Viime vuoden lopussa korona­virus tuntui kaukaiselta ja mahdolliset vaikutukset Suomeen vähäisiltä. Maaliskuun lopulla edessä oli kuitenkin yhteiskunnallinen pysähdys. Vaikutukset ovat alkaneet näkyä jo nopeimmissa suhdanne­tilastoissa. Rahoitus­erien osalta ensimmäisen neljänneksen tiedot ovat saatavilla kesäkuussa, noin 80 päivää neljänneksen päättymisen jälkeen.

Kiinnostavaa todennäköisen käänteen lisäksi on myös se, minkälaisesta rahoitus­asemasta kriisiin lähdettiin. Tässä kirjoituksessa käyn läpi Suomen kotimainen ja ulkomainen rahoitus­asema vuoden 2019 lopussa keskittyen julkiseen sektoriin, koti­talouksiin ja yrityksiin. Pohdin myös, missä ja miten kriisin vaikutukset tulevat näkymään jatkossa. 

Julkisen sektorin tiedoissa kriisi näkyy pitemmällä aika­välillä 

Valtio ja kunnat lähtivät kriisiin tilanteessa, jossa velkaantuminen on jatkunut jo pitkään.

Vuoden 2019 lopussa valtio­sektorilla oli velkaa 118,2 miljardia euroa ja paikallis­hallinnolla 24,2 miljardia euroa. Sektorit eroavat kuitenkin toisistaan merkittävästi, vaikka korona­kriisin vaikutukset esimerkiksi verotulojen kehitykseen ovat molemmilla samanlaiset.

Valtion joukkovelka­kirjojen korko on viime aikoina ollut jopa negatiivinen. Kunta­sektorilla taas on hyvin erilaisia toimijoita suurista kaupungeista pieniin maaseutumaisiin alueisiin.

Kuntien varainhankinta­mahdollisuudet ovat Kunta­rahoituksen ja pankkien antaman laina­rahoituksen vuoksi melko hyvät, mutta yksittäisen kunnan tosiasiallinen kyky ottaa velkaa vaihtelee runsaasti. Kunnat eivät saisi myöskään ottaa velkaa perus­toimintojensa rahoittamiseen.

Julkisen sektorin velanotossa kriisin vaikutukset tulevat näkymään selkeämmin vasta ajan kuluessa. Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että verotulot tulevat laskemaan ja velanotto tulee lisääntymään.

Työeläkelaitosten rahoitus­varallisuutta oli vuoden 2019 lopussa 215,9 miljardia euroa, josta 52,6 miljardia euroa oli sijoitettuna kotimaahan ja 163,4 miljardia ulkomaille. Sekä osakkeiden että sijoitus­rahastojen arvot laskivat maaliskuussa, ja tämä tulee näkymään myös työeläke­laitosten rahoitus­varallisuudessa.

Taulukossa 1 näkyy työeläke­laitosten rahoitus­varallisuus vuoden 2019 lopussa ja miten se jakaantuu eri rahoitus­instrumenttien ja ulkomaiden ja kotimaan välillä. Suurin osa työeläke­laitosten rahoitus­varallisuudesta on ulkomaisissa sijoitus­rahastoissa. Muidenkin rahoitus­instrumenttien kohdalla ulkomaisia sijoituksia on kotimaisia enemmän, mutta ero ei ole yhtä merkittävä. 

TAULUKKO 1. TYÖELÄKELAITOSTEN RAHOITUS­VARALLISUUS VUODEN 2019 LOPUSSA, miljardia euroa 

Lähde: Tilastokeskus, Julkisyhteisöjen rahoitus­tilinpito 

Kotitaloudet ennätys­velkaantuneita, myös varallisuutta on paljon

Kotitalouksien velkaantumis­asteeseen vaikuttaa moni tekijä. Toisaalta lomautusten ja lisääntyvän työttömyyden takia kotitalouksien tulot laskevat. Samalla kuitenkin myös yksityinen kulutus on laskussa. Velkaantumisen muutoksetkaan eivät ole yksiselitteistä.

Osalla kotitalouksista kriisin vaikutukset ovat toistaiseksi melko pieniä, koska työtä on voitu jatkaa etätöissä. Erikoistutkija Hanna Sutela arvioi, että noin puolet palkansaajista on jatkanut koronakriisin aikana etätöissä. Samalla rahaa saattaa säästyä, kun lounaat syödään kotona ja ostos­keskuksissa ei vietetä aikaa.

