Arkielämän tutkimuksessa ”arki on sitä, mitä ihmiset tekevät päivittäin, viikoittain, kuukausittain, toiminnan normaalit syklit edustavat arkea” (Tuomi-Gröhn 2009, 150). Arjen käsitteessä ei tehdä jakoa kotielämän ja työn välille, vaikka tutkimuksessa arki paikantuukin usein kotiin (emt.; Sekki 2018, 66).

Tilastokeskuksen vapaa-aika­tutkimuksessa 10 vuotta täyttäneitä vastaajia on pyydetty arvioimaan sitä, kuinka raskaana tai kevyenä he pitävät arkeaan, sekä toisaalta sitä, kuinka mielen­kiintoisena tai ikävystyttävänä he sen kokevat.

Kysymyksissä ei ole määritelty tarkemmin, mitä arjella tarkoitetaan. Kysymykset ovat olleet mukana tutkimuksessa vuosina 2002 ja 2017.

Myös kiire kuuluu monen arkeen. Kiireen kokemista vapaa-aika­tutkimuksessa on kartoitettu 15 vuotta täyttäneiltä väitteellä ”joudun koko ajan tekemään liian monia asioita”.

Vapaa-aikatutkimuksen yhteydessä arjen kokeminen kiinnostaa etenkin silloin, kun halutaan selvittää erilaisia harrastamisen esteitä. Mirja Liikkanen kutsuu niitä arjen olosuhde­tekijöiksi (Liikkanen 2005, 20).

Tässä artikkelissa tarkastelen suomalaisten arjen raskautta, mielen­kiintoisuutta ja kiireisyyttä sekä niiden muutoksia sukupuolen, iän ja sosio­ekonomisen aseman mukaan.

Valtaosa pitää arkeaan mielen­kiintoisena

Valtaosa (80 %) 10 vuotta täyttäneistä suomalaisista piti arkeaan mielen­kiintoisena vuonna 2017. Tässä ei ole juuri eroa miesten (79 %) ja naisten (81 %) kesken. Erittäin mielen­kiintoiseksi arkensa koki 14 prosenttia suomalaisista (kuvio 1).

Arkeaan mielenkiintoisena pitävien osuus on 15 vuoden aikana vähentynyt kymmenellä prosentti­yksiköllä. Muutos koskee molempia sukupuolia sekä kaikkia ikä- ja sosio­ekonomisia ryhmiä 75 vuotta täyttäneitä lukuun ottamatta. 

Ikävystyttävänä arkeaan piti noin viidesosa (19 %). Heidän osuutensa on peräti kaksin­kertaistunut vuodesta 2002. Erittäin ikävystyttävänä arkensa koki silti vain pari prosenttia 10 vuotta täyttäneistä.

Työttömistä reilu kolmasosa koki arkensa ikävystyttäväksi, ja opiskelijoista ja työntekijä­ammateissa toimivista vastaavasti neljännes. Yrittäjistä ja ylemmistä toimi­henkilöistä vain reilu kymmenes­osa piti arkeaan ikävystyttävänä.

Työssäkäyvillä kokemukset työstä määrittävät osaltaan arjen kokemista.

Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan palkan­saajista vajaa viidennes piti työtään erittäin tai melko yksi­toikkoisena vuonna 2018. Osuus on pysynyt lähes samana vuodesta 1990 lähtien. Ylemmät toimi­henkilöt pitivät työtään vähemmän yksi­toikkoisena kuin muut palkan­saajat. (Sutela ym. 2019, 125.)

Yhä useampi kokee arjen raskaana

Arkeaan erittäin tai melko raskaana pitävien osuus on kasvanut 39 prosentista 44 prosenttiin 15 vuodessa. Suurin piirtein yhtä suuri osuus miehistä ja naisista koki arkensa raskaana. Erityisesti miehet kokivat arkensa useammin raskaana kuin vuosi­tuhannen alussa (kuvio 2).

Huomattava osa työssäkäyvistä piti arkeaan vähintään melko raskaana. Työntekijöistä, ylemmistä toimi­henkilöistä ja yrittäjistä noin kaksi kolmasosaa koki näin ja alemmista toimi­henkilöistäkin lähes 60 prosenttia. Arkensa raskaana kokevien osuus on kasvanut erityisesti työn­tekijöiden ryhmässä (kuvio 3).

