Koronakriisi on lisännyt hieman enemmän naisten huolia
Suomi on ainakin toistaiseksi selvinnyt koronaepidemiassa kansainvälisesti vertailtuna hyvin. Miten yhteiskunnan kantokykyyn on luotettu? Miten rajoitukset on otettu vastaan? Mitkä asiat ovat huolestuttaneet kansalaisia eniten? Entä millaisia ovat sukupuolten väliset erot koronakriisin kokemisessa?
Kansalaispulssi-kyselyllä on seurattu väestön mielialoja, huolia ja toimia koronaepidemian aikana. Tilastokeskus on toteuttanut kyselyn Valtioneuvoston toimeksiannosta huhtikuusta 2020 lähtien. Tutkimus on tehty 2–4 viikon välein noin 3 000 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen otokseen osuneelle henkilölle. Vastausosuus on vaihdellut 37,3 prosentista 51,9 prosenttiin.
Tiedämme, että epidemiatilanne kohtelee väestöä eri tavoin alueellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti – kriisin sukupuolivaikutuksia unohtamatta.
Yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittisissä töissä työskentelevistä kaksi kolmasosaa on naisia (Keva 2020), ja naisenemmistöiseltä hoiva- ja opetusalalta onkin kriisin aikana vaadittu paljon. Poliisi ja väkivallan uhreille apua tarjoavat tahot ovat havainneet koronakriisin kasvattaneen perhe- ja lähisuhdevallan uhrien hätää (Riski & Viuhko 2020). Toisaalta taas itse koronavirus on tutkimusten mukaan ollut kuolemissa ja tehohoidossa mitattuna hieman vaarallisempi miehille kuin naisille (Peckham ym. 2020).
Epidemian vaikutukset tulevat yhteiskunnassa olemaan laajat ja jatkumaan paljon pidempään kuin itse akuutti epidemiatilanne. Koronakriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon on toistaiseksi ollut tarjolla melko vähän tietoa. Tutkimustarve koronakriisin ja siihen liittyvien politiikkatoimien vaikutuksiin sukupuolten tasa-arvolle on kuitenkin erittäin tärkeää ja se onkin tuotu esiin myös Valtioneuvoston (2020) taholta.
Keskitymme tässä artikkelissa erityisesti kokemuksiin ja huoliin koronaviruksesta ja siihen, miltä ne näyttävät sukupuolen mukaan tarkasteltuna.
Naiset huolestuneempia terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä
Koronaepidemia aiheutti eniten huolta sekä miehissä että naisissa epidemian alussa keväällä. Asteikolla 1–10, joista 1 merkitsi erittäin suurta huolestuneisuutta ja 10 sitä, ettei koronapandemia ja sen vaikutukset huolestuta lainkaan, naisista yli neljäsosa ja miehistä lähes viidesosa ilmoitti huolensa olevan suuri ja asettuvan luokkiin 1–3 (kuvio 1).
Kesällä huoli koronapandemiasta oli matalimmillaan. Silloin yli kaksi kolmasosaa naisista ja yli 70 prosenttia miehistä arvioi, etteivät olleet suuresti huolissaan (6 tai yli). Syksyllä huoli pandemiasta oli jälleen hieman korkeampi, ja miehet vastasivat tälläkin kierroksella olevansa vähemmän huolissaan kuin naiset.
Kansalaispulssissa on kysytty vastaajien huolia myös aiheiden perusteella. Huolikysymyksissä vastaajia ohjeistettiin valitsemaan neljä eniten huolta herättävää asiaa.
Kysyttäessä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä huolista loka–marraskuussa 74 prosenttia naisista ja 67 prosenttia miehistä ilmaisi olleensa eniten huolissaan läheisensä riskistä sairastua koronaan (kuvio 2). Toiseksi suurin huolenaihe oli riski tartuttaa oireettomana taudinkantajana korona muihin ihmisiin. Naisista tästä oli huolestuneita puolet (50 %) ja miehistä 42 prosenttia.