Joissain kotitalouksissa taas lomautus tai jopa irtisanominen on tullut eteen hyvin nopeasti. 

Koska kotitalouksien lainoista euro­määräisesti suurin osa on sidoksissa asuntoihin, nämä lainat myös vahvasti vaikuttavat velkaantumis­asteeseen.

Asuntokauppa on ainakin toistaiseksi näyttänyt hiljentymisen merkkejä, mutta se ei välttämättä tule näkymään vielä maaliskuun tilanteessa. Monet silloin tehdyt asunto­kaupat on tosi­asiallisesti sovittu jo ennen koronan täyttä vaikutusta.

Myöskään asuntolainojen lyhennys­vapaiden vaikutus ei maaliskuun lopussa vielä tule näkymään lainaluvuissa. Jatkossa lyhennys­vapaat lisäävät myös käytettävissä olevia tuloja, mutta kuluvatko nämä rahat elämiseen vai jääkö niistä mahdollisesti myös enemmän säästöön, jää nähtäväksi.

Rahoitustilinpidon tiedoista kotitalouksista kiinnostavimpia tunnus­lukuja ovat velkaantumis­aste ja rahoitus­varallisuus. Kotitalouksien velkaantumista ja rahoitus­varoja on laajemmin käyty läpi Tuomas Koiviston artikkelissa Kotitalouksien velat ja rahoitusvarallisuus – molemmat ovat kasvaneet 2000-luvulla. 

Vuoden 2019 lopussa kotitalouksien velkaantumis­aste oli 129 prosenttia. Sen kasvu on jatkunut jo 20 vuotta, tosin 2000-luvun alun vuosien kiivain tahti on sittemmin tasaantunut. Vaikka käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet myös, lainamäärän tuloja nopeampi kasvu on pitänyt velkaantumis­asteen nousussa. (Kuvio 2)

Kotitalouksien velkaantumisaste lasketaan suhteuttamalla niiden lainavelat vuosi­neljänneksen lopussa edeltävien neljän vuosi­neljänneksen yhteen­laskettuun käytettävissä olevaan tuloon.  

Käytettävissä olevien tulojen kasvu on näkynyt myös kotitalouksien rahoitus­varallisuuden kasvuna (kuvio 3). Tulojen kasvu on ollut jatkuvaa ja suhteellisen tasaista. Rahoitusvarat sen sijaan ovat kasvaneet vauhdilla lukuun ottamatta finanssi­kriisin tuomaa notkahdusta.

Rahoitusvaroihin ei lasketa mitään kiinteää varallisuutta, esimerkiksi asunto-osakeyhtiön osakkeita, vaan tarkastelussa huomioidaan erilaiset sijoitus­instrumentit kuten osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet. Rahoitusvarojen kasvu selittyy osin niiden arvon nousulla, mutta myös varsinaiset sijoitukset ajanjaksolla ovat lisääntyneet. 

Kotitalouksien rahoitus­varallisuudessa kriisin vaikutukset tulevat näkymään sijoitus­tuotteiden arvonlaskujen myötä. Kuten kuviosta 4 näkyy, iso osa kotitalouksien rahoitus­varallisuudesta on kuitenkin perinteisesti talletuksissa ja niiden arvoon kriisillä ei ole vaikutusta.

Kriisi voi myös lisätä intoa säästämiseen, ja tämä näkyisi todennäköisimmin juuri talletusten kasvuna. Euroopan komission ennusteessa Suomen kohdalla mainitaankin, että todennäköisesti kotitaloudet lisäävät säästämistä. Niillä kotitalouksilla, joilla on jo ennestään varoja osake­sijoituksissa ja sijoitus­rahastoissa, säästäminen voi kohdistua myös niiden hankintaan. 

Yritysten lainarahoituksen kasvu ollut viime vuosina maltillista

Yrityssektoriin mahtuu monenlaisia toimijoita mikro­yrittäjistä suuriin kansainvälisiin konserneihin. Yritysten mahdollisuudet hankkia toiminnalleen rahoitusta myös vaihtelevat koosta ja toimialasta riippuen. Esimerkiksi joukko­velkakirjat ovat käytännössä vain suurien yritysten mahdollisuus, mutta lainarahoitus on mahdollista myös pienyrityksille.

