Koronaviruspandemiasta johtuvan poikkeustilan vuoksi moni on viettänyt enemmän aikaa kotonaan kuin yleensä, tähän torstaihin asti moni myös koululaisten kanssa. Eurofoundin tekemän kyselyn mukaan 59 prosenttia suomalaisista on siirtynyt etätöihin poikkeustilan seurauksena. Osuus on EU-maiden suurin.

Yhtäjaksoisen etätyöskentelyn jatkuessa ja ja monien lasten yhä käydessä etäkoulua kotona työskentelevillä on aiempaa suurempi tarve omalle työskentelytilalle. Lisäksi ahtaasti asuminen voi nopeuttaa virustartuntojen leviämistä asuntokunnan jäsenten välillä. Kuinka ahtaasti Suomessa oikein asutaan?

Asunnot ja asuinolot -tilaston mukaan vuonna 2018 asuntokunnilla oli käytössään keskimäärin 1,5 huonetta henkilöä kohti, kun keittiötä ei lasketa mukaan huonelukuun. Vallitsevan määritelmän mukaan asunto on ahdas, jos huoneita on vähemmän kuin yksi asukasta kohti, kun keittiötä ei lasketa huoneeksi.

Tämän määritelmän mukaan koko maassa 219 508 asuntokuntaa eli noin 8 prosenttia kaikista asuntokunnista asui ahtaasti. Tämä tarkoittaa, että 17 prosenttia asuntoväestöstä asuu ahtaasti. Asuntoväestöön ei lueta mukaan asuntoloissa, laitoksissa ja ulkomailla asuvia.

Oheiselta kartalta näkyy ahtaasti asuvien asuntokuntien tilanne kunnittain ja voit katsoa oman kuntasi tilanteen.

Ahtaimmin asutaan Uudellamaalla

Maakunnittain tarkasteltuna keskimääräisesti ahtaimmin asutaan muuttovoittoisella Uudellamaalla, jossa joka kymmenes asuntokunnista asui ahtaasti vuonna 2018 (kuvio 1).

Uudenmaan sisällä suurin ahtaasti asuvien osuus kaikista asuinkunnista oli yllättäen Askolassa, jossa 12 prosenttia asuntokunnista asui ahtaasti. Toisaalta Helsingissä oli Uudellamaalla vähiten huoneita henkilöä kohti.

Ero johtuu asumisväljyyden suuremmasta hajonnasta Askolassa: ahtaasti asuvia on suhteessa enemmän kuin Helsingissä, mutta niin myös tilavasti asuvia. Määritelmän mukaan asuntokunta asuu tilavasti, kun sillä on käytössään vähintään kolme huonetta enemmän kuin asuntokunnan henkilömäärä, kun keittiötä ei lasketa mukaan huonelukuun.

Henkilöä kohti lasketun huoneluvun perusteella koko Suomen ahtaimmin asutuimmat kunnat olivat vuonna 2018 Liminka, Tyrnävä ja Luoto (kartta 2).

Näiden kuntien ahtautta selittää suuri asuntokuntien keskikoko. Esimerkiksi Limingassa yli viiden hengen asuntokuntia oli vuonna 2018 kymmenen prosenttia kaikista asuntokunnista, kun taas Helsingissä vastaava osuus oli vain prosentti asuntokunnista.

Toisaalta yksin asuvien osuus on Helsingissä huomattavan suuri. Helsingissä joka toinen (49 prosenttia) asuntokunnista oli vuonna 2018 yhden hengen asuntokuntia, kun taas Limingassa 23 prosenttia.

Ahtaasti asumisen määritelmän mukaan yksin asuva ei voi koskaan asua ahtaasti riippumatta siitä, kuinka monta neliötä hänellä on käytössään. Ahtaasti asuvien osuus onkin viime vuosina pienentynyt myös yksin asumisen yleistymisen myötä.

Myös muiden maakuntien suurimmissa kaupungeissa asutaan ahtaasti. Huoneiden lukumäärällä henkilöä kohti mitattuna Tampere oli vuonna 2018 ahtaasti asumisessa sijalla 10, Turku sijalla 13 ja Jyväskylä sijalla 16. Oman kuntasi huoneluvun voit tarkistaa oheiselta vuorovaikutteiselta kartalta (kartta 2).

Suurimmissa kaupungeissa asuntokanta myös koostuu pienemmistä asunnoista kuin muualla. Helsingissä, Tampereella ja Turussa yli viidesosa asunnoista oli vuonna 2018 yksiöitä, kun koko maassa yksiöitä oli 14 prosenttia. Viime vuosina asuntotuotanto on suurimmissa kaupungeissa keskittynyt yksiöihin, mutta yksiöille myönnettyjen rakennuslupien määrä on lähtenyt laskuun.