Naiset olivat yleisesti ottaen miehiä huolestuneempia terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Lähes joka kymmenes mies ilmaisi, ettei mikään kysymyksessä mainituista asioista huoleta heitä, naisista näin vastasi vain kaksi prosenttia. Suurin ero naisten ja miesten terveyshuolissa liittyi henkiseen hyvinvointiin: naisista joka neljäs oli huolissaan henkisestä hyvinvoinnistaan, miehistä tämän huolen nimesi vain 12 prosenttia.
Naiset olivat hieman miehiä useammin huolissaan lasten henkisestä hyvinvoinnista, miehet puolestaan oman alkoholin käytön hallinnasta. Miesten ja naisten huolet perheen sisäisestä väkivallasta tai sen uhasta saivat vähemmän mainintoja. Kaikilla kierroksilla vain alle prosentti nosti sen keskeiseksi huolekseen, ja maininnat jakautuivat miesten ja naisten kesken suhteellisen tasaisesti. Toisaalta alle prosentinkaan kuvaama huoli ei ole vähäinen, vaan tarkoittaa väestötasolla jo kymmeniä tuhansia ihmisiä.
On myös huomattava, että huolenaiheita koskevissa kysymyksissä vastaajat saivat valita yhdestä neljään annetusta vaihtoehdosta. Näin korostuvat suurimmat – tai epidemian kannalta itsestään selvimmät – huolet, vaikka vastaaja olisi ollut huolissaan useammista väittämistä.
Toimeentuloon ja arkeen liittyvissä kysymyksissä sekä naisten että miesten suurin huoli oli loka-marraskuussa yhteiskunnan ajautuminen taloudelliseen lamaan (kuvio 3). Naisista huolissaan tästä oli 68 prosenttia ja miehistä 62 prosenttia. Myös poikkeustilanteen kesto aiheutti huolta kahdessa kolmasosassa naisista ja hieman enemmän kuin joka toisessa miehessä.
Naiset olivat enemmän huolissaan suurimmasta osasta väittämiä, lukuun ottamatta riskiä joutua työttömäksi tai lomautetuksi sekä työn ja lastenhoidon yhdistämisestä, jotka miehet valitsivat kyseisellä kierroksella useammin huolenaiheikseen. Jakaumat huolissa ovat kuitenkin vaihdelleet, ja esimerkiksi keväällä naiset olivat hieman enemmän huolissaan työn ja lastenhoidon yhdistämisestä kuin miehet.
Naiset ja miehet jakoivat huolen työn ja perheen yhdistämisestä
Huoli lasten koulunkäynnistä sekä työnteon ja lastenhoidon yhdistämisestä on jakautunut naisten ja miesten kesken epidemia-ajan suhteellisen tasaisesti. Huoli lasten koulunkäynnistä oli kevään etäkoulujakson aikana suurimmillaan huhtikuussa, jolloin sekä naisista että miehistä 9 prosenttia nimesi sen huolekseen (kuvio 4).
Kesällä sama huoli pieneni, mutta kasvoi koulujen alkaessa elokuussa hieman, jolloin 12 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä mainitsi sen suurimpina huolenaiheinaan.
Epidemia-ajan oloissa huoli työnteon ja lastenhoidon yhdistämisestä on jakautunut naisten ja miesten kesken tasaisesti. Huhtikuussa etäkoulujakson aikana kahdeksan prosenttia sekä naisista että miehistä nimesi työnteon ja lastenhoidon yhdistämisen yhdeksi suurimmaksi huolenaiheekseen.
Kesällä molempien osalta huoli ymmärrettävästi väheni, mutta loka–marraskuussa kahdeksan prosenttia miehistä ja seitsemän prosenttia naisista koki huolena työnteon ja lastenhoidon yhdistämisen.