Kuviossa 5 on kuvattu yritysten laina­rahoituksen tasoa (vasen asteikko) ja sen muutosta (oikea asteikko). Viime vuosina lainarahoituksen kasvu on ollut maltillista verrattuna esimerkiksi finanssi­kriisiä edeltävään muutamaan vuoteen.

Oletettavasti yritysten lainan tarve kasvaa jatkossa, mutta investointien vähentymisellä voi olla myös päinvastaisia vaikutuksia. Suomen Pankki kertoi huhtikuun lopussa, että suuria yrityslainoja nostettiin runsaasti maaliskuussa, mutta pieniä taas vähemmän kuin vuotta aiemmin. Lisäksi runsaasti yrityslaina­sopimuksia neuvoteltiin uusiksi. 

Vaikuttaako kriisi rajat ylittävään rahoitukseen? 

Maksutaseen osana oleva kansainvälinen rahoitusasema kertoo nimensä mukaisesti Suomen ja ulkomaiden välisen rahoituksen tasosta ja rahoitustase muutoksista kansainvälisessä rahoitus­asemassa. Toukokuussa julkaistu maaliskuun kuukausittainen rahoitustase ei tuonut esille mitään erityistä suuntaa vaan tilanne vaikutti stabiililta.

Taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen kautta linjan tulee todennäköisesti näkymään myös Suomen ja ulkomaiden välisessä rahoitusasemassa, mutta ei välttämättä heti vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. On myös mahdollista, että kriisin koskettaessa käytännössä kaikkia maita, se ei näy yhtä selvästi yksittäisten maiden välillä kuten esimerkiksi eurokriisissä tapahtui.  

Ulkomaisen rahoitusaseman muutokset ovat myös riippuvaisia siitä, minkä tyyppisestä sijoituksesta on kyse. Noteeratut osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet eli ns. portfoliosijoitukset ovat alttiimpia nopeille heilahteluille kuin esimerkiksi joukkovelkakirjat tai lainat.

Mitä pitempiaikaisesta rahoitusjärjestelystä on kyse, sitä pienempi vaikutus koronakriisillä on maaliskuun lopussa ehtinyt olla. Suurinta vaihtelua onkin odotettavissa juuri pörssiosakkeiden ja sijoitusrahasto-osuuksien arvoille. 

Kuviossa 6 näkyy yritysten ulkomainen varallisuus sijoitusinstrumenteittain vuodesta 2009. Yrityksien ulkomainen nettorahoitus­asema on ollut negatiivinen jo vuosia. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisiin yrityksiin on sijoitettu pääomia ulkomailta.

Yritysten kohdalla suurin liike nettorahoitus­asemassa on ollut osakkeilla ja osuuksilla sekä lainoilla. Osakkeet ja osuudet sisältävät noteeratut osakkeet, joihin on virrannut pääomia ulkomailta viime vuosina.

Noteerattuihin osakkeisiin vaikuttavat myös osakekurssien arvonmuutokset. Myös lainoissa pääoma on kulkenut Suomeen lisääntyvässä määrin. Sen sijaan esimerkiksi velkapapereissa tilanne on ollut hyvin stabiili.  

Kotitalouksien säästäminen lisääntyy 

Koronakriisin alkaessa Suomen kansantalouden rahoitusasema oli selkeästi heikompi kuin finanssikriisiin lähdettäessä. Julkisyhteisöt ovat jo valmiiksi velkaantuneempia, samoin kotitaloudet. Julkis­yhteisöjen paineet lisävelkaantumiselle ovat kovat, ja toistaiseksi näyttäisi siltä että kriisiä hoidetaan elvyttämällä. 

Kotitalouksien säästäminen todennäköisesti lähtee kasvuun, kuten yleensäkin epävarmoissa tilanteissa. Kotitalouksia on kuitenkin monenlaisia, ja kriisi vaikuttaa eri tavalla riippuen esimerkiksi työllisyys­tilanteesta. Joidenkin säästämis­mahdollisuudet jopa paranevat, kun kulutus­mahdollisuuksia on vähemmän.  

Yrityssektorin rahoitusasema on viime vuodet ollut jokseenkin stabiili. Nyt alkanut kriisi kuitenkin tulee heiluttamaan monia yrityksiä, etenkin palvelualoilla. Muutoksista yritys­sektorin taloudellisessa tilanteessa on jo merkkejä lainojen osalta. 

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen maksutase­tilastossa.