Kuvio 3. Arjen kokeminen erittäin tai melko raskaana, 15 vuotta täyttäneet, %

Yli 14-vuotiaista koululaisista ja opiskelijoista lähes puolet piti arkeaan raskaana. Osuus on enemmän kuin kaksin­kertaistunut 15 vuodessa.

Koulunkäynti ja opiskelu vievät koululaisilta ja opiskelijoilta suuren osan päivästä luku­vuosien aikana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveys­kyselyn mukaan noin 40 prosenttia peruskoulun 8.–9. luokkalaisista ja lukion 1.–2. vuoden opiskelijoista piti koulun työmäärää liian suurena vuonna 2013. Osuus oli kuitenkin pienempi kuin 10 vuotta aikaisemmin (Luopa ym. 2014.)

Tilastokeskuksen työolo­tutkimuksessa palkan­saajilta on kysytty työn ruumiillista ja henkistä rasittavuutta. Palkan­saajista lähes kolmannes koki työnsä ruumiillisesti erittäin tai melko raskaaksi vuonna 2018.

Työn ruumiillisessa rasittavuudessa on tapahtunut vain vähän keventymistä 2000-luvulla. Palkan­saajista puolet piti työtään henkisesti erittäin tai melko raskaana vuonna 2018. Osuus oli suurin piirtein sama vuonna 2003. (Sutela ym. 2019.)

Erittäin raskaana arkeaan piti vain harva (4 %) vapaa-aika­tutkimuksen vastaajista. Heidän osuutensa oli melkein sama kuin vuonna 2002. Yrittäjät, ylemmät toimi­henkilöt, työntekijät, työttömät sekä omaa koti­talouttaan hoitavat kokivat muita sosio­ekonomisia ryhmiä useammin arkensa erittäin raskaaksi.

Kiireen kokeminen yleistynyt

Kiireen kokemista vapaa-aika­tutkimuksessa mitattiin väitteen ”joudun koko ajan tekemään liian monia asioita” avulla. Kysymys esitettiin 15 vuotta täyttäneille.

Täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa oli 43 prosenttia naisista ja 40 prosenttia miehistä. Sekä naisilla että miehillä väitteen kanssa samaa mieltä olevien osuus oli kasvanut noin 10 prosentti­yksikköä vuodesta 2002 (kuvio 4).

Kiireen kokeminen oli yleistynyt kaikissa ikä- ja sosio­ekonomisissa ryhmissä. Ylemmät toimi­henkilöt ovat kiireisin väestö­ryhmä; heistä lähes kaksi kolmasosaa (64 %) oli kokenut kiirettä. Vuosi­tuhannen alussa yrittäjät olivat eri sosio­ekonomisista ryhmistä kiireisimpiä (kuvio 5).

Vähiten kiireisiä olivat eläkkeellä tai pitkäaikais­sairaana olevat: heistä alle viidesosa (18 %) oli kokenut kiirettä.

Yli 14-vuotiaista koululaista ja opiskelijoista yli puolet (54 %) oli kokenut kiirettä vuonna 2017, kun vuonna 2002 heitä oli kolmannes.

Kiireen kokeminen liittyy vahvasti elämän­vaiheeseen, ja on yleisintä ruuhka­vuosia elettäessä. Tämä näkyy selvästi tarkasteltaessa sukupolvia.  

Suurimmat muutokset kiireisyydessä ovat kokeneet 1970- ja 1980-luvuilla syntyneet, jotka ovat 15 vuoden aikana siirtyneet nuoruudesta aikuisuuteen. Heidän kohorteissaan kiirettä kokeneiden osuudet ovat kaksin­kertaistuneet 15 vuodessa.

Työolotutkimuksen mukaan lähes kolmasosa palkan­saajista koki kiireen aiheuttavan erittäin tai melko paljon haittaavaa rasitusta työssä vuonna 2018. Kiireestä aiheutuvat ongelmat olivat selvästi tyypillisempiä palkansaaja­naisille kuin -miehille. Kiireen kokeminen oli lisääntynyt naisilla vuodesta 2003. (Sutela ym. 2019, 133.)