Tulokset eroavat monista muista mittareista, jotka osoittavat lasten hoivavastuun jakautuvan normaalioloissa edelleen sukupuolten kesken epätasaisesti: Naiset pitävät suurimman osan vanhempainvapaista (Kela 2019) ja lapsen sairastuessa jäävät töistä pois useammin kuin miehet (Attila ym. 2018). Naisten työskennellessä useammin julkisen sektorin hoiva- ja opetustehtävissä työn ja perheen yhdistämisen huolta saattaa lisätä se, että epidemiatilanne on vaatinut työltä enemmän ja etätyömahdollisuuksia on vähän.
Tilastot perhevapaista tai sairaan lapsen hoidosta kuvaavat kuitenkin perheiden omia järjestelyitä, eivät lapsista koettua huolta tai huolenpitoa. Näiden ohella tutkimukset osoittavat myös isien lastenhoitoon käytetyn ajan ja isien osallistumisen kasvaneen viime vuosikymmeninä (Ajankäyttö, Tilastokeskus 2020).
Keskustelut lähipiirin kanssa lisäsivät turvallisuuden tunnetta
Vastaajilta kartoitettiin myös, mitkä asiat olivat vaikuttaneet negatiivisesti tai positiivisesti turvallisuuden tunteeseen koronapandemian aikana. Loka–marraskuun tulokset kertovat, että miehillä hallituksen ja viranomaisten viestintä oli vaikuttanut useammin negatiivisesti turvallisuuden tunteeseen, kun taas naisilla hallituksen viestintä ja viranomaisviestintä oli kasvattanut turvallisuuden tunnetta (kuvio 5).
Asteikolla 1–10 miehistä kolmasosa vastasi, että turvallisuuden tunne heikkeni (5 tai alle) kun kyse oli hallituksen viestinnästä. Naisista näin vastasi vain viidesosa. Miehistä puolestaan reilu viidesosa (22 %) ja naisista 15 prosenttia vastasi turvallisuuden heikenneen viranomaisviestinnän takia.
Keskustelut lähipiirin kanssa olivat parantaneet sekä miesten että naisten turvallisuuden tunnetta kysytyistä tekijöistä eniten. Sekä naisista että miehistä noin puolet vastasi keskusteluiden parantaneen turvallisuuden tunnetta selvästi (asteikolla 1–10: 8 tai yli).
Keskustelut sosiaalisessa mediassa eivät sen sijaan lisänneet turvallisuuden tunnetta yhtä paljon: sekä naisista että miehistä vain hieman useampi kuin joka kymmenes kertoi turvallisuuden parantuneen sosiaalisen median takia selvästi (8 tai yli).
Neljänneksellä miehistä ja naisista median uutisointi oli lisännyt turvallisuuden tunnetta. Naisilla uutisointi oli useammin heikentänyt turvallisuuden tunnetta: 14 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä kertoi turvallisuuden heikentyneen uutisten takia selvästi.
Naiset auttaneet sukulaisia ja ystäviä, miehet sukulaisia ja pienyrittäjiä
Vastaajilta kysyttiin huhtikuun puolivälissä, keitä he olivat auttaneet koronakriisin aikana. Sekä naiset että miehet olivat auttaneet eniten eri taloudessa asuvia perheenjäseniään tai sukulaisiaan (kuvio 6). Naiset olivat auttaneet perheenjäseniään tai sukulaisiaan hieman enemmän (56 %) kuin miehet, mutta miehistäkin puolet kertoi auttaneensa eri taloudessa asuvia läheisiään.
Reilu viidennes vastaajista kertoi auttaneensa ystäviään, naiset jälleen hieman miehiä enemmän. Sen sijaan miehet kertoivat useammin auttaneensa pienyrittäjiä kuin naiset: miehistä lähes neljännes oli auttanut pienyrittäjiä, naisista vajaa viidennes.
Hieman harvempi kuin joka kymmenes oli auttanut naapureitaan, eikä naisten ja miesten välillä ollut tässä eroa. Myös järjestöjä, yhdistyksiä tai muita yhteisöjä oli autettu jonkin verran, samoin jotain muuta tai tuntemattomia ihmisiä, mutta näiden auttaminen oli selvästi vähäisempää.
