa ikänsä vuoksi, yli 50-vuotiaista kaksi prosenttia. Nuorista kolme prosenttia on kokenut syrjintää palkkauksessa ja tiedon saannissa, kaksi prosenttia työsuhde-eduissa ja prosentti koulutukseen pääsyn tai työhönotto- ja nimitystilanteiden suhteen. Kaikissa näissä viimeksi mainituissa tilanteissa ikänsä vuoksi syrjittyjen yli 50-vuotiaiden osuus on prosentti.

Kuten ikäsyrjinnän lähemmästä tarkastelussa käy ilmi, omakohtaisesti koetun syrjinnän tutkiminen on työolotutkimuksen tyyppisellä aineistolla jossain määrin ongelmallista. Tietyn syyn perusteella voi kokea syrjintää periaatteessa vain silloin, kun kuuluu kyseisen syyn perusteella potentiaalisesti syrjittävään kohderyhmään. Esimerkiksi syrjintää vajaakuntoisuuden vuoksi voivat kokea vain vajaakuntoiset henkilöt. Näin ollen omakohtaisen syrjinnän yleisyys kaikkien palkansaajien joukossa heijastelee osaltaan sitä, mikä on eri kohderyhmien suhteellinen osuus palkansaajista sekä sitä, miten hyvin eri kohderyhmiä on onnistuttu tavoittamaan otostutkimukseen. Lisäksi on huomattava, että työolotutkimus on tehty periaatteessa vain sellaisille vastaajille, jotka ovat selvinneet noin tunnin mittaisesta haastattelututkimuksesta suomen- tai ruotsin kielellä: maahanmuuttajataustaiset palkansaajat ovat otoksessa aliedustettuina.

Eriarvoisen kohtelu ja syrjintä, erityisesti omakohtaisesti koettuna, on tutkimusaiheena muutenkin haasteellinen. Aihe voi olla monelle vastaajalle arkaluonteinen. Tulkinnat siitä, mitä eriarvoinen kohtelu eri tilanteissa on tai mihin koettu epäoikeudenmukaisuus on perustunut, voivat myös vaihdella vastaajien kesken ja eri aikoina. Aina vastaaja ei itsekään osaa eritellä kokemansa syrjinnän syytä, kuten liitetaulukon 1 ”Muu syy tai vaikea eritellä” -prosenttiosuuksista voi päätellä. Työolotutkimusta voi kaikesta huolimatta pitää varsin luotettavana välineenä palkansaajien kokemusten mittaamiseen myös syrjinnän osalta: otos on suuri, vastausosuus on korkea, kysymykset on säilytetty mahdollisimman samanlaisina jopa yli 15 vuoden ajan ja tutkimus tehdään luotettavalla käyntihaastattelumenetelmällä.

Työolotutkimuksen tulokset piirtävät kaiken kaikkiaan varovaisen myönteistä kuvaa sukupuoleen liittyvän syrjinnän vähenemisestä työelämässä 2000-luvulla. Myönteistä on myös se, että työelämässä toimivien ikääntyvien työntekijöiden saama arvostus ei näytä ainakaan heikenneen – työhönottotilanteissa tapahtuvaa ikääntyvien syrjintää ei tällä tutkimuksella tosin tavoiteta. Ikäsyrjintää koskevat tulokset näyttävät, että ikäsyrjinnästä puhuttaessa katseet olisi käännettävä myös siihen, millaista kohtelua nuoret saavat työpaikoilla osakseen.


Lähde: Työolotutkimus, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hanna Sutela 09 1734 2907, Anna-Maija Lehto 09 1734 3223, tyoelama@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.5.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työolot [verkkojulkaisu].
ISSN=2342-2874. 02 2013, 1. Työpaikoilla ilmenevä syrjintä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyoolot/2013/02/tyoolot_2013_02_2014-05-15_kat_001_fi.html