Työ ja toisaalta sen puute muovaavat arjen kokemusta

Valtaosa suomalaisista kokee arkensa mielen­kiintoisena, mutta arkeaan ikävystyttävänä pitävien osuus on kasvanut 2000-luvulla. Tämä tuntuu paradoksaaliselta, kun ajatellaan kaikkia niitä uusia ajanvietto­tapoja, joita esimerkiksi teknologian kehitys on tuonut tullessaan.

Sekä ansiotyö että sen puute näkyvät siinä, miten arki koetaan. Työssä käyvistä yrittäjät ja ylemmät toimi­henkilöt kokevat arkensa harvimmin ikävystyttävänä.

Työn puute muovaa arjen kokemista, varsinkin jos työn tilalle ei ole tullut muuta kiinnostavaa tekemistä. Eri sosio­ekonomisista ryhmistä juuri työttömät kokevat useimmin arkensa ikävystyttävänä.

Arki on kaiken kaikkiaan tullut raskaammaksi ja kiireisemmäksi 2000-luvulla. Vaikka sekä naiset että miehet kokevat yhtä usein arkensa raskaaksi, arjen raskaus koskettaa nyt enemmän miehiä kuin aikaisemmin.

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä.

Tiedot kerättiin kyselyin ja haastatteluin

Vapaa-aikatutkimuksen tiedot kerättiin 10 vuotta täyttäneiltä suomalaisilta vuonna 2017 käynti­haastatteluina 10–14-vuotiailta ja 75 vuotta täyttäneiltä ja 15–74-vuotiailta joko verkko- tai posti­kyselyinä. Vuonna 2002 tiedot kerättiin käynti­haastatteluina. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 7 155 henkeä vuonna 2017 ja 3 355 henkeä vuonna 2002.

Tiedonkeruumenetelmien erot saattavat vaikuttaa artikkelin tietojen taustalla olevien mielipide­kysymysten vastauksiin. Haastattelemalla kerätyssä tutkimuksessa voi ilmetä sosiaalisen suotavuuden vaikutusta, jolloin vastaaja pyrkii antamaan yleisesti hyväksyttävänä pidettävän vastauksen riippumatta siitä, mitä hän kysytystä asiasta aidosti ajattelee (esim. Jokinen & Järvensivu 2014).

Kun tiedot kerätään itse täytettävällä verkko- tai posti­lomakkeella, ulkoiset tilanteet eivät vaikuta samalla tavalla vastaamiseen kuin haastattelu­tilanteessa. Tämä saattaisi selittää osan negatiivisten vastausten yleistymisestä artikkelissa tarkastelluissa kysymyksissä.

Lähteet:

Jokinen, Marika & Järvensivu, Marjaana (2014). En osaa sanoa -vastaaminen verkkokyselyissä. Hyvinvointikatsaus 4/2014.

Liikkanen, Mirja (2005). Vapaa-aika muutoksessa – merkitykset, rajoitteet ja valinnat. Teoksessa Mirja Liikkanen, Riitta Hanifi ja Ulla Hannula (toim.) Yksilöllisiä valintoja, kulttuurien pysyvyyttä. Vapaa-ajan muutokset 1981–2002. Helsinki: Tilastokeskus.

Luopa, Pauliina, Kivimäki, Hanne, Matikka, Anni, Vilkki, Suvi, Jokela, Jukka, Laukkarinen, Essi & Paananen, Reija (2014). Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000–2013. Kouluterveyskyselyn tulokset. Raportti 25/2014. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sekki, Sanna (2018). Arki perhetyön kohteena. Tutkimus uuden työtavan kokeilusta Arki haltuun -hankkeessa. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 29. Helsinki: Yliopistopaino.

Sutela, Hanna, Pärnänen, Anna & Keyriläinen, Marianne (2019). Digiajan työelämä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Suomen virallinen tilasto. Helsinki: Tilastokeskus.

Tuomi-Gröhn, Terttu (2009. Kodin arki ja arjen taidot tutkimuskohteena. Teoksessa Janhonen-Abruquah, Hille (toim.) Kodin arki. Kotitalous- ja käsityötieteiden laitoksen julkaisuja 19: Helsinki: Helsingin yliopisto.