Naiset olivat miehiä useammin auttamishaluisia: noin joka neljäs mies kertoi, ettei ollut auttanut ketään tai mitään mainituista tahoista, naisista hieman harvempi kuin joka viides.
Rajoitukset laskeneet enemmän naisten mielialaa
Epidemian vaikeammissa vaiheissa enemmistö sekä naisista ja miehistä koki, että sosiaalisten kontaktien rajoittaminen oli vaikuttanut kielteisesti mielialaan.
Naisista kuitenkin selvästi isompi osa kuin miehistä koki, että rajoitukset vaikuttivat mielialaan selvästi kielteisesti (kuvio 7). Loka–marraskuussa miltei joka viides (19 %) nainen arvioi mielialansa rajoitusten vuoksi asteikon matalimmille tasoille 1–3. Miehistä vastaavan kielteisen arvosanan mielialalle antoi reilu kymmenes (12 %).
Kasvomaskeihin suhtautumisesta kysyttiin myös loka–marraskuussa. Naisista yli puolet ja miehistä 37 prosenttia vastasi, että käyttäisi kasvomaskia aina, jos niitä suositeltaisiin julkisiin sisätiloihin ja yleisötilaisuuksiin.
Miehet suhtautuivat kasvomaskien käyttöön kielteisemmin kuin naiset; 12 prosenttia miehistä vastasi, että käyttäisi kasvomaskia harvoin tai ei koskaan, kun naisista näin vastasi viisi prosenttia.
Epidemia lisännyt epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia hieman
Suomalaiset luottavat tunnetusti oman maan viranomaisiin ja instituutioihin. Luottamus hallitukseen, julkiseen hallintoon, alueellisiin viranomaisiin, terveysviranomaisiin sekä keskinäinen luottamus toisiin ihmisiin on eurooppalaisittainkin verrattuna korkealla tasolla (Eurobarometri 2019).
Tämä näkyy myös Kansalaispulssin vastauksissa luottamuksena yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen ja viranomaisten kykyyn hoitaa koronaepidemiaa.
Noin yhdeksän kymmenestä naisesta ja miehestä piti suomalaisyhteiskuntaa suhteellisen oikeudenmukaisena (kuvio 8). Lähes puolet (49 %) naisista ja yli puolet (54 %) miehistä antoi loka–marraskuussa yhteiskunnan oikeudenmukaisuudelle arvosanaksi vähintään kahdeksan asteikolla 1–10, jossa 1 on epäoikeudenmukaisin ja 10 oikeudenmukaisin. Miehet pitivät yhteiskuntaa hieman naisia useammin erittäin oikeudenmukaisena.
Toisaalta niin naisten kuin miestenkin vastaukset oikeudenmukaisuudesta ovat epidemian edetessä muuttuneet kriittisimmiksi. Vielä huhtikuussa 61 prosenttia naisista ja 64 prosenttia miehistä antoi oikeudenmukaisuudelle arvosanan 8, 9 tai 10.
Vastaajat luottivat pääosin viranomaisten kykyyn vastata koronan kaltaiseen tautiepidemiaan. Viranomaisilla tarkoitettiin tässä hallitusta ja ministeriöitä sekä muita viranomaisia kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ja poliisia.
Miehillä luottamusta oli jonkin verran naisia vähemmän. Huhtikuussa 75 prosenttia miehistä ja 85 prosenttia naisista luotti viranomaisten kykyyn ratkoa epidemiatilannetta ja antoi luottamukselleen vähintään arvosanan 6 (asteikolla 1–10).
Kesällä, koronakriisin ensimmäisen vaiheen hellitettyä, sekä naisten että miesten luottamus lisääntyi. Loka–marraskuussa, epidemian toisen aallon lähestyessä miesten luottamus oli edelleen kevättä korkeammalla ja 80 prosenttia luotti viranomaisten kykyyn. Naisilla vastaava osuus oli 84 prosenttia.