Moni lapsiperhe asuu ahtaasti

Etätöiden tekemistä voi vaikeuttaa kotona hoidettavat lapset. Joka viidennessä asuntokunnassa oli alle 18-vuotiaita lapsia ja kahdeksaan prosenttiin asuntokunnista kuului alle seitsemänvuotiaita lapsia vuonna 2018. Vajaa kolmannes asuntokunnista, joissa oli lapsia, asui vuonna 2018 ahtaasti. (Kuvio 2)

Kolmeen neljästä ahtaasti asuvasta asuntokunnasta kuului alle 18-vuotiaita lapsia. Alle seitsemänvuotiaita kuului puolestaan joka toiseen ahtaasti asuvista asuntokunnista.

Työntekijöillä ahtaammat olot kuin muilla

Etätöiden tekeminen vaihteli ennen koronaepidemiaa sosioekonomisen aseman mukaan. Vuonna 2018 viikoittain etätöitä teki ylemmistä toimihenkilöistä 27 prosenttia, alemmista toimihenkilöistä 11 prosenttia ja työntekijöistä vain yksi prosentti (TEM 2019).

Pääasiallisesti töitä kotona teki vain 7 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä, 3 prosenttia alemmista toimihenkilöistä, eikä lähes yksikään työntekijöistä (Sutela, Pärnänen, Keyriläinen 2019).

Mahdollisuus kotona työskentelyyn vaihtelee eri työtehtävissä. Toisaalta myös asunnon tilavuus asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna ahtaimmin vuonna 2017 asuivat työntekijät sekä opiskelijat, joista hieman yli neljännes asui ahtaasti (Kuvio 3).

Sekä alemmista että ylemmistä toimihenkilöistä noin joka viides asui ahtaasti. Väljimmin asuvat eläkeläiset, joilla oli vuonna 2017 käytössään keskimärin 1,8 huonetta henkilöä kohti ja joista vain neljä prosenttia asui ahtaasti.

Ulkomaalaistaustaiset asuvat muita ahtaammin

Myös syntyperä on yhteydessä ahtaasti asumiseen. Ulkomaalaistaustaisista 40 prosenttia asui vuonna 2018 ahtaasti, kun taas suomalaistaustaisista vain 15 prosenttia (kuvio 4). Ulkomaalaistaustaisiksi määritellään ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla.

Ulkomaalaistaustaisista 56 prosenttia asui vuonna 2018 Uudellamaalla, jossa asutaan keskimäärin ahtaammin kuin muissa maakunnissa. Kuitenkin myös Uudellamaalla ulkomaalaistaustaiset asuvat ahtaammin kuin muu väestö: ulkomaalaistaustaisista 43 prosenttia ja suomalaistaustaisista 16 prosenttia asui ahtaasti.

Ulkomaalaistaustaisten asuntokunnat ovat myös keskimäärin suurempia kuin suomalaistaustaisten. Asuntokunnissa, joihin kuuluu ulkomaalaistaustaisia, oli vuonna 2018 keskimäärin 2,6 henkilöä, kun taas suomalaistaustaisiin asuntokuntiin kuului keskimäärin kaksi henkilöä.

Asumisväljyys lisääntyy tasaisesti

Asumisväljyys on lisääntynyt tasaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Vuonna 1990 ahtaasti asui 18 prosenttia asuntokunnista, kun taas vuonna 2018 enää 8 prosenttia. Vuosittainen asumisväljyyden muutos on kuitenkin maltillista. (Kuvio 5)

Ahtaasti asuvien osuus riippuu myös tilastollisesta ahtauden määritelmästä. Tilastolliset määritelmät eivät ole kiveen hakattuja, vaan muuttuvat ajan myötä. Vielä 1970-luvulla asunto luokiteltiin ahtaaksi, jos siinä asui enemmän kuin kaksi henkilöä huonetta kohti, kun keittiö laskettiin huonelukuun.

Ajan mittaan asuntoja on alettu luokitella ahtaaksi yhä herkemmin. Nykyinen määritelmä on otettu käyttöön vuonna 1990.

Tulevaisuudessa etätyöskentelyn oletettavasti lisääntyessä ja työskentelytilan tarpeen kasvaessa myös nykyistä ahtauden määritelmää saatetaan päivittää.

Vuoden 2019 asunnot ja asuinolot -tilasto julkaistaan 20.5.2020.

Kirjoittaja työskentelee tietopalvelusuunnittelijana Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä.

Lähteet:

Eurofound, 2020, Living, working and COVID-19 dataset, Dublin

Kannisto Otto, 2017, Asumisesta tulossa yksilölaji, Tieto&trendit

Kannisto Otto, Kokkonen Paavo, Korhonen Martti & Vuorio Elina, 2019, Myös yksiöiden rakennusbuumi hiipuu – mitä tilastot kertovat ilmiöstä? Tieto&trendit

Sutela Hanna, Pärnänen Anna, Keyriläinen Marianne, 2019, Digiajan työelämä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018, Tilastokeskus

Työ- ja elinkeinoministeriö 2019, ”Työolobarometri 2018”, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2019:51.