Sukupuolen mukaisia vaikutuksia kartoittava tutkimus tarpeen
Korona-aika näyttää lisänneen naisilla huolia terveydestä ja hyvinvoinnista, miehillä puolestaan toimeentulosta. Se, että naiset kokevat enemmän huolta epidemiatilanteesta, liittynee myös siihen, että naiset noudattavat korona-ohjeistuksia miehiä tunnollisemmin (Huomo & Sutela 2020).
Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset näyttävät myös lisääntyneen hieman, naisilla miehiä useammin. Naisten ja miesten kokemuksissa näyttää olevan eroja monissa asioissa, kuten epäoikeudenmukaisuuden kokemuksessa ja auttamisessa, mutta yhtäläisyyksiäkin on havaittavissa, esimerkiksi huoli työn ja perheen yhdistämisestä on yhteinen. Koronakriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon tarvitaan lisää tietoa ja tutkimusta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Pandemia vaikuttaa väistämättä myös tilastointiin ja tiedonkeruuseen, kuten haastattelujen toteuttamiseen. Luotettavalle ja ajankohtaiselle tiedolle on kuitenkin entistä kovempi kysyntä. Kriisin luonne tekee tietotarpeesta erityisen tärkeän sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, sillä naisenemmistöiset alat – hoiva ja opetus – ovat etulinjassa tässä kriisissä (Sutela 2020).
Sukupuolten kannalta oleellisia kysymyksiä kriisin tilastoinnissa ovat myös pandemian sosioekonomiset vaikutukset naisille ja miehille, lastenhoitoon ja kotitöihin liittyvä työtaakka (koulujen sulkeutuminen), sosiaalinen eristäytyminen ja toisaalta sukupuolittunut väkivalta (kts. esim. Haapakangas 2020, Riski & Viuhko 2020). On myös selvää, että kriisin vaikutukset tulevat kestämään pidempään kuin itse pandemia.
Korona ja sen vaikutukset sekä aiheeseen liittyvän tilastotiedon tarve ovat olleet laajasti esillä myös kansainvälisessä tasa-arvotilastointia koskevassa yhteistyössä (mm. UN Virtual Data Forum, UNSD IAEG-GS, UNECE, UN Women, EIGE).
Kansainvälisesti vertailukelpoisen tiedon saamiseksi ja tiedonkeruun tukemiseksi onkin jo ryhdytty toimenpiteisiin (mm. UNECE yhteistyössä UN Womenin kanssa). Euroopan komissio on puolestaan organisoinut tasa-arvostrategiaansa 2020–2025 liittyen webinaarisarjan sukupuolisensitiivisistä vastauksista koronakriisin. Tiedon tarve kriisin vaikutuksista on yhteisesti tunnustettu.
Tammikuussa 2021 alkava THL:n, Tilastokeskuksen, Tampereen yliopiston ja Kelan yhteinen Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -tutkimushanke tulee merkittävästi paikkaamaan koronakriisiin liittyvää tietoaukkoa kansallisesti. Tutkimus tuo tietoa koronapandemian ja siihen liittyvien politiikkatoimien lyhyt- ja pitkäkestoisista sukupuolen mukaisista vaikutuksista sekä vaikutuksista sukupuolten tasa-arvon tilaan Suomessa.
Miina Keski-Petäjä ja Laura Lipasti työskentelevät yliaktuaareina ja Marjut Pietiläinen erikoistutkijana Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa.
Lähteet:
Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE
Euroopan komission tasa-arvostrategia 2020−2025
Kansalaispulssi, Tilastokeskus
Kela (2019) Isien osuus vanhempainvapaista ennallaan – neljännes isistä ei pidä vapaata lainkaan [viitattu 21.12.2020]
THL, Koronaepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palveluiden käyttöön (KOVÄ)
THL, Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -tutkimushanke
Valtioneuvosto. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan vuoden 2020 kolmas täydentävä haku.
https://unstats.un.org/unsd/undataforum/index.html
https://data.unwomen.org/resources/covid-19-and-gender-monitor
Avainsanat:
Miksi tätä sisältöä ei näytetä?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.